Pumissa huomio kiinnittyy ensin korviin
Pumin korvat antavat koiralle omintakeisen ilmeen. Rotu oli aiemmin melko suosittu Suomessa, mutta on harvinaistunut viime vuosina. (Kuva: Tapio Eerola)
Jopa huvittavaksi – ainutlaatuisten ja erikoisesti taittuvien korviensa vuoksi - ulkonäöltään luonnehdittu pumi on valpas ja vilkas pihavahti, jonka kuuluu hälyttää haukullaan. Hiljaiseksi sitä tuskin saa, mutta koulutuksella haukkumista pystyy rajoittamaan.
Pumi on ollut unkarilaisen maatalon väsymätön kokopäivätyöläinen, joka soveltuu hyvin myös suurten eläinten paimentamiseen. Rotu on älykäs ja saa helposti ihmisetkin tanssimaan pillinsä mukaan, jollei johdonmukaiseen kouluttamiseen paneuduta.
Terrierityyppinen pumi on kohtalaisen nuori unkarilainen rotu, joka sai alkunsa kun puli risteytyi saksalaisten ja ranskalaisten pystykorvaisten, terrierityyppisten koirien kanssa.
Suomessa pumi sai jo vuosikymmeniä sitten vankan jalansijan ja on ollut täällä viidestä unkarilaisesta paimenkoirasta koko ajan tunnetuin ja suosituin. Suomessa onkin Unkarin jälkeen maailman suurin pumipopulaatio. Myös Ruotsissa pumeja on jonkin verran, mutta muualla maailmassa rotu on varsin harvinainen. Viime vuosina pumien suosio Suomessa on kuitenkin kääntynyt laskuun.
Pumin pää antaa jossain määrin terrierimäisen vaikutelman pystyjen, kärjistään taittuvien korvien ansiosta. Kihartuva karvapeite on oleellinen rodun tuntomerkki. Väreinä ovat harmaan eri sävyt sekä musta, kellertävä ja valkoinen.
Pumi on kooltaan suomenpystykorvan luokkaa, uroksen ihannesäkäkorkeus on 41-47 cm ja nartun 38-44 cm. Uros painaa 10-15 kiloa ja narttu 8-13 kiloa.
Lokakuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely pumista.
