Tavoitteena onnellinen koira
Vaikka koira repii elävän eläimen sijasta lelua, sen aivoissa erittyvät hermovälittäjäaineet ovat yhtä aitoja, kuin jos sen saalis olisi oikea eläin. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Julkaistu Koiramme-lehdessä 4/2023:
Koira ei itse pysty valitsemaan, ketkä ihmiset se saa laumakseen. Meidän tehtävämme on tarjota sille mahdollisimman hyvä, koiramainen elämä. Koiran mielestä sen onnellisuuden avaimia ovat ainakin lajitoverin seura, metsässä kirmailu hajuja nuuskien sekä pureskelu.
Monien eläinten kuten koirien tunteet ovat tieteen todistamina osoittautuneet voimakkaammiksi ja vivahteikkaammiksi kuin ennen uskottiin. Eläinten kokemusmaailmasta tiedetään nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Uusi tutkimustieto valottaa eri lajien älykkyystasoja, sitä mikä eläimiä motivoi sekä kuinka voimme eläinystävällisin menetelmin vaikuttaa niiden käyttäytymiseen. Tutkimustiedosta on käytännön hyötyä kaikille niille, jotka ovat tekemisissä eläinten kanssa ammatissaan, harrastuksissaan tai ihan vain kotona.
Eläinkuiskaajista tutkittuun tietoon
Maailman sivu on ollut ihmisiä, jotka toisia paremmin ovat ymmärtäneet eläimiä; saaneet vikurit hevoset säyseiksi tai murisevan koiran kaverikseen. Puhutaan jostain mystisestä taidosta, vaikka lopulta lienee kyse tunneherkästä ihmisestä, joka osaa asettua eläimen asemaan ja aidosti ymmärtää sen tarpeita ja toiveita – eläimen tunteita.
Vasta viime vuosikymmeninä on alettu perusteellisemmin tutkia eläinten tunteita. Nykytutkimuksen ansiosta tiedämme paljon aiempaa enemmän siitä, mitkä asiat merkitsevät eläimille eniten.
– Eläimen hyväksi hoidoksi ei enää välttämättä koeta yksinomaan sitä, että osaamme pitää ne ruokittuina ja lämpiminä. Meidän olisi hyvä myös ymmärtää, kuinka eläin kokee ja tuntee asiat, sanoo eläinten käyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänranta, joka johtaa tiedeviestintä- ja tutkimusyritys Arador Innovationsia.
– Valitettavasti vain pieni murto-osa uudesta tutkimustiedosta on päässyt suuren yleisön ulottuville – tai edes niiden ulottuville, jotka ovat työkseen tekemisissä eläinten kanssa. Tähän me Aradorissa pyrimme omalta osaltamme tuomaan muutosta, Telkänranta valottaa.
Tutkimusta vasta noin sata vuotta
– Järjestelmällinen eläinten käyttäytymisen tutkimus alkoi oikeastaan vasta noin sata vuotta sitten, 1920-luvulla. Eläinten oppimista alettiin tutkia 1950-luvulla. Tuolloin tutkiminen perustui ilmiasuun ja käyttäytymiseen eli kohdetta analysoitiin muiden keinojen puuttuessa ulkopuolelta katsoen, luokittelemalla esimerkiksi syy-seuraussuhteita. Käytössähän ei vielä ollut esimerkiksi aivokuvantamisen välineitä, vaan kaikki perustui ihmisen kykyyn havainnoida, huomauttaa Telkänranta.
– Jos jotain eläimen käyttäytymismekanismia ei voitu tutkia aukottomasti on tutkija saattanut lausua aiheesta, ettei siitä ole tieteellistä näyttöä. Siksi monen varhaisemman eläinten tutkijan varovaisuus puheissaan on ymmärretty väärin: todellisuudessa he eivät sanoneet, että eläimillä ei ole tunteita, vaan he sanoivat, ettei heillä vielä ollut käytettävissään tieteellisiä keinoja tutkia niitä.
– Systemaattinen eläinten oppimis- ja käyttäytymistutkimus alkoi vasta 1990-luvulla. Niinkin perustavaa laatua olevan kysymyksen tutkimus, kuin tuntevatko kalat kipua, on varsin tuore. Ihmisen on helpompi tunnistaa samanlaisia tunteita, kun hänellä itsellään on. Kaloilla ei ole kasvonilmeitä eikä ihmiskorvin kuultavia ääniä, vaatii siis enemmän herkkyyttä havaita kalan kipu sen muusta käyttäytymisestä. Nyt uudella vuosituhannella ollaan tässäkin edistytty huimasti ja tutkimusta tehdään enemmän kuin koskaan, iloitsee Telkänranta.
Oikean tiedon välittäminen tärkeää
Helena Telkänranta kasvoi akateemisessa perheessä, joten tieteen tekeminen ja tutkimus oli hänelle tuttua.
– Pyrin nuoresta pitäen löytämään ja havainnoimaan tietoa eläimistä. Lukioikäisenä aloin osa-aikatyönäni myydä sanoma- ja aikakauslehtiin eläin- ja luontoaiheisia juttuja. Nuoruudessani lemmikkien hoidosta oli tarjolla lähinnä muunmaalaisia, kustantajien toimesta suomeksi käännettyjä hoito-oppaita. Niissä neuvottiin kyllä kullekin eläimelle oikeat olosuhteet kuten lämpötila ja ravinto, mutta ei niinkään sitä, mitä muuta eläimet tarvitsevat – esimerkiksi mitä osia lajityypillisestä käyttäytymisestään eläimen on välttämätöntä päästä toteuttamaan, jotta se voisi hyvin.
– Kulttuurissamme on yleisesti ihan liian vähän tarjolla eläintietoa. Olisi hyvä, jos jo kouluopetukseen sisältyisi enemmän tietoa siitä millaisia eläimet todellisuudessa ovat. Biologian kirjoissa puhutaan eläimistä, mutta siellä kerrotaan lähinnä ruumiinrakenteet ja levinneisyydet. Kesyistä eläimistä ei juuri puhuta tai ei ainakaan siitä, mitä eläimet oikeasti tarvitsevat, pahoittelee Helena Telkänranta.
– Aradorissa kehitämme uusia keinoja tuoda eläintietoa harrastajille, ammattilaisille ja oppilaitoksille. Keskitymme etenkin visuaaliseen tiedonvälitykseen, kuten virtuaalitodellisuuden, mobiilipelien ja tiedesarjakuvien kehittämiseen.
Suden käyttäytymistarpeet ovat koiralla säilyneet
Helena Telkänranta kertoo, että koirilla samoin kuin muillakin kotieläimillä ovat käyttäytymistarpeet säilyneet lähes muuttumattomina evoluution aikana.
– Käyttäytymistarpeilla tarkoitetaan niitä osia eläimen luontaisesta käyttäytymisestä, joiden toteuttaminen on välttämätöntä eläimen hyvinvoinnille. Esimerkiksi saaliseläimelle pedolta karkuun juokseminen ei ole käyttäytymistarve, vaan pakon sanelemaa käyttäytymistä.
– Käyttäytymistarpeet ovat niitä toimintoja, joihin motiivi kumpuaa koiran omista aivoista, ei ympäristön tapahtumista. Käyttäytymistarpeet ovat itsessään palkitsevia: niiden toteuttaminen aiheuttaa mielihyväkemikaaleiksikin kutsuttujen välttämättömien hermovälittäjäaineiden kuten serotoniinin ja dopamiinin erittymistä aivoissa. Kolmas keskeinen käyttäytymistarpeiden ominaisuus on se, että eläin kokee turhautumista ja stressiä, jos sillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa niitä.
– Monet koiran ja sen esi-isän suden lajityypilliset käyttäytymistarpeet liittyvät ravinnon hankintaan. Evoluutio on kehittänyt eläimille sisäsyntyisen halun ravinnonhankintakäyttäytymiseen siksi, että luonnossa eläimet joutuvat ravintoa saadakseen näkemään paljon vaivaa. Ensin susi etsii tuoreen jäljen, jota se seuraa pitkiäkin matkoja, sitten se ottaa saaliin kiinni, jonka jälkeen se repii, pureskelee ja lopulta se kaluaa jämiä kauan. Se ei silti tee kaikkea tätä vain siksi, että sillä on nälkä, vaan siksi että se tuntuu siitä hyvältä.
– Luontaisen ravinnonhankinnan ketju, alkaen jälkien etsimisestä pureskelemiseen, on niitä asioita, joka on koiran hyvinvoinnille välttämätöntä. Siinä korostuu etenkin alku- ja loppupää, sillä niihin luonnossa elävillä koiraeläimillä menee eniten aikaa. Kuono maassa kulkemista tehdään paljon, saaliin perässä juokseminen ja kiinniotto taas ovat lyhytkestoisia tapahtumia. Kun saalis on kaadettu, sen pureskelemiseen ja luiden kaluamiseen käytetään taas paljon aikaa.
– Siksi ihmisen seurana elävän koiran hyvinvointia lisää se, jos koira saa etsiä jotain kiinnostavaa hajuaistillaan, oli se sitten kotiin piilotettuja nameja tai tilaisuus päästä metsään jäljestämään. Näin ne pääsevät toteuttamaan luonnollisia käyttäytymistarpeitaan, tähdentää Helena Telkänranta.
– Monissa koiraroduissa tiedetään tapahtuneen evoluutionsa aikana eräitä muutoksia saaliin jahtaamisen yksityiskohdissa, mutta kaikilla koirilla on edelleen tallella tietyt käyttäytymistarpeet. Rodusta riippumatta useimmat koirat tarvitsevat sitä, että saalista – tai mitä tahansa muuta kiinnostavaa, vaikka luuta – etsitään, kuljeskellaan ja haistellaan, sitten sitä lopulta pitkään ja hartaasti pureskellaan. Metsä olisi nenätyöhön paras, siellä rikkaat hajut stimuloivat koiran aivoja jo itsessään.
Roduissa on eroja
– Esimerkiksi terriereillä ja vinttikoirilla on yhä jäljellä koko suden käyttäytymisketju. Ne osaavat edelleen hoitaa saalistamisen alusta ihan siihen tappamiseen ja repimiseen asti. Terrieri saa mielihyvää siitä, että se saa suolistaa lelun, noutaja taas nauttii saadessaan kantaa lelua ja esitellä sitä, Telkänranta mainitsee.
– Tietyt lintukoirarodut ovat hyviä esimerkkejä siitä, että aikojen saatossa niiltä on geneettisesti kadonnut osa tästä käyttäytymisketjusta. Ne osaavat, haluavat edelleen etsiä ja mennä saaliin luokse, mutta ne saavat mielihyvää vain saaliin suuhun ottamisesta ja sen kantamisesta. Niiltä on kadonnut tarve palasiksi repimiseen ja syömiseen.
– Kun puhutaan pehmeäsuisista noutajista, on niissä yksilöllisiä eroja siinä, kuinka pitkälle se ketjun loppupää on kadonnut. Joiltain yksilöiltä on täysin hävinnyt se, että ne tuntisivat mielihyvää hampaiden upottamisesta saaliiseen, joten ne saattavat tuoda suussaan täysin vahingoittumattoman elävän linnun ihmiselle.
Yhtä aito tunne
– Niiden rotujen, joilla on jäljellä koko saalistamiskäyttäytymisketju, hyvinvoinnille on eduksi, että ne pääsevät sitä myös toteuttamaan. Sen ei tarvitse terrierillä olla elävä kettu luolassa, vaan se voi olla vaikkapa keittiön pöydän alla oleva pahvirasia, johon on piilotettu nameja.
– Hyvin onnekas asia koiran aivojen toiminnassa on se, että vaikka koira repii elävän eläimen sijasta rättiä, sen aivoissa erittyvät hermovälittäjäaineet ovat tasan yhtä aitoja kuin jos sen saalis olisi elävä eläin. Tärkeintä koiran hyvinvoinnille on toiminta itsessään eikä onneksi se, että saaliin tulisi olla todellinen eläin. Hyvä esimerkki on vinttikoirien juoksukisat. Siinä koira saa mielihyvää juostessaan jonkun perässä, olkoon se sitten vain nippu lepattavaa muovinauhaa. Vinttikoiralle olennaista on se, että kohde liikkuu poispäin.
– Rodunomaiset harrastukset, niin kauan kuin niissä ei aiheuteta kärsimystä toiselle eläimelle, ovat hyviä. Saaliseläintenkin kärsimys on kärsimystä. Jos eläin joutuu tilanteeseen, jossa se joutuu pelkäämään henkensä edestä, sitä purraan tai sen kimppuun käydään, tuottaa se kohteelle erittäin suurta kärsimystä.
– Mikään ei heikennä eläimen hyvinvointia niin paljon, kuin erittäin voimakas pelko. Koiran hyvinvoinnin kannalta tärkeän metsästyskäyttäytymisen toteuttaminen ei tarkoita, että jotain toista eläintä tarvitsisi rääkätä. Koiran mielestä yhtä innostavia toteuttamistapoja löytyy muitakin.
– Asioita kannattaa ajatella kokonaisuutena. Koira on muutenkin kotieläin, jonka kanssa joutuu painiskelemaan myös etiikan kanssa. Lihansyöjinä koirat syövät toisia eläimiä. Se on tosiasia, jota joutuu ajattelemaan. Niidenkin eläinten, joita koira syö, kärsimykset ovat todellisia, emmekä me kaikki pysty ostamaan luomu- tai riistalihaa koirillemme.
Kokemukset ennen mörköikää tärkeitä
– Eläimelle siirto uuteen paikkaan on aina jonkin verran stressiä aiheuttava kokemus, joutuuhan se ilman omaa valintaansa itselleen vieraaseen ympäristöön. Uuteen ympäristöön tottumiseen menee eläimeltä useimmiten enemmän aikaa, kuin mitä ihmiset luulevat.
– Jos uusi ympäristö osoittautuu turvalliseksi ja sieltä löytyy ruokaa ja suojaa, menee muutto yleensä hyvin. Sopeutumiseen tarvittava aika riippuu monesta asiasta, kuten muutoksen suuruudesta ja eläimen varhaispentuaikanaan saamien virikkeiden määrästä, mutta yleistä on, että siihen menee vähintään pari viikkoa, tietää Helena Telkänranta.
– Ensimmäiset elinviikkonsa pentu kokee yleensä turvallisina. Pennun henkisessä kehityksessä tulee tietyssä kohtaa vaihe, jolloin se kokee uudet asiat huolestuttavina. Pennulla alkaa vaaranvälttämiskäyttäytyminen. Tiedetään, että luonnossa sudenpennuilla vaihe alkaa noin kolmen viikon iässä, eli silloin kun ne lähtevät pesästä tutkimaan ulkopuolista ympäristöään.
– Koiranpennulla tämä mörköikä, jolloin uudet asiat koetaan huolestuttavina, on siirtynyt vähän myöhäisemmäksi. Joillain paimenkoirilla on todettu sen olevan noin viiden viikon kohdalla, joillain noutajaroduilla se alkaa vasta kymmenen viikon iässä.
– Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki ne asiat, joita pentu on kokenut ennen mörköikää, laittaa se kategoriaan turvalliset asiat.
– Jos pentu ehtii ennen vaaranvälttämiskäyttäytymisen käynnistymistä kokea paljon uusia asioita, on suurempi todennäköisyys sille, että pentu kehittyy tasapainoiseksi, pienistä asioista säikähtämättömäksi aikuiseksi.
Koira kaipaa laumaa
– Koiralle on hyväksi, jos perheessä on vähintään yksi muukin koira. Koira on laumaeläin, se hyötyy toisen koiran seurasta. Vaikka koira saa ihmiseltäkin paljon, on koirien välisessä keskinäisessä yhdessäolossa sellaisia ulottuvuuksia, joita ihminen ei voi sille tarjota, Helena Telkänranta pohtii.
– Yhdessä tekemisen muodot ovat koirille hyvin tärkeitä, ja aidoimmillaan ne pystyvät saamaan sellaista tekemistä vain toisen koiran kanssa. Koirat kyllä tunnistavat toisensa, esimerkiksi lenkillä vastaantuleva koira voi olla toiselle koiralle tuttu, vaikkeivat niiden taluttajat toisiaan tunnistaisikaan.
– Koirilla kuten kaikilla sosiaalisilla eläimillä on pitkä hajumuisti, ne voivat tunnistaa toisensa ominaistuoksun perusteella pitkänkin ajan takaa. Kaikille lienee myös tuttua se, että koira tunnistaa pihaan ajavan auton sen äänestä tai ihmisen hänen askelrytmistään.
Sivistyksen taso mitataan heikoimpien kohtelulla
Helena Telkänranta on myös ollut tekemisissä muun muassa kansainvälisten eläinsuojelujärjestöjen kanssa.
– Joillekin voi olla yllätys, että monissa Aasian maissa, etenkin buddhalaisen kulttuurin piirissä kuten Intiassa esiintyy hyvinkin paljon sivistynyttä suhtautumista eläimiin. Ihminen saattaa olla kertakaikkisen köyhä, mutta pitää silti hyvää huolta eläimistään niiden resurssien voimin, mitä hänellä on käytössään.
– Suomessa suhtautuminen eläimiin on joihinkin maihin verrattuna oikein hyvää. Kulttuurien välisiä eroja on maiden välillä paljon, eivätkä kehitysmaat ole suinkaan aina niitä pahimpia eläinten kaltoinkohtelijoita. Monessa niin kutsutussa sivistysmaassa esineellistetään eläimiä yleisesti ottaen paljon enemmän kuin vaikkapa Pohjoismaissa, toki maiden sisälläkin on eroja.
– Meillä on yleensä suhtauduttu eläimiin arvostavasti. Suomalainen kulttuuri poikkeaa monesta eurooppalaisesta ainakin siinä, että meillä metsästäjä-keräilijäkulttuuri on jatkunut huomattavasti pidempään, ja se jatkuu tavallaan yhä.
– Lisäksi asiaan on luultavasti vaikuttanut ilmastomme. Täällä on kotieläimille talvella pakko olla lämmitetty tila, toisin kuin niissä maissa, joissa eläin pysyy elossa ilman ihmisen suuria ponnisteluja. Pohjoismaisessa ilmastossa eläimiä on täytynyt edes jonkin verran hoitaa, jotta ne säilyvät elossa kevääseen asti. Siinä ohessa lienee kehittynyt läheinen eläinsuhdekin, aprikoi Telkänranta.
– Psykologiassa yleisesti tunnettu ilmiö on, että ihmiset mielellään ajattelevat omaavansa itse tietynlaisen arvomaailman, jota seuraten hän sitten toimii. Todellisuudessa on usein niin, että hän tekee tietyllä tavalla siksi, että toisetkin tekevät niin ja siten omaksi koettu arvomaailma muotoutuu sen oman, vaikkakin toisilta opitun toiminnan mukaiseksi.
Eivät vain ne lyhytkuonoiset
– Kiputilojen havaitseminen on hyvän koiranomistajan kansalaistaito. Kun kipu on havaittu, sitä voidaan hoitaa. Eläinlääkärin lisäksi taitava fysioterapeutti pystyy auttamaan koiraa paljon. Kaikkia nivelongelmia ei voida parantaa, mutta koirillekin on hyviä kipulääkkeitä, joilla sen elämänlaatua voidaan parantaa.
– Oman koiran kanssa hyvin helposti tottuu siihen miltä vaikkapa sen liikunta näyttää. Ei ole synti, jos omistaja ei ole huomannut kipua omassa koirassaan, mutta jos epäilee jotain, on syytä matalalla kynnyksellä näyttää koiraa eläinlääkärille.
– Lyhytkuonoisten rotujen ongelmista puhuminen on hyödyllistä, mutta keskustelua tarvitaan myös lyhytraajaisten ja pitkäselkäisten rotujen ongelmista. Niillä kun krooninen selkäkipu on valitettavan yleistä, sanoo Helena Telkänranta.
Ilmeet voivat kertoa kivusta
– Tyypillisesti koiran voimakkaan, pitkäkestoisen kivun voi nähdä siitä, että koira tuijottaa tyhjyyteen kiiluva katse silmissään, samalla se saattaa myös läähättää. Naamastaan lyhytkarvaisella koiralla voidaan nähdä pystysuuntainen ryppy silmien kohdilla, samassa kohdassa kuin ihmisillä kulmankurtistajalihasten aikaansaama pystyryppy. Se muotoutuu, kun lihakset ovat koko ajan jännittyneinä.
– Kipukäyttäytyminen voi olla yksilöllistä, mutta esimerkiksi nivelten ja selän kiputilojen seurauksena koiran askellus muuttuu lyhyemmäksi ja jäykemmäksi, joissain tapauksissa myös epäsymmetriseksi.
– Muita kivun oireita ovat muun muassa käyttäytymisen muuttuminen passiivisemmaksi ja ylösnousu makuulta jäykemmäksi. Vanhahkoilla koirilla edellä mainitut oireet nimetään usein vanhuuden syyksi, vaikka kyseessä on yksinkertaisesti kivun tai sairauden oire. Jotkut sairaudet tulevat helpommin vanhoille koirille, mutta niitäkin voidaan hoitaa, summaa Telkänranta.
”Se niin tahtoo paijausta”
– Kun koiraan sattuu, hakee se monasti lohtua etenkin silloin, kun se on tekemisissä tuttujen ystävällisten koirien tai ihmisen kanssa. Koskettelu, rapsuttelu ja yhdessäolo lisää oksitosiinin eritystä.
– Tuo ns. kiintymishormoni helpottaa oloa, sillä koskettelu lisää myös endorfiinin eli kivunlievittäjähormonin eritystä. Ne eivät riitä kipulääkkeeksi, mutta koira oppii, että sille tulee läheisyydestä vähän parempi olo. Osa koirista, joilla on krooninen kiputila, hakee hyvinkin paljon lohdutusta, rapsutusta ja kosketusta, jolloin ihminen saattaa mieltää sen koiran suloisuudeksi. Jos koira on tullut selvästi aiempaa läheisyyshakuisemmaksi ja rapsutuksia pyytäväksi, voi epäillä kipua, Telkänranta neuvoo.
– Jotkut koirat ovat kipunsa takia kroonisesti hermostuneita, osa reagoi esimerkiksi haukkumalla tavallista herkemmin. Kipu voi ilmetä myös ylireaktiivisena käyttäytymisenä kuten ylenpalttisena tervehtimisenä. Näistäkin käyttäytymismalleista jotkin voivat olla osa koiran luonnetta, osassa koira on oppinut saavansa kokemastaan kivusta huomion menemään pois käyttäytymällä ylireagoiden.
– Vakavasti sairaiden ja kivusta kärsivien koirien kohdalla tahtoisin muistuttaa, että eutanasia on armelias teko. Niin pahalta kuin se sillä hetkellä tuntuukin, huomauttaa äskettäin asian kokenut Helena Telkänranta.
Jos koira saisi valita: vapaana metsässä!
– Koira tarvitsee vapaata liikuntaa epätasaisessa maastossa, jossa sillä on haisteltavaa ja maaston antamia haasteita, tähdentää Telkänranta.
– Monella koiralla arkielämää vaikeuttaa se, että sen luontainen etenemisnopeus on nopeampi kuin ihmisen. Se joutuu siis jatkuvasti hidastamaan omaa kulkuaan pysyäkseen ihmisen rinnalla, tai pikkukoira joutuu nopeuttamaan kulkuaan. Monella koiralla luontainen liikkumistapa on kevyt ravi.
Entä pyöräily, olisiko se parempi tapa kuin hihnassa kävely, jos löytää sen oikean, omalle koiralle sopivan rytmin?
– Pyöräilyssä on puolensa, mutta koira yleensä tahtoo pysähdellä ja päästä haistelemaan, mikä pyöräillessä ei oikein onnistu, vastaa Telkänranta.
Viime vuosina on perustettu koirametsiä, jotka ovat olleet hyvin suosittuja. Yrittäjä aitaa metsästään alueen, jota hän vuokraa koiraihmisille. Siellä saavat kerrallaan olla vapaana juoksemassa vain aitauksen vuokranneen ihmisen koirat, eikä tarvitse pelätä epäsosiaalisia yksilöitä kuten joskus kaupunkien koirapuistoissa.
– Koirametsät tuntuvat mainiolta idealta. Lähialueen luonnonvaraiset eläimet oppivat varmasti nopeasti siirtymään toisaalle, jos koirat häiritsevät niitä, Telkänranta arvelee.
Unohdetaan se dominanssi
Koiraihmisillä on paljon vanhoja uskomuksia ja vakiintuneita luuloja koirista ja niiden käyttäytymisestä.
– Ikävä kyllä niin on. Yksi yleisimpiä on hierarkia, johtajuus tai dominanssi, millä sanalla sitä nyt nimitetäänkään. Koirat kuvitellaan huomattavasti hierarkkisemmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Jos ihminen on virittynyt etsimään koirastaan merkkejä siitä, että nyt tuo eläin yrittää ottaa johtajuuden ja olla pomo, tulee moni tulkinneeksi väärin sellaista koiran toimintaa, jossa sen käyttäytyminen ei millään lailla liity johtajuuteen, huokaa Helena Telkänranta.
– Jos ihminen katsoo asiaa tästä kulmasta, saattaa hän luulla jotain koiran toimintaa johtajuuden yrityksiksi. Koira kuitenkin on henkisesti vain keskenkasvuinen susi, ja oikeasti sudetkin kovat paljon vähemmän hierarkkisia kuin mitä ihmiset luulevat.
– Susilaumassa alfaparin tehtävänä on ennen kaikkea suojella muita eli mennä uhan ja lauman väliin sekä tehdä aloitteita, jotka johtavat kaikkien laumanjäsenten hyvinvointiin. Alfapari johdattaa lauman jälkien seuraamiseen, jolloin toiset huomaavat, että noiden perään kannattaa lähteä, sillä se saattaa johtaa saaliiseen, eli ruokaan.
– Koiran näkökulmasta hyvä alfaihminen saa sen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja lisäksi ihminen tekee juttuja, joihin mukaan lähtiessään koira kokee mukavia asioita. Koulutustuokio, johon liittyy palkitsemista tai lähtö kivaan paikkaan kävelylle. Joko mennään?!
– Yleinen väärinkäsitys on, että sekoitetaan johtajuus ja kouluttaminen toisiinsa, luullaan että koiran kouluttaminen onnistuu vain, jos ollaan muka jollain lailla johtaja koiran silmissä. Tutkittua faktaa on, että koiralla uusien asioiden oppiminen on aivan erillinen tapahtuma sen aivoissa. Ainoa asia, jolla on vähänkään tekemistä yhtäaikaisella johtajuudella ja oppimisella on se, jos koiralla on turvallinen olo, ja se on oppinut, että ihmisen tekemät aloitteet johtavat mukaviin seurauksiin, jolloin koira tarkkailee kiinnostuneena ihmistä ja lähtee helpommin mukaan ihmisen toimiin, sanoo Telkänranta.
– Uskomus johtajuuden yhteydestä koulutukseen on jäänyt elämään siksi, että kun koiraa koulutetaan pakotteiden avulla, onnistuu koira oppimaan omistajan johtajuuspyrkimyksistä huolimatta, ei niiden takia. Tästä on paljon tutkimustuloksia.
– Epämukavien tunteiden, kuten kivun tai pelon tuottaminen koiralle hidastaa sen oppimista. Silti koira onnistuu pakotteillakin saamaan selville mitä tuo ikävä ihminen siltä odottaa, mutta sillä tavoin kouluttaminen on hitaampaa ja koiralle paljon stressaavampaa kuin positiivisella vahvistamisella kouluttaminen.
Rauhoittavaa tekemistä tarvitaan
On koirarotuja, jotka kiihtyvät nollasta sataan hetkessä. Ovatko sellaiset koirat liian stressaantuneita?
– Esimerkiksi bordercollie on rotu, jota ihmiset ovat jalostaneet työtehtäviin vuosisatojen ajan. Niillä on aivoissaan paljon enemmän dopamiinireseptoreita (ne säätelevät muun muassa motivaatiota, mielihyvää, muistamista ja oppimista), kuin toisilla koiraroduilla. Kun aikoinaan tavoiteltiin erittäin voimakkaasti reaktiivisia paimenkoiria, on tullut valikoitua yksilöitä, joilla noita reseptoreita oli enemmän. Samasta määrästä jotain innostavaa tekemistä kiihtyy tavallinen koira normaalissa määrin, ja nuo taas todella paljon. Ominaisuus saa aikaan sen, että bordercollie on rotuna todella vilkas, sillä on nopea kiihtyvyys, joka laukeaa koiraa stimuloivasta eli innostavasta tekemisestä.
– Tuleeko siitä koiralle myös ongelmia, riippuu monesta asiasta. Onko sillä riittävän paljon myös rauhoittavaa tekemistä, sillä rauhoittuminenkin on taito. Jos on helposti kiihtyvä koira ja sen kanssa harrastetaan enemmän kiihtyvyyttä lisääviä asioita eikä juurikaan rauhoittavaa tekemistä, saattaa koiralle kehittyä korkea stressitaso.
Helena Telkänranta huomauttaa, että sellaisetkin harrastukset, jotka ovat koiran mielestä kivoja, voivat olla joskus liikaa, jos ei muisteta kohtuutta.
– Jos jotain tehdään niin paljon, ettei koira ehdi palautua, aiheutetaan sille haittaa, sillä hyvälläkin tekemisellä voi saada koiralle aikaan kroonisen stressin. Rauhoittava tekeminen, kuten maaston haistelu jälkiä seuraten ja puruluiden pureskelu kuuluvat koiran käyttäytymistarpeisiin.
– Ihan kaikille koirille olisi sopiva tasapaino arjessa ja harrastuksissa, että koiraa rauhoittavaa tekemistä olisi enemmän kuin sitä kiihdyttävää tekemistä, opastaa Helena Telkänranta.
Helena Telkänrannalta ilmestyi alkuvuonna kolme eläinrakkaita ihmisiä kiinnostavaa kirjaa: Millaista on olla koira/kissa/lemmikki? Vuonna 2015 Telkänranta oli ehdolla Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi teoksellaan Millaista on olla eläin? (Kuva: SKS Kustannus)
Helena Telkänranta
eläinten käyttäytymistieteen tohtori, moninkertaisesti palkittu tietokirjailija
työskennellyt aikaisemmin myös eläinten käyttäytymis- ja hyvinvointitutkijana Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja Bristolin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Britanniassa
Arador Innovationsin perustaja ja toimitusjohtaja
yritys tuottaa muun muassa virtuaalitodellisuuskokemuksia, mobiilipelejä ja sarjakuvia, joilla kerrotaan tietoa helppotajuisessa muodossa, erikoisalana tieteellinen tieto eläinten kokemusmaailmasta
yritys tekee tutkimustyötä muun muassa uusien menetelmien kehittämiseen kiputilojen havaitsemisesta ja hyvinvoinnin tason seurannasta
webinaarisarjan videotallenteet erilaisten lemmikkieläinlajien käyttäytymisestä, mukaan lukien neljän illan kokonaisuus koirista, ovat myynnissä verkkokaupassa www.aradorsuomi.fi
syksyllä ilmestyy Arador Publishingin kustantamana sarjakuvamuotoinen tietokirja Hevosen mieli, jossa kerrotaan tutkimukseen perustuvaa käytännön tietoa hevosten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista
