"Kihara ei ole häslääjä", sanovat harrastajat – vanha noutajarotu ihastuttaa luonteellaan
Kiharaa kuvaillaan vahvaksi uimariksi. Se kykenee toimimaan vaativissakin olosuhteissa, ja rotua pidetään hyvänä metsästysnoutajana. (Kuva Sanna Sierilä)
Kiharakarvaisessa noutajassa yhdistyvät vakaus ja leikkimielisyys. Se on kotioloissa rauhallinen, mutta harrastuskoirana määrätietoinen. Suomalaiset kiharat ovat rodussa laatumaineessa.
Kansainvälisellä mittapuulla suomalaisia kiharakarvaisia noutajia arvostetaan korkealle: Ne ovat saavuttaneet näyttelymenestystä rodun kotikentällä Iso-Britanniassa ja jopa Cruftsin legendaarisilla areenoilla. Terveys on hyvällä tasolla, sitä seurataan tarkasti ja tiedonjako on avointa. Lisäksi kasvatus on aktiivista.
Monilla kiinnostus rotuun saa alkunsa juuri ulkonäön ihastelusta. Näin kävi myös kennel Caballusin Tiina Illukalle, joka on viihtynyt rodun parissa neljäkymmentä vuotta.
– Ulkomuoto puhutteli. Luonnetta en silloin vielä sen kummemmin miettinyt. Ensimmäinen kiharani tuli englantilaiselta huippukasvattajalta, joten pääsin kasvatustyössäni liikkeelle hyvin eväin, Tiina Illukka kertoo.
Pentueita hänelle on syntynyt 48.
Ryhdikäs ja erottuva ulkonäkö herätti myös Asta Turjan, kennel Curlicue’s, huomion jo vuonna 1979. Sittemmin hän on kasvattanut 38 pentuetta.
– Tuolloin kihara oli vielä melkoinen harvinaisuus.
Melko harvinaisesta rodusta on kyse edelleen, myös kansainvälisesti. Vuonna 2024 Suomessa rekisteröitiin vain 27 kiharakarvaista noutajaa. Pentuja syntyy suunnilleen saman verran kuin suurissa kennelmaissa.
Luonteenpiirteet, kuten omapäisyys ja itsenäisyys ovat tyypillisiä kiharakarvaiselle noutajalle. Se mieluummin ratkoo tehtäviä itse kuin noudattaa neuvoja. (Kuva Aino Pikkusaari)
Kenties vanhin noutajarotu
Alkujaan brittiläinen kiharakarvainen noutaja on noutajaroduista mahdollisesti vanhin, ja sen tyyppisiä koiria on ollut olemassa ainakin neljäsataa vuotta. Alkuperäinen käyttötarkoitus oli noutava lintukoira sekä riistanhoitajan apulainen.
Englannin Kennelklubi on pitänyt rotukirjaa vuodesta 1854 lähtien, ja ensimmäiset kiharat esiintyivät näyttelykehässä vuonna 1860 Birminghamissa.
Ensimmäinen Suomen kantakirjaan merkitty kiharakarvainen noutaja, Nigger, rekisteröitiin vuonna 1899. Se saapui apteekkari Ernst Jäderholmille Englannista. Seuraava tuonti odotti vuoroaan lähes 80 vuotta, kunnes Leena Tuominen vuonna 1975 toi Englannista nartun Darelyn Brecha. Koira sai viisi pentuetta ja käynnisti suomalaisen kasvatustyön.
– Suomalaisten kasvattajien yhteistyö on pääpiirteittäin erinomaista, Asta Turja kertoo.
– Vähälukuisessa rodussa kasvattajien ja harrastajien yhteistyö, kunnioitus ja toisten työn arvostus ovat tärkeää. Tuonteja on muualta Euroopasta, Yhdysvalloista ja Australiasta saakka, ja astutusmatkoilla käydään pitkienkin matkojen päässä.
Tiina Illukan mukaan pennuille on kysyntää.
– Viime vuosina niistä on ollut jopa pulaa.
Rotujärjestö on Suomen Noutajakoirajärjestö ja rotuyhdistys Kiharakerho.
– Kerho on poikkeuksellisen aktiivinen ja Kihara-lehtemme todella laadukas, Tiina mainitsee.
Se hillitympi noutaja
Tiina Illukan mukaan pentuja kyselevät ovat yleensä jo melko hyvin perehtyneitä rotuun. Kihara sopii hyvin lapsiperheeseen, kunhan se pääsee tottumaan lapsiin pennusta alkaen.
– Kuvailisin kiharaa ystävälliseksi mutta hillityksi noutajaversioksi. Kihara ei ole häslääjä, hän luonnehtii.
– Henkeen ja vereen -metsästysihmiset valitsevat yleensä jonkin toisen rodun, mutta moni kihara on Suomessa myös metsästyskäytössä.
Vuonna 2024 Suomessa rekisteröitiin 27 kiharakarvaista noutajaa. Kasvattajien mukaan pentujen kysyntä ylittää tarjonnan. (Kuva Asta Turja)
Kihara on suurikokoisin noutaja, uroksen ihannekoko on 69 cm ja nartun 64 cm. Kiharauros on voimakas ja vankkarakenteinen koira, joka saattaa painaa lähes 50 kg. (Kuva Elisa Akselin)
Asta Turja kertoo, että kiharapentu lähtee yleensä kotiin, jossa on etsitty isokokoisempaa, liikunnallista ja monipuolista koirakaveria. Hän uskaltaa suositella rotua ensikoiraksi, kunhan omistajalla on ymmärrys kunnollisen peruskoulutuksen ja yhteistyön merkityksestä etenkin ensimmäisen vuoden aikana.
– Kihara oppii nopeasti, niin hyvässä kuin pahassa. Fyysinen ja psyykkinen kehitys on hitaampaa kuin esimerkiksi labradoreilla, joten kouluttajalta vaaditaan malttia, Asta Turja selvittää.
– Rotu on itsenäinen, mikä saatetaan nähdä itsepäisyytenä. Tästä on kuitenkin hyötyä metsästyksessä, kun koiran on toimittava ilman ohjaajan jatkuvaa tukea. Kiharan muisti on hyvä, ja sillä on erinomainen vainu.
Itsenäinen ja älykäs
Tiina Illukan mukaan kiharan omistajan tulee olla määrätietoinen, jämpti ja oikeudenmukainen.
– Kouluttaessa itsenäisyys ja älykkyys saattavat aiheuttaa haasteita. Sopivan palkitsemiskeinon löytyessä kihara kyllä oppii.
Hän muistuttaa, että vaikka urosten ja narttujen välillä ei ole merkittäviä luonne-eroja, kokoeroa sen sijaan riittää. Uros saattaa olla kymmenen senttiä ja kymmenen kiloa kookkaampi kuin narttu.
Ritva Ylitalo on omistanut kiharoita viidestä eri kennelistä ja harrastanut rotua aktiivisesti 37 vuotta. Hänen mukaansa asuminen kerrostalossa kiharan kanssa onnistuu, kunhan riittävästä liikunnasta pidetään huolta. Ritvan kokemuksen mukaan rotu ei ole haukkuja.
– Miellyttämisenhalua kiharoilla on vähemmän kuin esimerkiksi labradoreilla ja kultaisilla, eivätkä ne ole erityisen ahneita namien perään.
Leikkisät laulajat
Ritva Ylitalo kuvailee kiharakarvaista noutajaa vakaaksi, ystävälliseksi, älykkääksi ja kotona rauhalliseksi koiraksi. Vartiointiviettiä saattaa olla jonkin verran, mikä juontaa juurensa rodun historiasta: kiharaa käytettiin muinoin riistanvartijoiden apuna suojaamassa salametsästykseltä. Vartiointitaipumuksia on sittemmin pyritty jalostuksella karsimaan.
– Kihara on sisukas työskentelijä, joka ei luovuta helpolla, hän kertoo.
– Yksi kiharani lähti rannasta avomerelle hanhien perässä. Hanhet suorastaan houkuttelivat koiraani yhä kauemmas, kunnes lopulta sitä ei enää näkynyt. Ehdin jo pohtia, aikooko koira uida Ruotsiin saakka.
Ohikiitävät pikaveneet saivat jo Ritvan pelkäämään pahinta, mutta lopulta koira palasi ehjänä takaisin.
– Kun kihara jotakin päättää, vaikkapa jahdata hanhia, se ei pienestä hätkähdä.
Ritvan mielestä kiharoissa löytyy myös musikaalisuutta. Eräs hänen koiristaan mieltyi Carolan kappaleeseen Kielletyt leikit niin, että yhtyi aina lauluun kuullessaan sen radiosta tai kotona pianolla soitettuna.
– Se ei ulissut vaan aivan selvästi lauloi mukana, Ritva kertoo.
– Itse asiassa rotu on suosiossa musiikkipiireissä: esimerkiksi laulaja Lea Lavenilla ja kapellimestari Esa Niemisellä on ollut kihara, hän naurahtaa.
Kasvattaja Asta Turjan mukaan kihara tykkää hassutella, ja leikkimielisyys säilyy aikuisikään saakka. Jos ei ole leikkikavereita, koira keksii tekemistä itsenäisesti.
Eräs hauska muisto sijoittuu koulutuskentälle.
– Koulutus oli jo ohi, ja jäin kentälle juttelemaan. Kaksi narttuani juoksenteli ympärilläni vapaana, kunnes yhtäkkiä niitä ei enää näkynyt missään, Asta aloittaa.
– Ehdin jo hätääntyä, kunnes eräs osallistuja kurvasi autollaan takaisin. Koirani olivat hypänneet hänen autonsa kyytiin kuskin huomaamatta ja matkustivat takapenkillä hiirenhiljaa. Mahtoi kuski säikähtää, kun salamatkustajat paljastuivat taustapeilistä!
Astan mielestä tarina kertoo paljon kiharakarvaisen noutajan luonteesta.
– Sen mielestä kaikki ihmiset ovat mukavia, ja päätöksiä tehdään pelottomasti ja itsenäisesti.
Voihan sorkat!
Tiina Illukka on havainnut saalisvietin kasvaneen koirissaan kauriskannan lisääntymisen myötä. Kun koiria ulkoiluttaa vapaana, niiden seurassa tulee olla erityisen tarkkana.
– Kiinnostus sorkkaeläimiin voi aiheuttaa ongelmia myös verijälkeä harrastettaessa. Jos edellispäivänä vedetyn jäljen yli kulkee yön aikana sorkkaeläimiä, kihara saattaa helposti lähteä seuraamaan niiden jälkiä.
Kiharan laumakäytöstä hän pitää hyvänä, jopa keskimääräistä parempana. Koirat eivät juuri räyhää keskenään, ja esimerkiksi kiharaleireillä koiria on voinut pitää yhdessä vapaana ilman nahistelua.
Saman on huomannut Ritva Ylitalo.
– Koirani eivät ole koskaan tapelleet. Vanhin on aina pomo ilman erityistä tarvetta pomotukseen. Myös vieraat koirat otetaan vastaan hyvin.
Metsään, näyttelyyn ja veteen
Kiharakarvaista noutajaa pidetään monipuolisena harrastuskoirana. Rodun edustajia näkee myös kaverikoirina, ja ainakin yksi on suorittanut virallisen terapiakoiratutkinnon.
Asta Turjalle läheisimpiä ovat rodunomaiset lajit, kuten noutajien metsästyskokeet, jäljestämiskokeet ja käytännön metsästys.
– Kotona ja kasvateissani on useita Kiharamestareita, hän kertoo.
– Kaikki sellaiset lajit ovat hyväksi, joissa koira joutuu haastamaan fyysistä sekä henkistä kapasiteettiaan. Nykyisin on nousussa esimerkiksi agility. Kiharoilla on palveluskoiraoikeudet, ja rodusta löytyy joitakin palveluskoirapuolen käyttövalioita.
Tiina Illukan mukaan rodussa ei ole eritystä linjajakoa: sama koira voi menestyä metsällä sekä näyttelykehissä.
– Näyttelyissä käydään aktiivisesti, ja ruusukkeita on helppo saada. Onneksi rodussa pidetään tärkeänä säilyttää myös alkuperäinen käyttötarkoitus, ja muotovalion arvoon vaaditaan hyväksytty taipumuskoe NOU, hän kertoo.
Jalostustietokannan mukaan vuonna 2024 eniten kisakäyntejä kertyi rallytokossa ja agilityssä, molemmissa yli sata. Useita kymmeniä käyntejä oli noutajien B-metsästyskokeessa, taipumuskokeessa, noseworkissä ja tokossa. Lisäksi kiharoita näkyi vesipelastuskokeissa, hakukokeissa sekä valjakkohiihdossa.
Ritva Ylitalo kannustaa kiharoiden omistajia erityisesti vesilajeihin.
– Vesi on rodulle tärkeä elementti, ja kihara on vahva uimari jopa jäisissä vesissä.
Kuin pensasta siistisi
Kiharakarvainen noutaja on yleisvaikutelmaltaan voimakas, ryhdikäs ja tyylikäs. Se liikkuu vaivattomasti ja voimakkaasti, ja liikkeissä tulisi olla hyvä ulottuvuus ja takatyöntö. Erityisen hyvä tunnusmerkki on tiukan kiharainen karvapeite.
– Suomessa rotu tunnistetaan hyvin, mutta monissa muissa maissa veikataan usein labradoodleksi, Tiina Illukka kertoo.
Turkinhoito on melko yksinkertaista.
– Turkki siistitään muotoonsa tasaisin väliajoin saksilla. Se on vähän kuin pensasta siistisi. Homma vie noin vartin kahdesti kuukaudessa, Illukka sanoo.
– Sadekelit vain kaunistavat turkkia, samoin uinti. Vaikka rodulla ei ole pohjavillaa, on turkki hyvin suojaava. Hyväturkkinen koira ei vaatteita tarvitse.
Tiina arvioi, että musta on väreistä suositumpi, joskin ruskean kiinnostus on välillä nousussa. Pentueeseen voi syntyä kumpaakin väriä, mutta dominoiva väri on musta.
– Rotukehässä väri ei vaikuta näyttelymenestykseen, mutta ryhmäkilpailuissa mustat tuntuvat tulevan paremmin huomatuiksi.
Terveys ja geenipohja hyvällä mallilla
Asta Turja kiittelee kiharakarvaista noutajaa terveeksi roduksi.
– Jalostuskoirilta tutkitaan silmät ja lonkat, ja lisäksi lähes kaikki teettävät vapaaehtoisesti geenitestejä sulkemaan pois piileviä sairauksia, hän kertoo.
Tiina Illukka mainitsee kiharan olevan luustoltaan noutajien terveimmästä päästä, vaikka rotu on suurikokoinen. Huolta hän kantaa mahalaukunkiertymistä, ja myös epilepsiaa esiintyy jonkin verran.
Vaikka rotu on melko harvinainen, on geenipooli saatu pidettyä laveana. Illukan mukaan Suomeen on tuotu koiria eri sukulinjoista, ja lisäksi käytetään tuontispermaa. Lisääntyminen sujuu ongelmitta ja pentuekoot vaihtelevat. Keinosiemennyksessä pentuekoko jää yleensä hieman luomupariutumista pienemmäksi.
Tiesitkö, että...
Kiharakarvaisia noutajia on risteytetty Iso-Britanniassa ja Australiassa labradorinnoutajien kanssa opaskoirakäyttöön.
Palkittu tv-juontaja ja eränkävijä Mikko ”Peltsi” Peltola on kiharaharrastaja.
Mikon koira tottelee nimeä Peppi ja se seikkailee Ylen sarjassa Peltsi ja Osmo.
Suomi on monella mittarilla kiharakarvaisten noutajien johtavia kasvatusmaita. Täällä pentuja syntyy suunnilleen saman verran kuin suurissa kennelmaissa, eli maamme kokoon nähden kasvatus on aktiivista. Terveys on hyvällä tasolla ja lisäksi suomalaiset kiharat ovat ulkomuodollisesti maailman kärkeä. (Kuva Petra Tiittanen)
Rotu abc
Roturyhmä:
FCI 8, noutajat, vesikoirat ja ylösajavat
Väri:
Musta ja maksanruskea
Ulkonäkö:
Tunnuspiirre pienikiharainen turkki. Raajoissa karva on suorempaa, päässä täysin sileä.
Pään linjat ovat kiilamaiset ja kallo litteä. Kuono-osa on voimakas, pieni aateliskyömy on hyväksytty.
Kirsu on musta tai ruskea koiran värin mukaan. Luusto ja raajat ovat vahvat. Runko on melko lyhyt,
ei kuitenkaan neliömäinen. Vatsalinjan tulee olla suora, ei ylös kuroutuva.
Terveys:
Jalostuskoirilta tulee tutkia lonkat ja silmät. Vuonna 2020 syntyneistä on lonkkakuvattu 66 %.
Niistä 36 % sai tuloksen A, 32 % tuloksen B ja 42 % tuloksen C.
Ihannesäkäkorkeus:
Urokset 69 cm, nartut 64 cm
Pentuekoko:
Vaihtelee, keskimäärin 8 pentua.
Elinikä:
Noin 12 vuotta
Kiharakerho ry
on perustettu vuonna 1981. Sen lehti on nimeltään Kihara.
Rotuyhdistyksen lehti on nimeltään Kihara. (Kuva Kiharakerho ry)
Lue lisää: Eräs uskomus erottaa dandiedinmontinterrierin kaikista muista koiraroduista
