Osaatko toimia riistakolarin sattuessa?
Pimeä syksy ja alkutalvi ovat onnettomuuksien huippuaikaa. (Kuva: Lehtikuva)
Kun tiellä sattuu riistakolari, ei mene montaakaan sekuntia, kun Reima Laajan ja Heidi Höckertin kaltaiset ammattilaiset koirineen saavat tiedon ja lähtevät apuun.
Suomessa tapahtuu vuosittain noin 14 000 riistakolaria. Jos kolari osuu omalle kohdalle, siitä pitää aina ilmoittaa 112:een eli yleiseen hätänumeroon. Usein käy niin, että kolarissa loukkaantuu vain riistaeläin, silti jälkiselvitystyö on tarpeen.
Haavoittuneen eläimen löytäminen on tärkeää, jottei sen hortoilu aiheuta lisää varaa liikenteelle. Ellei kolarieläimen jäljitys onnistu, se kuolee hitaasti vammoihinsa. Onnettomuuden ilmoittamatta jättäminen voidaan rinnastaa eläinrääkkäykseen.
Koiran nenä poliisin ylivertaisena apuna
Etelä- ja Länsi-Suomessa riistakolarin toisena osapuolena on yleensä pieni hirvieläin, kuten metsäkauris tai valkohäntäpeura. Pohjoisemmassa Suomessa teille ryntäilevät useimmiten hirvet ja joskus myös suurpedot, kuten karhut, sudet, ilvekset ja ahmat.
Poliisi käyttää apunaan kolarieläinten paikantamisessa riistanhoitoyhdistyksiä. He koordinoivat paikalle suurriistavirka-apuna (SRVA) toimivia koirakoita. Porokolarit eivät kuulu SRVA-toiminnan piiriin.
Suomen riistakeskuksen valtakunnallinen SRVA-päällikkö Reima Laaja arvioi, että noin puolet riistakolareista ovat sellaisia, joihin lähtee myös jäljestämiseen koulutettu, osaava koira.
– Poliisin määräyksestä menee noin 37 sekuntia, kun paikallinen riistanhoitoyhdistys ottaa tehtävän vastaan SRVA:lle välitettäviksi.
Laaja on mielissään tekniikan kehityksestä. Droonit ja lämpökamerat ovat oiva apu kolarieläinten paikantamisessa.
– Koira on kuitenkin tarkan nenänsä vuoksi edelleen ylivertaisin apu.
”Pyrimme aina käyttämään riista-aputyössä parasta saatavilla olevaa koiraa. Joskus keikalle tarvitaan jäljestävää koiraa, toisinaan taas pysäyttävää koiraa”, Reima Laaja tietää.
Haastavaa hommaa pimeässä
Koiraharrastajat ja poliisi ovat tehneet yhteistyötä jo 1970-luvulta lähtien, kun hirvieläinkannat lähtivät Suomessa nousuun. Toiminta jäsentyi nykyisen SRVA-nimen alle vuonna 2009.
Reima Laaja on ollut itsekin mukana toiminnassa jo noin 30 vuotta. Lisäksi hän on mäyräkoirien ajokokeiden ylituomari ja kasvattaa karkeakarvaisia mäyräkoiria kennelnimellä Omituisen Otuksen. Marraskuussa hän kävi nappaamassa kasvattinsa kanssa mäyräkoirien ajokokeen Suomen mestaruuden.
Laaja tietää, millaista on lähteä koiran kanssa lämpimästä pedistä synkkään metsään jäljestämään.
– On hienoa olla avuksi ja saada koirille sellaista käyttöä, mistä ne luontaisesti pitävät.
Riistaonnettomuudet sattuvat useimmiten tunti ennen auringonnousua tai tunti auringonlaskun jälkeen.
– Pimeä syksy ja alkutalvi on onnettomuuksien huippuaikaa. Onneksi meillä on aktiivinen vapaaehtoisten joukko, joka ei kaihda vaativiakaan olosuhteita, Laaja kiittelee.
Sopivin koira keikalle
Ympäri Suomen on levittäytynyt 278 riistanhoitoyhdistystä. Ne huolehtivat paikallisesti poliisin avuksi välittämiensä SRVA-koirien kouluttamisesta ja osaamisen tasosta.
Useimmiten koirat ovat koulutettu jäljestystehtäviin Kennelliiton järjestämissä hirvenhaukku- ja jäljestyskokeissa. Lähes kaikki SRVA-koirat toimivat myös omistajiensa apuna käytännön metsästyksessä.
"Tasapainoinen luonne on hyvän SRVA-koiran tärkeä ominaisuus."
Reima Laaja kertoo, että onnettomuus määrittelee sen, millaista koiraa kolarieläimen jäljestämiseen kaivataan. Pääosin hommissa on metsästyskoirarotuja, mutta niiden työskentelytavat eroavat. Joskus keikalle tarvitaan jäljestävää koiraa, toisinaan taas pysäyttävää koiraa.
– Pyrimme aina käyttämään parasta mahdollista saatavilla olevaa koiraa.
Jos onnettomuuspaikan läheltä ei löydy vaikeaan tehtävää sopivaa nenätyöskentelijää, sellainen voidaan hälyttää paikalle kauempaakin. Valtateiden varressa tai sakeassa risukossa jäljestäminen on kokeneelle koirallekin haastavaa, Laaja tietää.
– Tasapainoinen luonne on hyvän SRVA-koiran tärkeä ominaisuus.
Vaaran paikkoja ei voi välttää
Satunnaiset villisikakolarit ovat erityistä valppautta vaativia tehtäviä, sillä kolarissa loukkaantunut sorkkaeläin voi herkästi kääntyä ja käydä jäljestävän koiran päälle. Vuosittain muutama auto törmää myös suteen tai ilvekseen. Myös karhukolareita sattuu, Reima Laaja kertoo.
– Suurpedot, erityisesti sudet, hankaloittavat jäljestämistä koirien osalta. Toki paikannettu, loukkaantunut hirvikin voi potkaista koiraa.
Jäljestäville koirille puetaan keikalla valjaat, heijastinliivi ja tutkapanta. SRVA-henkilöt käyttävät keltaisia heijastinliivejä erottuakseen oranssiliivisistä hirvenmetsästäjistä.
Jokainen jäljestystehtävä on aina omanlaisensa, eikä kolarieläimen liikkeitä voi ennustaa. Pahimmillaan loukkaantunut eläin pakenee takaisin tielle koira perässä ja liikenne vaarantuu uudelleen.
Yhteiskunnallisesti merkittävää dataa ja toimintaa
Kaikki riistakolarit eli myös SRVA-keikat ovat jo vuodesta 2017 lähtien tallennettu Riistahallinnon sähköiseen Oma riista -sovellukseen. Suoritetusta tehtävästä kirjataan muun muassa paikka, tapahtuma, menetelmä ja lopputulos.
– Poliisi, tienpitäjä ja Tilastokeskus saavat meiltä luotettavimmat datat paikkakohtaisista riistaonnettomuuksista, Reima Laaja kertoo.
Kootun tiedon avulla voidaan suunnitella esimerkiksi riista-aitojen ja hirvikolmioiden parhaita sijoituspaikkoja.
Tärkeää on myös se, että jokainen tietää, kuinka toimia, jos törmää riistaeläimeen.
Yhteiskunnallisesti merkittävimmäksi asiaksi Laaja kuitenkin nostaa koiraharrastajien vapaaehtoisuuden.
– Ilman koirien ja koiranohjaajien apua ja aktiivisuutta moni kolarieläin jäisi paikantamatta.
Mukaan toimintaan pääsee ottamalla yhteyttä paikallisen riistayhdistyksen toiminnanohjaajaan.
Riistaonnettomuudet sattuvat useimmiten tunti ennen auringonnousua tai tunti auringonlaskun jälkeen. (Kuva: Lehtikuva)
Toimi näin riistaonnettomuuden sattuessa:*Varoita muita. Laita hätävilkut päälle ja aseta varoituskolmio. Huolehdi loukkaantuneista taitojesi ja kykyjesi mukaan.
*Ilmoita poliisille. Soita 112 kaikissa riistakolareissa, joissa toisena osapuolena on hirvieläin, villisika tai suurpeto.
*Anna paikkakuvaus. Kerro onnettomuuspaikka poliisille mahdollisimman tarkasti. Ennakkoon ladatusta 112 Suomi -sovelluksesta on apua, se näyttää tarkan sijaintisi 112:seen soittaessa.
*Merkitse onnettomuuspaikka. Kiinnitä riistaonnettomuusmerkki tai vähintään näkyvä esine, kuten värikäs muovipussi esimerkiksi puuhun tai kaiteeseen. Merkitseminen nopeuttaa SRVA-henkilöiden työtä huomattavasti.
*Älä sotke jälkiä. Vältä turhaa kulkemista kolaripaikalla. Jälkikoirien työskentely on helpompaa, kun kolarieläimen pakoreittiä ei ole sotkettu.
SRVA-harrastaja Heidi Höckert, Pori
"Jokainen tehtävä on merkityksellinen”
"Onneksi olen yökukkuja, sillä WhatsApp kilkattaa suuriistavirka-apuun usein myöhään illalla tai yöllä. Puen metsästyskamppeet sekä keltaisen SRVA-huomioliivin päälleni ja nappaan aseen, otsalampun ja suuritehoisen käsivalaisimen matkaan.
Lauma perheemme labradorinnoutajia, karkeakarvaisia mäyräkoiria ja bretagnenbassetteja odottavat innokkaina ovella vermeeni tunnistaen. Jokaisella on valtava palo lähteä tekemään niille luontaisia nenähommia, joihin ne on koulutettu ja jotka ne osaavat.
Valitsen keikalle sillä kertaa sopivimman koiran. Useimmiten mukaan lähtee mäyräkoira tai basset. Ne osaavat seurata myös pelkkää riistan hajua, jos verta ei ole. Jos on tieto, että kolaripaikalta löytyy verta, takakonttiin hyppää labradori.
Noin kymmenen minuutin kuluttua hälyn vastaanottamisesta olen jo autossa matkalla hommiin koiran kanssa.
Heidi Höckert muistuttaa, että SRVA-toiminnassa on tärkeää kaikin puolin turvallinen toimiminen, rauhallisuus sekä nopea reagoiminen muuttuviin tilanteisiin.
Harrastamme mieheni Tero Elon, kolmen tyttäremme ja koiriemme kanssa metsästystä viikoittain. Lisäksi käymme koirien kanssa ajokokeissa, metsästyskoirien jäljestämiskokeissa ja koiranäyttelyissä. Labradorien kanssa treenaamme rodunomaisia juttuja ja käymme taipumuskokeissa. Käytännön metsästys sekä koirakokeet tukevat työskentelyä SRVA-keikoilla.
Löysin SRVA-toiminnan Teron kautta. Nykyään lähden tehtäville myös yksin koiriemme kanssa. Minua ei pelota kulkea koiran perässä pimeässä ja tiheässä metsässä. Kaverin kanssa on kuitenkin mukavin ja turvallisin toimia – toinen saa keskittyä koiraan ja toinen mahdolliseen eläimen lopetukseen.
Jokainen SRVA-tehtävä on erilainen. Joskus kolarissa ollut eläin löytyy kuolleena tien läheisyydestä. Toisinaan koira jäljestää tällin saanutta eläintä muutama sata metriä, joskus paljon pidempään. Usein onnettomuuspaikan sijainti on suuntaa antava ja merkitty huonosti tai ei ollenkaan, joten koira auttaa myös oikean kohdan paikantamisessa.
"Ojassa makaava kaurispukki syöksähti matkaan, kun saavuimme paikalle."
Jos eläin on loukkaantunut, lopetamme sen. Otamme kuolleen eläimen kyytiin ja kuljetamme sen pois.
Joskus kuolleeksi ilmoitettu eläin on pökkyrästä toettuaan lähtenyt kolaripaikalta liikkeelle.
Hiljattain sattuneessa kolarissa ojassa makaava kaurispukki syöksähti matkaan, kun saavuimme paikalle. Lähdimme koiran kanssa jäljestämään haavoittuneena liikkuvaa eläintä. Kauris yritti vielä loikata leveän laskuojan yli, mutta tuupertui taas. Lopetimme kärsivän eläimen.
Joskus eläintä ei tavoiteta pitkänkään jäljestyksen päätteeksi. Pyrimme kuitenkin aina varmistumaan eläimen pärjäämisestä. Tervettä eläintä emme tietysti turhaan lopeta.
Vaikka yritämme aina parhaamme, joskus on vain todettava, että enempää emme voi tehdä. Se tietenkin harmittaa.
Joskus SRVA-tehtäviä tulee viikoittain, joskus on pidempäänkin hiljaista. Välillä keikkoja voi tulla useampi päivässä.
Jokainen tehtävä on omalla tavallaan merkityksellinen. Rahallista korvausta tai bensarahoja en SRVA-hommasta kaipaa. Minulle on tärkeintä saada kärsivät eläimet pois maastosta mahdollisimman pian ja estää uusien liikenneonnettomuuksien tapahtuminen. Jos minä en hoitaisi tehtäviä alueellamme muiden SRVA-henkilöiden kanssa, niin kuka sitten?
"Eläimen löytyminen on koiralle aina paras palkinto."
Keikat tukevat koirieni luontaisten käytösmallien toteutumista. Pidän tärkeänä, että ne pääsevät tekemään sitä työtä, mihin ne ovat jalostettu. On todella palkitsevaa nähdä koiran innostus ja tyytyväisyys sen hoitaessa osaamansa homman maaliin. Jäljestettävän eläimen löytyminen on koiralle aina paras palkinto, vaikka annan sille toki kehuja ja rapsutuksia hienosta suorituksesta.”
Lue lisää: Osaatko toimia onnettomuudessa? – Näin autat kolarikoiraa
Lue lisää: Hulin neuvokkuus pelasti tuupertuneen isännän
