Suomalaiset rodut Kennelliiton pentutilaston valopilkkuina

Julkaistu Koiramme-lehdessä tammikuussa 2017:
Kennelliitto rekisteröi viime vuonna 46191 pentua, hieman edellisvuotta vähemmän. Ilahduttavasti kotimaisten rotujen pentujen määrä kasvoi selvästi.

Neljänä vuotena peräkkäin on Suomessa syntynyt 46000–47000 puhdasrotuista koiranpentua. Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2006 rekisteröitiin silloinkin 46000 pentua, mutta seuraavana vuotena jo 50000 ja sitä seuraavana peräti 53000. Tällä hetkellä vanhoja koiria poistuu jo riveistä enemmän kuin pentuja syntyy.

Tuskin koskaan Kennelliiton tilastohistorian aikana on ollut niin pitkää tyventä jaksoa kuin viimeiset vuodet. Viime vuoden rekisteröintitilastoa saa kammata läpi yhä uudestaan vain huomatakseen, ettei mitään merkittävää muutosta edellisvuoteen tai -vuosiin ole käytännössä tapahtunut. Kokonaispentumäärän lasku yli 700:lla ei ole järin suuri.

Viimeisten 20–30 vuoden aikana on tapahtunut useita rotu- ja roturyhmätrendien muutoksia. Juuri nyt ei muutu mikään. Kääpiökoirien määrä kasvoi lujasti vuoteen 2010, jonka jälkeen alkoi selvä, ei kovin jyrkkä alamäki. Metsästyskoirissa painopiste on siirtynyt ajokoirista hirvikoiriin. Ilmiömäisiä nousuja on nähty muun muassa lapinkoirilla, pienillä seurakoirapystykorvilla, kääpiöpinsereillä ja
-snautsereilla, käkkäräkarvaisilla vesikoirilla, pienillä lyttykuonoilla ja valkoisilla pumpulikarvapalleroilla. Muutaman rodun suosio on sulanut pois yhtä nopeasti kuin paisui.

Kennelliiton tilaston mukaan viime vuonna rekisteröitiin pentuja yli 300 rodusta. 115 pennulla rotu pääsi jo sadan yleisimmän listalle. Parisataa rotua on tilanteessa, jossa järkeviin, monipuolisiin jalostusvalintoihin ei kotimaassa ole paljon mahdollisuuksia. Viime vuonna Suomeen tuotiin 2300 koiraa. Onko se riittävästi säilyttämään koirien terveyttä turvaava geneettinen monimuotoisuus? Kasvattajia pitäisi kannustaa pakastetun sperman tuontiin. Haasteena tuonnin lisäämisessä on koirien hyvän laadun säilyttäminen. Suomessa on valtaosassa rotuja paljon korkeampi taso kuin maailmalla keskimäärin. On ymmärrettävää jos kasvattaja ei halua tuoda ulkomailta pentua tai spermaa, mikäli odotusarvo on omien kasvattien keskitasoa heikompi.

Labradori jatkaa listaykkösenä

Rotujen suosiolistauksen kärkipaikalla on komeillut seitsemän vuotta labradorinnoutaja. Sen etumatka vain vankistuu, viime vuonna syntyi jo yli 2000 labbiksenpentua. Edellisen kerran rotu puhkaisi tämän maagisen rajan 25 vuotta sitten.

Suomenajokoira vahvisti viime vuonna listakakkosen asemaansa (1584 pentua). Jämtlanninpystykorva (1322) piti kolmospaikan, vaikka pentuja syntyi peräti 300 vähemmän kuin rodun ennätysvuotena 2015. Jämtlantilaisen nousu oli 10–15 vuoden ajan aivan hurjaa, pakostakin sellainen haipakka jossain vaiheessa rauhoittuu. Viime vuoden notkahdus ei välttämättä näytä pysyvää suuntaa.

Suomenlapinkoira (1281) pääsi jämttin kantaan neljänneksi. Saksanpaimenkoira (1273) ei ole ainakaan 50 vuoteen ollut rotutilastossa niin alhaalla kuin viidentenä. 1193 kultaisennoutajan pentua on myös vähän, sijoitus kuudes. Vuosituhannen alussa kultainen ja labradori olivat vielä tasoissa, sen jälkeen niiden kannatuskäyrät ovat eriytyneet. Seitsemäs, harmaanorjanhirvikoira on kuitenkin vielä kultsusta kaukana 921 pennullaan. Shetlanninlammaskoira (918 pentua) on kahdeksantena, jackrussellinterrieri (876) yhdeksäntenä ja kääpiösnautseri (762) kymmenentenä. Nämä kaikki ovat vakiorotuja 10 kärjesssä -listalla.  

Kotimaiset rodut valopilkkuina

Viime vuosina on kerta toisensa jälkeen jouduttu uutisoimaan kotimaisten metsästyskoirarotujen huolestuttavasti laskevista pentumääristä. Taantuvassa kierteessä ovat olleet niin suomenajokoira, karjalankarhukoira kuin suomenpystykorva.

Ilahduttavasti juuri Suomen satavuotisjuhlavuoden alla sekä karjalankarhukoira että suomenpystykorva ovat saaneet tuulta purjeisiinsa. Molempien pentuja syntyi yli 700 kun tilastoon merkittiin taannoin molemmille jo viitosella alkavia satalukuja. Kotimaisten rotujen teemavuoteen uusi laskukausi tuskin osuu, sen verran paljon huomiota kansallisaarteet tulevat saamaan.

Suomenajokoiran pitkä, vuosikymmeniä kestänyt laskusuhdanne taittui jo muutama vuosi sitten. Suomenlapinkoira oli runsaimmillaan vajaat kymmenen vuotta sitten, veti välillä vähän henkeä ja näyttää nyt päässeen uuteen kasvuun. Lapinporokoira takoo vuodesta toiseen 200–300 pennun lukemia.

Yhä vähemmän paimen- ja vahtikoiria

Paimenkoiraryhmän pentumäärä (6265) laski edellisvuodesta 500:lla ja on alimmillaan yli kymmeneen vuoteen. Koiraurheilun ammattimaistuminen nosti malinoisin ja bordercollien nousukiitoon, joka on nyt rauhoittunut, vaikka viimemainittu ohittikin ensi kertaa pitkäkarvaisen collien. 496 uutta pk. collieta on pienin lukema sitten 1960-luvun.

Shetlanninlammaskoiran yli sadan pennun pudotus voi olla tilastopoikkeama. Molemmat corgimuunnokset ovat hyvässä hapessa ja unkarilaiset paimenkoirat huonossa. Muutama vuosi sitten virinnyt kiinnostus serra de airesin- ja katalonianpaimenkoiraan on jostain syystä lopahtanut täysin.

Vahtikoirien ja molossien ryhmän alamäki ei sekään oikene. Pentuja syntyi 4731, mikä on pohjanoteeraus 15 vuoteen. Vähennystä edellisvuoteen kertyi taas sadan pennun verran.

Ryhmän kärkirotu kääpiösnautseri oli parikymmentä vuotta hyvin kysytty, mutta nyt suunta on alamäkeen, jonne serkusrotu kääpiöpinseri on luisunut vauhdikkaasti muutaman vuoden. Rottweiler on saanut syöksynsä oikaistua reilun 300 pennun vuositasolle.  Päivänselvää noususuuntaa ryhmässä ei osoita kuin tanskalais-ruotsalainen pihakoira, laskussa on roduista moni. 215 tanskandoggia on erittäin vähän. Suursnautsereita syntyi alle sata, bernhardinkoiria enää noin 50, keskiaasiankoiria kolme. Napolinmastiffille kirjattiin nolla.

Karvattomat terrierit rekisteriin

Terrieriryhmä kasvoi sadalla pennulla 4683:aan. Kasvun selittää sadan amerikankarvattomanterrierin kertaluonteinen rekisteröintien alkurysäys. Border-, cairn-, australian- ja valkoinen länsiylämaanterrieri ovat saaneet pudotuksen topattua 100–300 pentua ennätyksiään matalammalle tasolle.

Ryhmän kärkirotu jackrussell on suht tasaisessa noin 900 pennun vuosivauhdissa. Luolakoiraroduista yleisin parsonrussell saavuttaa vuosittain vakaasti 300 pennun rajan. Terriereistä vankkaa kasvua esittää staffordshirenbullterrieri.

1877 mäyräkoiran pentua on parisataa enemmän kuin edellisvuotena. Kymmenen vuoden jaksolla mäyräkoiraryhmässä ei kummoisia heilahteluja ole tapahtunut, ei karvanlaatujen eikä kokomuunnosten välillä.

Jämtlantilainen vain notkahti?

Pystykorvaryhmä on edelleen ykkönen 9612 pennulla. Lisäystä on tullut vajaat sata. Jämtlanninpystykorva menetti 300 pentua, mutta on vielä pitkällä harmaannorjanhirvikoiran ja karjalankarhukoiran edellä. Jämtti söi vuosien ajan ahnaasti markkinaosuutta kahdelta kilpailijaltaan. Lähivuodet näyttävät valtaavatko norjalainen ja karjalainen asemiaan ruotsalaiselta takaisin?

Suomenpystykorvan pentujen määrä 737 on korkein seitsemään vuoteen. Kuuluva huolenpito kansalliskoiran tulevaisuuden näkymistä ei ole mennyt hukkaan. Pohjanpystykorva hivuttautuu kohti 400 pennun rajaa. Mittelspitzin ja kleinspitzin yhteensä yli tuhat pentua on iso määrä ja rotujen suosio tasaista.

Ajokoiraryhmä (3173 pentua, saman verran kuin edellisvuotena) on lujasti suomenajokoiran (1584 pentua) varassa. Beagle on yli 500 pennun rotu, muut eivät yllä – ei enää edes dreeveri – 200 pentuun. Suurpetoja jäljittävä plottinajokoira on nykäissyt tyhjästä yli sataan pentuun, saman käyttötarkoituksen amerikankettukoiran rinnalle. Suomen tilastoista ovat poistumisen partaalla vihikoira ja saukkokoira, kaksi pentua kirjattiin kummallekin.

Kanakoiria aina saman verran

Kanakoiraryhmä käy kuin tarkkuuskello. Viime vuonna syntyi 1390 pentua, edellisenä 1360, sitä edellisenä 1376. Ryhmällä on tasainen kolmen kärki, kaksi saksanseisojaa ja punainen irlanninsetteri 200–300 pennun vuosivauhdissa.

Noutajia, vesikoiria ja spanieleita rekisteröitiin viime vuonna 6081, vähennystä yli 300 pentua. Kolmasosa ryhmän koirista on jo labradorinnoutajia. Kultainennoutaja on loivassa, mutta varmassa alamäessä. Cockerspanieli on nykyään tasaisesti noin 600:n, espanjanvesikoira vajaan 500:n ja lagotto romagnolo reilun 300 pennun rotu. Novascotiannoutaja on kymmenessä vuodessa kadottanut kannatuksestaan puolet.

Rekisteröimättömät haastajina?

Kääpiökoiraryhmä käväisi viime vuosikymmenellä ryhmistä suurimpana. Viime vuonna syntyi 7638 pentua, mikä on noin 300 vähemmän kuin edellisvuonna ja 1600 vähemmän kuin vuonna 2010. 

Muuta kuin tilastonäyttöä kääpiökoirien vähenemisestä ei ole. Rekisteröimättömiä kääpiökoiria halpatuodaan nykyisin runsaasti, mikä saattaa selittää rekisteröityjen kääpiökoirien lievää hiipumista. Hintaero on suuri, eikä valistus tavoita tai hetkauta kaikkia pikkukoiraa halajavia. Ei siitäkään huolimatta, että eläinlääkärikulut tasaavat hankintahinnan eron usein nopeasti.

Rekisteröimättömien pentujen virta Suomeen on saattanut kääntää esimerkiksi ranskanbulldogin rekisteröidyn pentumäärän nousun alamäkeen. Molempien chihuahuamuunnosten pentumäärä laski myös, pitkäkarvaisen jopa voimakkaasti. Tiibetinspanieli palasikin ryhmän ykköstykiksi lyhytkarvaisen chihun edelle.

Havannankoiran 587 pentua on taas kerran rodun uusi rekoordi.  Coton de tulear on lähes yhtä runsaslukuinen. Jos villakoirat rekisteröitäisiin ja tilastoitaisiin yhtenä rotuna, kuten moni maa tekee, olisi se Suomen seitsemänneksi yleisin rotu. Maltankoira ylitti sadan pennun rajan ensimmäistä kertaa.

Vinttikoiraryhmä on kuin seisojien tai mäyräkoirien ryhmä; muutokset ovat vuodesta toiseen olemattomia. Pentuja syntyi 741, lisäystä 25 pentua. Ryhmän kärkirotu whippet on 11 vuoden ajan joka vuosi pomminvarmasti ylittänyt 200 pennun rajan, mutta ei ole koskaan yltänyt 300:aan. Irlanninsusikoira pääsee sataan pentuun, muut eivät siihenkään. Afgaani kahlaa alle 50:ssä.

Kommentoi:

Koiramme