Lyhytkuonoisten tervehdyttäminen edistyy kukonaskelin monissa maissa

Julkaistu Koiramme-lehdessä marraskuussa 2016: Lyhytkuonoisilla koiraroduilla esiintyvä brakykefaalinen oireyhtymä on tällä hetkellä suurennuslasin alla myös Keski-Euroopassa ja Englannissa. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa valmistellaan kunto- ja kävelytestejä, Saksassa ja Hollannissa sellaiset ovat jo käytössä. Englannissa taas on julkistettu peräti eläinlääkärien vetoomus olla ostamatta lyhytkuonoisia koiria.

Brakykefalia tarkoittaa lyhyttä kuonoa ja kalloa. Tällainen kallon rakenne aiheutuu mutaatioista, jotka vaikuttavat kallon luiden kasvuun ja johtavat niiden lyhentymiseen.

Vaikka kallon luut ovat lyhentyneet, ei kallon sisällä oleva pehmytkudoksen määrä ole vähentynyt samassa suhteessa. Kallo on ahdas, ja pehmytkudos saattaa tukkia hengitysteitä. Liian lyhyt kuono vaarantaa hengitys- ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja altistaa eläimen vakaville terveysongelmille. Tilaa kutsutaan brakykefaaliseksi oireyhtymäksi (brachycephalic obstructive airway syndrome, BOAS).

BOAS-oireyhtymän ulkoisesti näkyviä oireita ovat kroonisesti tihentynyt hengitys ja heikko rasituksensieto kävellessä, juostessa ja leikkiessä. Ahtautuneet hengitystiet aiheuttavat kuorsausta ja tuhinaa; joskus hengitys on selvästi rohisevaa.

BOASin ympärillä on eri maissa käynnissä tutkimusprojekteja, joiden tulokset auttavat kehittämään työkaluja oireyhtymän vähentämiseen jalostuksen avulla. Jalostuksessa on saatava eroteltua hyvin hengittävät koirat huonoista hengittäjistä. Kallon ja kuonon rakenne periytyy, joten koiraa, jolla esiintyy BOAS-oireita tai jota on korjattu kirurgisesti hengitysvaikeuksien vuoksi, ei Suomen eläinsuojelulain mukaan saa käyttää jalostukseen.

Kuntotestit jo käytössä

Saksan Kennelliiton (VDH) alaisuudessa jalostukseen käytettäviltä mopseilta, englanninbulldoggeilta ja ranskanbulldoggeilta vaaditaan läpäisty kuntotesti.

Englannin- ja ranskanbulldoggien tulee kävellä tai hölkätä 1000 metrin matka kahdeksassa minuutissa, mopseilla aikaraja on 12 minuuttia. Saksalaiskokemuksen mukaan vain harvat koirat eivät läpäise kävelytestiä. Merkille pantavaa aikarajoissa on, että kahdeksan minuutin vaatima vauhti on jo sen verran reipas, että monet omistajat juoksuttavat koiraansa testissä polkupyörän selästä.

Hollannissa jalostukseen käytettäviltä englanninbulldoggeilta vaaditaan kuntotesti, jonka yhteydessä koira tutkitaan myös patellaluksaation varalta. Kuntotestissä koiran on suoriuduttava 1000 metrin matkasta 12 minuutissa ja palauduttava riittävästi seuraavan 15 minuutin aikana. Kuntotestin lisäksi englanninbulldoggeilta vaaditaan Hollannissa ECVO-tasoinen silmätarkastus sekä DNA-testi virtsan kohonneen virtsahappotason (hyperurikosuria) varalta. Jalostusvaatimukset koskevat kaikkia Hollannissa syntyviä pentueita - myös niitä, joissa isänä on ulkomainen uros.

Hollannin säännöt sallivat nartulle korkeintaan kaksi keisarileikkausta. Kun englanninbulldogginarttu on synnyttänyt luonnollisesti, pentueesta tehdään kolmen päivän sisällä ilmoitus. Jos ilmoitusta ei ole tehty, nartun synnytystavaksi merkitään keisarileikkaus. Toisen keisarileikkauksen jälkeen nartuille ei enää rekisteröidä pentueita.

Tällä hetkellä vain noin 5 % englanninbulldoggeista ei läpäise kuntotestiä. Hollannin kennelliiton eläinlääkärin mukaan testiin osallistuvilla koirilla on nykyisin pidemmät kuonot ja ne hengittävät paremmin kuin muutama vuosi sitten, kun testausta aloiteltiin.

Itävallassa jalostukseen käytettävältä englanninbulldoggilta vaaditaan henkitorven tutkimus sekä silmätarkastus, lonkkakuvaus ja patellaluksaatiotutkimus. Lisäksi suositellaan kuntotestiä ja huomion kiinnittämistä ihon terveyteen sekä liikkumis- ja synnytysvaikeuksiin.

Kuntotestiä suositellaan myös ranskanbulldoggille, mopsille, pekingeesille, bullmastiffille, bordeauxindoggille, bostoninterrierille, chow chowlle sekä myös norwichin- ja norfolkinterriereille, joista kaksi viimeksi mainittua eivät sinänsä lyhytkuonoisia rotuja olekaan. Mopsilla, ranskanbulldoggilla ja pekingeesillä on myös pakollisena patellatutkimus, mopsilla lisäksi hammastarkastus ja pekingeesillä sydän- ja PRA-tutkimus. Iho-ongelmiin kiinnitetään huomiota sekä mopsilla, pekingeesillä että ranskanbulldoggilla.

Englannissa eläinlääkäreiltä vetoomus

Englannissa on julkistettu eläinlääkärien vetoomus olla ostamatta litteänaamaisia eli hyvin lyhytkuonoisia koiria. Vetoomuksen on aloittanut eläinlääkäriliitto BVA (British Veterinary Association), joka edustaa eläinlääkäreitä kaikkialla Isossa-Britanniassa.

Eläinlääkärit ovat huomanneet lyhytkuonoisuuteen liittyvien terveysongelmien lisääntyneen lyhytkuonoisten rotujen suosion kasvun myötä. Vetoomuksessa mainitaan esimerkkeinä mopsit, englanninbulldoggit ja shih tzut. BVA:n varoitus lyhytkuonoisten rotujen vakavista terveysongelmista on jo kolmas tänä vuonna.

Kennel Clubin mukaan syy terveysongelmiin on kasvattajien, jotka tietoisesti jalostavat ulkomuodoltaan liioiteltuja koiria. Jalostukseen käytettävältä englanninbulldoggilta vaaditaan Englannissa eläinlääkärintarkastus, mutta sen tulos (hyväksytty/hylätty) ei vaikuta pentujen rekisteröintiin.

Kesäkuussa Kennel Club järjesti lyhytkuonoisten rotujen hengitysvaikeuksia käsittelevän kokouksen. Kokouksessa kuultiin esitykset kultakin aihetta tutkivalta kolmelta englantilaiselta tutkimusryhmältä.

VetCompassin edustaja Dan O'Neill kertoi, että VetCompass kerää eläinlääkäriaineistoa 450 englantilaiselta eläinlääkäriasemalta tarkoituksenaan selvittää erilaisia epidemiologisia tai alueellisia asioita. Tutkimusryhmä on julkaissut kaksi BOAS-oireyhtymään liittyvää tieteellistä tutkimusta.

Ensimmäisessä tutkimuksessa verrattiin mopseja, ranskanbulldoggeja ja englanninbulldoggeja kolmeen normaalikuonoiseen rotuun (borderterrieri, valkoinen länsiylämaanterrieri ja yorkshirenterrieri). Kaikkien kuuden rodun joukossa 15,8 prosentilla koirista oli vähintään yksi eläinlääkärikäynti liittyen ylähengitystieongelmiin. Mopsilla, ranskanbulldoggilla ja englanninbulldoggilla osuus oli 22 % ja verrokkiroduilla 9,7 %.

Toisessa tutkimuksessa selvitettiin mopsien yleisimpiä eläinlääkärikäyntien syitä vuonna 2013. O’Neill totesi, että tämän tutkimuksen aineistoon liittyi hankaluus siitä, että joitakin ongelmia pidetään rodulle normaalina. Samoin aineistoa voi vääristää tapa, jolla eläinlääkärit luokittelevat hengitysongelmat. Eläinlääkärit todennäköisesti luokittelivat BOAS-tapauksiksi - joita oli 5,6 prosenttia koirista - koirat, joilla BOAS oli vakava-asteinen. Kaikki hengitysvaikeuksiin viittaavat tapaukset muodostivat 15 % mopsien eläinlääkärikäynneistä vuonna 2013. Myös ylipaino ja silmien sarveiskalvon haavaumat olivat yleisiä.

O’Neillin mukaan lyhytkuonoisten rotujen terveyttä voitaisiin parantaa seuraavilla keinoilla:

1. parantamalla nykyisten koirien elämänlaatua: valistamalla koiranomistajia paremmin ylipainon riskeistä ja sarveiskalvon haavaumista

2. parantamalla tulevien sukupolvien elämänlaatua

3. vähentämällä liioitellun lyhytkuonoisten koirien lukumäärää valistuksen ja/tai niiden medianäkyvyyden kautta.

Cambridgen yliopiston tutkimusryhmän edustaja Jane Ladlow totesi, että englanninbulldoggeilla, ranskanbulldoggeilla ja mopseilla esiintyy erilaisia, rotukohtaisia hengitysongelmia, tosin ongelmissa on rotujen välillä myös samanlaisia piirteitä. Eläinlääkärien tulisi oppia erottamaan erilaiset ongelmat toisistaan.

Cambridgen tutkimuksissa on todettu, että vain 10 % brakykefaalisista koirista hengittää normaalisti. Kaikissa edellä mainituissa kolmessa rodussa on ainakin joitakin hyviä hengittäjiä. 70 % mopseista ja 50 % ranskanbulldoggeista on BOAS-tapauksia. Englanninbulldoggeilla osuus on hieman alhaisempi.

Cambridgen tutkimusten mukaan sierainten ahtauma lisää ranskanbulldoggien BOAS-riskin 17-kertaiseksi. Englanninbulldoggi on sierainten ahtauman suhteen näistä kolmesta tervein rotu. Ainakin mopseilla ylipaino on suuri riskitekijä. Ladlowin mukaan ulkomuototuomarit palkitsevat tällä hetkellä liian lihavia koiria.

Apinapinserin lyhyt kuono pieni riski

Royal Veterinary Collegen ja Bristolin yliopiston tutkimusryhmä on selvittänyt erilaisten rakenneominaisuuksien vaikutusta hengitysvaikeuksien esiintymiseen. Riskitekijöistä tärkeimmäksi on osoittautunut kuonon pituus. Mitä lyhyempi kuono, mitä ahtautuneemmat sieraimet ja mitä paksumpi kaulanympärys, sitä vakavampia ovat hengitysvaikeudet. Tutkimusryhmän edustajan Rowena Packerin mukaan rotujen välillä on kuitenkin eroja: esimerkiksi apinapinserin BOAS-riski on lyhyestä kuonosta huolimatta yleensä pieni.

Packerin tutkimusryhmä on lanseerannut eläinlääkärintutkimukseen niin sanotun CFR-luvun (craniofacial ratio), joka kuvaa kuonon suhteellista pituutta. Hengitysvaikeuksia esiintyi tutkimusryhmän lähes tuhannen koiran aineistossa ainoastaan koirilla, joiden CFR-luku oli alle 0,5, eli joiden kuono oli lyhyempi kuin puolet kallon pituudesta. Koirilla, joilla luku oli pienempi kuin 0,2, hengitysvaikeuksien riski oli erittäin suuri.

Mopsien englantilaisen populaation keskimääräinen CFR-luku on 0,08 ja pekingeesin sekä japanese chinin vielä tätä pienempi. Packerin mukaan kaikissa roduissa ei ole tarpeeksi vaihtelua kuonon pituuden osalta, jotta niitä voitaisiin tervehdyttää jalostuksen avulla ilman risteytyksiä.

Kennel Clubin Aimee Llewellyn totesi, että eläinlääkärien pitäisi raportoida aktiivisemmin keisarileikkauksista. Tällä hetkellä vain 3 % raporteista tulee eläinlääkäreiltä, loput koirien omistajilta ja/tai kasvattajilta. Llewellynin mukaan lyhytkuonoisten rotujen suuri suosio erilaisissa mainoksissa on ongelma ja johtaa sellaisen ulkomuodon normalisoimiseen, joka ei ole rotumääritelmän mukainen.

Ruotsi pistänyt töpinäksi

Kesällä 2015 useampi sata eläinlääkäriä allekirjoitti Ruotsin Kennelliitolle ja maatalousministeriölle osoitetun avoimen kirjeen, jossa tuotiin esiin huoli lyhytkalloisten ja -kuonoisten rotujen alttiudesta hengitysvaikeuksiin.

Eläinlääkärit vaativat koirien jalostuskäytön ehdoksi eläinlääkärintarkastusta sekä pennuille yksityiskohtaista eläinlääkärintutkimusta niiden myynnin ja vakuuttamisen yhteydessä. Eläinlääkärit vaativat myös, että hengitysongelmien vuoksi kirurgisesti korjattuja koiria ei käytetä jalostukseen, ja että kaikki kirurgiset toimenpiteet raportoidaan. He vaativat tiukempaa puuttumista hengitysvaikeuksiin näyttelyissä; erityistä huomiota pitäisi kiinnittää myös ahtaisiin sieraimiin. Lisäksi koiranomistajille ja pennunhankkijoille pitäisi tiedottaa nykyistä enemmän hengitysvaikeuksien oireista, koska tavallisetkin oireet jäävät usein koiranomistajilta huomaamatta.

Eläinlääkärien kirjeen myötä Ruotsiin perustettiin erilaisia työryhmiä työskentelemään asian hyväksi. Työryhmissä on edustus Ruotsin Kennelliitosta, rotuyhdistyksistä, eläinlääkäreistä, maatalousyliopistosta sekä maatalousministeriöstä. Tarkoituksena on kehittää toimenpiteitä, jotka otetaan käyttöön mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään ensi vuoden aikana.

Taulukko 1. Lyhytkuonoisten koirarotujen terveyden edistämiseksi Ruotsissa työskentelevät työryhmät.

Helmikuussa 2016 Ruotsissa järjestettiin lyhytkuonoisten koirarotujen terveysongelmia käsittelevä konferenssi. Konferenssissa käytiin läpi tutkimuksia lyhyen kuonon aiheuttamien terveysongelmien yleisyydestä, syistä ja vaikutuksista sekä rotuyhdistysten toteuttamia toimenpiteitä näiden ongelmien vähentämiseksi. Konferenssin osallistujat ilmaisivat vahvan halunsa voimakkaille toimenpiteille, jotka ovat jo nykyisenkin toiminnan puitteissa mahdollisia:

·       Suositaan jalostuksessa terveitä koiria, joiden brakykefaalinen rakenne on vähemmän korostunut, samalla kiinnittäen huomio oikeaan rotutyyppiin. Jalostuksessa on huomioitava hengittämiseen vaikuttavat rakenneominaisuudet, kuten sierainten avoimuus, kuonon pituus ja leveys, kurkun ja nielun tilavuus ja kudosten kiinteys, rintakehän tilavuus sekä muut rodun erityisominaisuudet.

·       Lisätään koiran hengityksen arviointiin liittyvää koulutusta kasvattajille, ulkomuototuomareille ja eläinlääkäreille.

·       Kehitetään jalostuskoirille tehtäviä tutkimuksia tai testejä, joissa selvitetään hengityselinten toimintaa ja kehon lämmönsäätelykykyä.

·       Edistetään keskitettyä tiedonkeräystä hengitysongelmiin liittyvistä eläinlääkärien tekemistä diagnooseista ja toimenpiteistä.

·       Toimitaan kansainvälisesti rotumääritelmien kehittämiseksi niin, että niissä selkeästi palkitaan terveydelle myönteisistä anatomisista piirteistä.

Konferenssi on nähtävissä verkossa Ruotsin Kennelliiton sivuilla www.skk.se.

Norja toivoo rotumääritelmien päivittämistä

Norjan Kennelliitolla on yhteistyössä maan englanninbulldoggiyhdistyksen kanssa meneillään kokeilu juoksumatolla tehtävästä kuntotestistä. Maassa on ollut painetta jopa joidenkin rotujen kieltämiseen.

Norjan Kennelliitto suunnittelee myös muita toimenpiteitä. Lyhytkuonoisissa roduissa tulee tehdä tehokkaampaa jalostusvalintaa. Koirat, joilla on BOAS-oireita, tulee jättää jalostuksen ulkopuolelle. Tämä koskee myös koiria, joille on tehty kirurgisia toimenpiteitä hengitysvaikeuksien vuoksi. Samalla jalostukseen tulee valita pidempikuonoisia koiria, joilla on avoimet sieraimet.

Norjan Kennelliitto alkaa myös tallentaa tietoja koirien omistajien ilmoittamista, hengitysvaikeuksien vuoksi koirille tehdyistä kirurgisista toimenpiteistä. Mukaan liitetään eläinlääkärien lausunnot. Jalostuskoirille on tulossa eläinlääkärintarkastus, jossa todetaan koiran yleinen terveydentila ja tarkastetaan erityisesti hengityselimet. Tarkastus saatetaan asettaa pakolliseksi pentujen rekisteröintiin.

Norjassa on kehitteillä myös lomake, jolla koiran omistaja vakuuttaa, ettei jalostuskoiran hengitysteitä ole korjailtu kirurgisesti. Myös koirien synnytyksiin on tulossa lomake, johon nartun omistaja merkitsee oliko synnytys luonnollinen, avustettiinko narttua joko lääkityksen avulla tai muuten, vai oliko kyseessä keisarileikkaus.

Norjan Kennelliitto toimii aktiivisesti myös sen puolesta, että lyhytkuonoisten rotujen rotumääritelmät käytäisiin läpi ja koiran anatomia kuvailtaisiin niissä tarkemmin. Joissakin selvästi lyhytkuonoisissa roduissa, kuten pekingeesi ja staffordshirenbullterrieri, ei kuvailla tarkasti kuonon suhteellista pituutta. Sellaiset rotumääritelmien kuvaukset, jotka ovat ristiriidassa terveyden ja hyvinvoinnin kanssa, tulisi korjata. Kaikissa lyhytkuonoisissa roduissa rotumääritelmän tulisi sisältää minimivaatimus kuonon suhteelliselle pituudelle (aiemmin mainittu CFR-mitta).

Norjan Kennelliitto haluaa tuoda esiin myös maan englanninbulldoggiyhdistyksen tekemän, erityisen yksityiskohtaisen terveysohjeistuksen, joka löytyy yhdistyksen internetsivuilta osoitteesta http://norskbulldogklubb.net/.

Entä Suomi?

Suomen Kennelliitto ja Helsingin yliopiston tutkijaeläinlääkärit esittelivät toukokuussa lyhytkuonoisille koiraroduille suunniteltua kävelytestiä ja sen ensimmäisiä tuloksia. Suomessa on testattu testin kehittelymielessä englanninbulldoggeja ja mopseja.

Alustavien tulosten perusteella on todettu, että kävelytestillä voidaan erottaa toisistaan hyvät ja huonot hengittäjät. Syksyllä tutkimukseen on otettu mukaan myös muita rotuja, esimerkiksi ranskanbulldoggeja. Tarkoituksena on selvittää muun muassa rotukohtaisia eroja.

Testiä kehitellessään eläinlääkärit ovat käyneet läpi kaikki aiheesta tehdyt tutkimukset ja punninneet erilaisten testien ja testikäytäntöjen hyviä ja huonoja puolia. Tutkijat ovat olleet myös yhteydessä Hollannin Kennelliittoon selvittääkseen tarkemmin Hollannin testikäytäntöjä. Kertyneen tiedon perusteella Suomessa on päädytty ottamaan käyttöön samankaltainen kävelytesti kuin Hollannissa. Koira pääsee testin läpi, jos se suoriutuu kilometrin matkasta korkeintaan 12 minuutissa ja palautuu siitä riittävästi seuraavan 15 minuutin aikana.

Rotuyhdistysten pyynnöstä Kennelliitto ja yliopiston eläinlääkärit ovat kesän aikana laatineet tarkemmat ohjeet kävelytestin suorittamiseen. Kävelytestiä koskevan virallisen ohjeen käyttöönotto mahdollistaa myös testin tulosten tallentamisen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Keväällä on tarkoitus järjestää pilottina kaksi testaustilaisuutta, joihin kutsutaan osallistujia eri yhdistyksistä.

Mopsikerho on jo aiemmin päättänyt ottaa kävelytestin osaksi jalostuksen ohjesääntöään. Kesäkuun alusta lähtien yhdistyksen kasvattajalistalla on ollut vain kasvattajia, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan uutta ohjesääntöä. Kävelytestivaatimus tulee voimaan, kun testejä voidaan toteuttaa ympäri Suomen.

Kennelliiton yleinen jalostuksen tavoiteohjelma linjaa Suomen eläinsuojelulain mukaisesti, että jalostuskoiralla ei saa olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista. Jalostukseen ei tule käyttää koiria, joilla on liioitellun lyhyt kallo tai kuono.

Kansainvälinen yhteistyö vilkasta

Suomen Kennelliitto on mukana Pohjoismaisen Kennelunionin (PKU) perustamassa työryhmässä, jonka tarkoituksena on tehdä yhteenveto lyhytkuonoisten rotujen hengitysvaikeuksista ja niiden esiintymisestä sekä ehdottaa strategioita koirien terveyden parantamiseen tältä osin.

Työryhmän jäseninä on kennelliittojen ja rotuyhdistysten edustajia sekä tutkijoita ja eläinlääkäreitä. Suomen edustajat työryhmässä ovat Kirsi Sainio (pj) ja Tiina Taulos, sihteerinä toimii Katariina Mäki. Työryhmän raportti valmistuu marras-joulukuussa, minkä jälkeen se menee PKU:n työvaliokunnan käsittelyyn.

Kennelliitto on myös yksi IPFD:n (International Partnership For Dogs) perustajajäsenistä ja tuottaa yhdessä rotuyhdistysten kanssa materiaalia DogWellNet-sivustolle (dogwellnet.com). Sivustolle perustettiin keväällä oma osionsa brakykefaaliselle syndroomalle, ja osioon on kerätty tieteellisiä tutkimuksia, linkkejä sekä raportteja eri maissa meneillään olevista toimista ja uudistuksista.

IPFD kartoittaa myös erilaisia yhteistyömahdollisuuksia lyhytkuonoisten rotujen ongelmissa ja neuvottelee usean maan eläinlääkäriorganisaatioiden, kennelliittojen ja eläinten hyvinvointijärjestöjen kanssa selvittääkseen mahdollisuuksia laajempaan kansainväliseen yhteistyöhön.

DogWellNetin lisäksi liioitellut ulkomuotopiirteet ovat laajasti esillä kolmannessa Dog Health Workshopissa, joka järjestetään Pariisissa ensi vuoden huhtikuussa. Asiaan liittyviä työryhmiä perustetaan jo etukäteen. IPFD kerää yhteistyössä eri maiden rotuyhdistysten kanssa tietokantaa jalostuskoirien arvioinnista ja kuntotestauksesta sekä jalostusstrategioista, -vaatimuksista ja –suosituksista. Tietokantaa käytetään lähteenä Dog Health Workshopin työryhmissä.

Näyttelyissä Suomessa noudatetaan yhteispohjoismaisia ulkomuototuomariohjeita (Rotukohtaiset ohjeet, RKO), joiden mukaan hengitysvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti. Ohjeita tulee soveltaa myös jalostuksessa. Ohjeissa mainitaan, että hengitysvaikeudet johtuvat usein liioitellusta brakykefaliasta, ja että koiralla ei saa olla liian lyhyt kuono. Koiralla on oltava normaalit, riittävän suuret sieraimet. Sieraimet eivät saa olla litistyneet, pienet tai edes osittain ihopoimujen peittämät. Selvästi äänekäs tai vaikeutunut hengitys on vakava virhe, eikä tällaisia koiria tulisi käyttää jalostukseen.

Kommentoi:

Koiramme