Kotimaisten rotujen kasvattajat kokoontuivat Luumäellä

Kennelliitto aloitti kotimaisten rotujen kasvattajille suunnatut keskusteluillat keskiviikkona Luumäellä. Tilaisuuden avasi Kymenläänin kennelpiirin aluekouluttaja Milla Oinonen, joka kiitti kasvattajia heidän tekemästään työstä. – Kotimaisten rotujen kasvattajat tekevät suorastaan kulttuuriteon kasvattamalla suomalaisia rotuja pitäen ne elinvoimaisina.

Paikalla oli lähes 30 henkilöä, enemmistö edusti suomenpystykorvakasvatusta (9). Karhukoirakasvattajia oli seitsemän, suomenlapinkoirakasvattajia kuusi, ajokoirakasvattajia viisi ja olipa paikalla myös yksi porokoirakasvattaja. Kaikki viisi suomalaisrotua olivat siis edustettuina.

Kuva: Taina Nygård

Kennelpiirin aluekouluttaja Milla Oinonen suositteli yhdelle koiralle vain yhtä omistajaa. – Silloin vältytään riidoilta. (Kuva: Taina Nygård)

Kymenläänin kennelpiiriä edusti Oinosen lisäksi aluekouluttaja Nina Torri, sekä vastavalittu piirin kennelneuvoja Anne Salonen. Salonen ja Torri muistuttivat, että kennelneuvojan rooli on nimenomaan olla kasvattajien apuna. – Liian usein kuulee vielä maakunnissa, että kennelneuvojalla on tarkastajan leima, että hän jotenkin kyttäisi. Pikkuhiljaa pitäisi tottua sanaan ”neuvoja”, sillä tätä työtä tehdään luottamuksella ja sydämellä. Kennelneuvojalta voi kysyä mitä tahansa kasvattajan aprikoimaa asiaa, jos vastaus ei siltä istumalta löydy, ottaa hän selvää. Kaikkeen löytyy apua, naiset vakuuttivat. Torri on toiminut nyt kymmenen vuotta aluekouluttajana, sitä edelliset kymmenen vuotta kuluivat kennelneuvojan roolissa.

Kennelliiton toimistoa paikalla edustivat Katariina Suomi ja Johanna Kuru. Suomi on työskennellyt liitossa vuodesta 2001 alkaen. – Moni asia on tänä aikana muuttunut, mutta yksi on pysynyt. Kasvattajilla on aina huoli omasta rodustaan ja omasta pentueestaan. Aina ei kaikki suju kuten oli suunniteltu ja toivottu, mutta lopulta kaikesta selvitään. Apua on tarjolla, pitää vain rohjeta kysyä.

Illan aikana käytiin läpi sellaisia muun muassa pentueen rekisteröintiin liittyviä asioita, joista tulee eniten kyselyjä Kennelliittoon. Omakoirassa tapahtuva sähköinen rekisteröinti sai kiitosta. Parhaimmillaan se onkin todella nopeaa – kun kaikki tiedot on asianmukaisesti kirjattu, ovat pentueen rekisterikirjat omassa postilaatikossa nopeimmillaan jo ylihuomenna!

Kasvattajia muistutettiin nartun penikoimisvälistä, liian tiheään ei pentuetta saa teettää. Yli kahdeksanvuotiaskin narttu voidaan astuttaa, jos se on hyväkuntoinen ja siitä todisteena pentueilmoituksen liitteenä on eläinlääkärintodistus. Yhdellä nartulla saa olla enintään viisi pentuetta, joten kaksoisastutuksen mahdollisuutta kannattaisi miettiä. Se tarkoittaa, että nartun voi astuttaa samaan kiimaan kahdella eri uroksella. Pentujen synnyttyä niille tehdään DNA-testi, jonka avulla selvitetään kunkin pennun isäkoira.

Myös vahinkopentueet puhuttivat. – Vahinkoja voi sattua. Silloin on parempi, että kasvattaja itse kertoo asiasta. Vahinkopentuekin on pentue, ja siis nartulle rasite; joten se lasketaan mukaan nartun enimmäispentuemäärään. Jos kyseessä on puhdasrotuinen pentue, mutta toiselta vanhemmista puuttuu vaikkapa terveystutkimus, voi pentueen saada ainakin EJ-rekisteriin (ei jalostukseen
-rekisteri). Kennelliiton tavoitteena on saada kaikki pennut rekisteriin, on turhaa lopettaa terveitä ja elinvoimaisia pentuja vain siksi että kyseessä oli vahinko. Ja aina on parempi, että kasvattaja itse kertoo asiasta, kuin että se tulee ilmi joskus jonkun toisen kertomana, Johanna Kuru muistutti.

Milla Oinonen kehotti kasvattajia harkitsemaan vakavasti kaikenlaisia yhteisomistajuuksia.
– Helpointa on, jos yhdellä koiralla olisi vain yksi omistaja. Sukulaisten tai elinikäisten ystävienkin välille voi sukeutua kauheita riitoja, kun kyseessä on tunteita herättävä olento, koira. On hyvä myös pohtia, kannattaako koiranomistajaksi merkitä alaikäistä henkilöä. Alaikäinen sopimuskumppanina voi joissain tapauksissa osoittautua ongelmalliseksi, Oinonen varoitti.

Katariina Suomi painotti, että kun narttua astutetaan, kannattaa ensin aina tehdä astutussopimus.
– Sen avulla turvataan niin uroksenomistajan kuin nartunomistajankin oikeudet.

Illan aikana puhuttivat vielä ketjuuntuneiden eläinlääkäriasemien kohonneet hinnat, geenitestit ja urosten jälkeläisrajoitukset. Viime mainittu koettiin yksinomaan hyväksi. – Tulee etsittyä uusia urosvaihtoehtoja, kun kaikki eivät astuta muotiuroksilla, kuului yleisöstä. Karhukoiramiehet sanoivat, että jälkeläisrajoitus on parasta, mitä rodulle on tapahtunut moniin vuosiin.

– Sellaisten perinnöllisten sairauksien geenitestitulokset, jotka periytyvät vain yhden geenin kautta, on mahdollista saada Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Kyseeseen tulevat siis sairaudet, joiden testitulos on koiralla ”sairas”, ”kantaja” tai ”terve”. Aloite tallennukseen tulee kuitenkin tulla rotujärjestöltä. Näitä tuloksia on jo alettu tallentaa, ja kun ensin kokeillaan muutamilla roduilla ja sairauksilla kuinka tallennus sujuu, tulee se mahdolliseksi muillekin, Johanna Kuru lupasi.

Katariina Suomi kehotti vielä kasvattajia pohtimaan pakastesperman mahdollisuuksia.
– Hyväsukuisesta tai etenkin erisukuisesta uroksesta kannattaisi ottaa spermaa talteen. Sen säilyttäminen ei tänä päivänä enää ole kovin kallista, tulevaisuudessa se voi nousta arvoon arvaamattomaan. Sperma kannattaisi kuitenkin ottaa koiralta talteen jo nuorena, sillä nuorella viriilillä uroksella siittiöiden laatu ja määrä on huomattavasti parempi, kuin jos puuhaan ryhdytään vasta sen ollessa jo kymmenvuotias.  

Kuva: Taina Nygård

Loppua kohden kuulijat alkoivat osallistua aktiivisemmin. Palautelomakkeista saadaan varmasti hyviä vinkkejä tuleviin keskusteluiltoihin. (Kuva: Taina Nygård)

Kommentoi:

Koiramme