Bretagnenbassetti – hitaasti ajava ranskalainen kansankoira

Punaturkkinen ranskalainen bretagnenbassetti on ajaviin koiriin kuuluva menijä, joka kehitettiin kallioisissa ja pensaikkoisissa maastoissa hitaasti ajavaksi koko kansan metsästysroduksi. Matalaraajaisuus helpotti koiran liikkumista aluskasvillisuuden seassa. 1800-luvulla Bretagnen metsästysmailla nähtiin 4–8 koiran bassettiajueita.

Maailmansotien kerrotaan verottaneen kantaa niin, että rotu jouduttiin käytännössä luomaan uudestaan. Ranskassa rotu on edelleen ensisijaisesti metsästyskoira. Sillä pyydetään jäniksiä, kaneja, villisikaa, kaurista ja kettua. Suomalaisista koirista noin puolet metsästää pääasiassa jänistä ja lisäksi monia käytetään jäljestyskokeissa.

Ensimmäiset bretagnenbassetit tulivat Suomeen vuonna 1989. Viime vuonna rekisteröitiin 40 bretagnenbassettia, eikä rotu ole koskaan ollut suuremmin muodissa. Äskettäin sovittu säkärajan nosto mahdollisti sorkkaeläinten metsästämisen bassetilla, mikä saattaa nostaa rodun suosiota.

Sosiaalinen ja avoin bassetti sopii myös perheen seurakoiraksi, mutta valtaosa pennuista menee metsästäviin tai jäljestystä harrastaviin koteihin. Bretagnenbassetti on metsästyskoira vietteineen hauskasta ulkonäöstä ja kivasta luonteesta huolimatta.

Bassettia kouluttaessa tulee muistaa, että koira on pehmeä. Opetus tulee tapahtua äänenpainoilla, määrätietoisesti ja aina oikeudenmukaisesti. Rotu vaatii liikuntaa ja aktiivista toimintaa nenälle ja aivoille. Rappukäytävän oudot äänet saattavat aiheuttaa haukkumista. Bassetti ei pysy pihassa ilman aitausta – nenä vie koiraa.

Rodun sosiaalisen luonteen ansiosta ne suhtautuvat iloisen uteliaasti kaikkiin vieraisiin. Tapaamiset menevät leikiksi hännät heiluen. Tosin jos toinen koira ärähtää, niin fauvemainen tulisuus nousee esille ja sille rähähdetään takaisin.

Rodusta sanotaan, että se syttyy pihalla ja sammuu sisällä. Ulkona mennään vauhdilla metsässä ja lenkillä tai touhutaan tarhassa. Sisällä koira käyttäytyy yleensä rauhallisesti.

Metsästäessään se käy hakulenkeillään pitämässä kontaktia ihmiseen, mutta kun jälki löytyy, se hakee sitkeästi. Sen upea ajoääni tekee aina vaikutuksen. Muotovalion titteliin vaaditaan tulos ajo- tai mejäkokeesta.

Rotumääritelmän mukaan bretagnenbassetti on pieni, tanakka, eloisa ja kokoonsa nähden nopea koira. Ajaessaan ne ovat rohkeita, kekseliäitä ja sinnikkäitä, mikä tekee niistä hyvin tehokkaita. Säkäkorkeus on 32–38 senttiä.

Pää on melko pitkänomainen, niskakyhmy selvästi erottuva. Korvat kiinnittyvät kauniisti silmien tasolle. Ne ovat juuri ja juuri kirsun kärkeen ulottuvat, teräväkärkiset ja sisäänpäin kiertyneet. Selkä on leveä ja bassetrotuisen seläksi lyhyt, hännän asento on hieman sapelimainen. Rintakehä on syvä ja leveä. Kyynärvarret ovat mieluiten pystysuorat. Käyrät eturaajat on hylkäävä virhe.

Väri on punaruskea kultaisesta vehnänväristä tiilenpunaiseen. Karva on hyvin karkeaa, kuivaa ja melko lyhyttä. Se ei saa olla villavaa eikä kähärää. Naaman karvoitus ei saa olla liian pörröinen. Koira nypitään pari kertaa vuodessa, riippuen karvan määrästä. Koirat eivät saisi olla liian laitettuja, eivätkä toisaalta liian metsäläisiä.

Rotu ei ole Pevisassa. Pitkä selkä ja lyhyet raajat altistavat monille tuki- ja liikuntaelinten sairauksille. Luustokuvauksia on alettu tehdä vasta hiljattain. Silmätutkimuksissa on löytynyt yksittäisiä, pääosin lieviä sairauksia. Rotu on pitkäikäinen, mutta liikenne ja tapaturmat vievät nuorempia koiria metsästystilanteissa. Myös epilepsia tuntuu huolettavan rodun kasvattajia.

Koiramme-lehdessä 5/2021 on laaja rotuesittely bretagnenbassetista.

Kommentoi:

Koiramme