Koirien moniresistentit bakteeritartunnat yleistyneet

Julkaistu Koiramme-lehdessä syyskuussa 2017: Antibioottiresistenssi ja uudet vastustuskykyiset superbakteerit nousevat nykyisin toistuvasti uutisotsikoihin. Niiden pelätään uhkaavan sekä ihmisten että eläinten henkeä jo lähitulevaisuudessa. Antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita väitöskirjassaan tutkinut eläinlääkäri Thomas Grönthal kertoo, millainen on koirien tartuntatilanne Suomessa.

Bakteerin resistenssi tarkoittaa, ettei jokin tietty antibiootti tapa kyseistä bakteeria. Silloin bakteeritulehdusta ei voida hoitaa perinteisesti mikrobilääkkeillä, eli kansantajuisesti antibiooteilla. Jos bakteeri on resistentti usealle antibiootille, sen aiheuttaman vaivan hoito vaikeutuu merkittävästi.

Moniresistenteistä bakteereista vastikään väitöskirjansa kirjoittanut eläinlääkäri Thomas Grönthal muistuttaa, etteivät kaikki bakteerit aiheuta tauteja kantajalleen. Jokaisen terveen koiran iholla, limakalvoilla ja suolistossa elää miljoonittain bakteereita, joita emme huomaa arjessa mitenkään. Nämä bakteerit kuuluvat koiran normaalimikrobistoon, joka osaltaan suojaa koiraa ulkopuolisilta taudinaiheuttajilta.

Osa normaalimikrobiston bakteereista saattaa aiheuttaa oireita, jos koiran vastustuskyky laskee tai koira saa haavan, jonka kautta bakteerit pääsevät syvemmälle elimistöön. Näitä bakteereita sanotaan opportunistisiksi taudinaiheuttajiksi. Eräs tällainen lähes joka koiran iholla ja limakalvoilla elävä bakteeri on nimeltään Staphylococcus pseudintermedius. Sen metisilliinille – ja yleensä usealle muulle antibiootille – resistenttiä kantaa kutsutaan MRSP:ksi.

Normaali antibioottihoito ei tehoa

MRSP on koirien yleisin moniresistentti bakteeri. Se on opportunistinen taudinaiheuttaja, joka ei läheskään aina aiheuta oireita kantajalleen. Toisaalta oireiden ilmaantuessa niiden hoitaminen on usein hankalaa, sillä normaali antibioottihoito ei tehoa bakteeriin. Yleensä MRSP:n aiheuttamat oireet ovat iho- ja korvatulehduksia.

Koirilta tavataan harvakseltaan myös ihmisten sairaalabakteerina tunnettua MRSA:ta, eli metisilliiniresistenttiä Staphylococcus aureusta. Kuten MRSP, aiheuttaa myös MRSA pääasiassa ihon ja korvien tulehduksia. Myöskään MRSA ei aiheuta oireita kaikille kantajilleen.

Kolmas koirien moniresistentti bakteerijoukko tunnetaan lyhenteellä ESBL. Lyhenne viittaa joukkoon suolistossa eläviä bakteerikantoja, jotka pystyvät tuottamaan antibiootteja pilkkovaa entsyymiä. Tämän vuoksi monet yleisesti käytetyt antibiootit eivät tehoa ESBL-bakteereihin. Esimerkiksi koirien yleisimmästä virtsatieinfektioiden aiheuttajasta Esterichia coli -bakteerista osa on hankalasti hoidettavia ESBL-kantoja.

Thomas Grönthalin väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että Suomessa noin kolme prosenttia opaskoirista kantaa MRSP-bakteeria. Grönthal uskoo, että kantajien osuus kaikista suomalaiskoirista on samaa suuruusluokkaa. MRSA on huomattavasti harvinaisempi, eikä sitä löytynyt lainkaan väitöskirjatutkimuksen koirista. Suolistossa asuvia ESBL-bakteereita kantaa arvioiden mukaan noin viisi prosenttia suomalaiskoirista.

Resistenssi syntyy bakteerin mutaatiosta

Thomas Grönthal kertoo, ettei bakteerien resistenssi ole uusi ilmiö. Sitä on esiintynyt jo ennen antibioottien valjastamista ihmisen käyttöön.

Sen sijaan tuoreempi ja erittäin huolestuttava kehityssuunta on, etteivät jotkin yleiset taudinaiheuttajat enää reagoi niihin antibiootteihin, joilla niitä hoidettiin ennen onnistuneesti. Tämä vaikeuttaa hoidon suunnittelua, nostaa kustannuksia ja voi pahimmillaan johtaa potilaan kuolemaan, jos tunnetut hoidot eivät tehoa.

Grönthal selittää, kuinka antibioottiresistenssi syntyy mutaatioista. Bakteerit ovat äärimmäisen tehokkaita lisääntymään, mutta nopeasti jakautuessaan niille syntyy helposti mutaatioita, eli muutoksia perimään. Kun huomioidaan, että jokaisessa bakteeripesäkkeessä elää miljoonia bakteeriyksilöitä, tapahtuu mutaatioita jatkuvasti. Suurin osa mutaatioista ei kuitenkaan johda dramaattisiin muutoksiin.

Bakteerikannasta selviävät kulloinkin parhaiten ympäristöönsä sopeutuneet yksilöt. Jos bakteerien elinympäristö muuttuu esimerkiksi antibioottikuurin aikana, kuolee suurin osa kannasta. Jos jokin bakteeriyksilö on kehittänyt mutaation, jolla se voi vastustaa antibiootin vaikutusta, saa se kilpailun vähennyttyä aiempaa enemmän elintilaa ja ravinteita. Tämä resistentti bakteeri jakautuu muodostaen uuden kannan, jonka kaikki bakteerit ovat vastustuskykyisiä kyseiselle antibiootille.

Mitä enemmän antibiootteja käytetään, sitä todennäköisemmin resistenttejä bakteerikantoja syntyy, Grönthal muistuttaa. Bakteerit osaavat myös jakaa hankkimaansa resistenssiä eteenpäin toisille bakteerilajeille.

Moniresistentit bakteerikannat ovat vain harvoin vastustuskykyisiä kaikille tunnetuille antibiooteille. Valitettavasti resistenssi kohdistuu eniten käytettyihin antibiootteihin, jolloin joudutaan turvautumaan valmisteisiin, jotka aiheuttavat potilaalle suurempia sivuvaikutuksia tai riskejä hoidon aikana. Kaikkia tunnettuja antibiootteja ei myöskään saa määrätä eläimille, koska osa on resistenssin ehkäisemiseksi varattu vain ihmiskäyttöön.

Antibiootit lisäävät tartunnan riskiä

Thomas Grönthal selvitti väitöskirjassaan, mitkä riskitekijät altistavat koiria MRSP-tartunnoille. Antibioottikuurit ja eläinlääkärikäynnit nousivat esille selkeinä riskitekijöinä. Myös ihovauriot, kuten leikkaushaavat ja ihotulehdukset, lisäsivät tartunnan todennäköisyyttä. Yhteensä riskiryhmään kuuluvista koirista yhdeksältä prosentilta havaittiin MRSP-tartunta. Luku on kolminkertainen kaikkien koirien arvioituun MRSP-tartuntamäärään verrattuna.

– MRSP on sen verran yleinen, että monet koirat altistuvat sille toistuvasti, Grönthal muistuttaa. Tartunta voidaan saada suorasta kontaktista toiseen koiraan tai tämän eritteisiin, mutta bakteerit voivat säilyä tartuntakykyisinä myös elottomilla pinnoilla pitkiä aikoja.

Yleensä terveen koiran ihon ja limakalvojen normaalimikrobisto kilpailee uuden tulokkaan kanssa elintilasta, jolloin MRSP ei jää eläimeen pysyvästi.  Koska antibioottikuuri tappaa myös koiran normaalimikrobistoa, on vieraan taudinaiheuttajan helpompi asettua uuteen isäntään lääkityksen aikana. Mitä useammin koira saa antibioottihoitoa, sitä todennäköisemmin resistentti bakteeri asettuu koiran iholle asumaan hoidon aikana, jolloin koira jää bakteerin kantajaksi.

Useat eläinlääkärikäynnit MRSP:n riskitekijänä liittyvät todennäköisesti antibioottihoitoihin, joita koiralle on sairastelun aikana määrätty. Lisäksi eläinlääkäriasema voi itsessään toimia tartunnan lähteenä, kuten Yliopistollisen eläinsairaalan MRSP-epidemiasta tehty tutkimus osoittaa. Koska eläinlääkäriasemilla käy paljon koiria, joiden vastustuskyky on laskenut, on se bakteerille otollinen paikka siirtyä potilaasta toiseen. Tämän takia eläinlääkäriasemien hygieniasta huolehtiminen nousee avainasemaan ehkäistäessä tartuntojen leviämistä.

Riskiryhmään kuuluvat voidaan testata

Usein moniresistentti bakteeri huomataan vain, jos se aiheuttaa oireita kantajalleen. Tyypillisessä tapauksessa koira oireilee kipeää korvaa tai sitkeää ihottumaa, jolloin omistaja vie sen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri ottaa näytteen korvan tai ihon tulehduseritteestä ja tutkii, aiheuttaako tulehduksen jokin bakteeri. Seuraavaksi selvitetään herkkyysmäärityksellä, mitkä antibiootit bakteeriin tehoavat. Tässä vaiheessa huomataan, mikäli bakteeri on vastustuskykyinen useille antibiooteille.

Kuva: Tapio Eerola

Jos monikoiraperheessä todetaan yhdellä koiralla antibiooteille vastustuskykyinen bakteerikanta, asuu se usein myös perheen muissa koirissa. Kuvan koirat eivät liity juttuun. (Kuva: Tapio Eerola)

Myös oireettomat kantajat voidaan testata resistenttien bakteerien varalta. Thomas Grönthal arvioi, että riskiryhmään kuuluville koirille tutkimus on perusteltu. Hän muistuttaa, että myös tuontikoirat kuuluvat riskiryhmään, jos ne tulevat maista, joissa antibiootteja käytetään runsaasti. Esimerkiksi Venäjältä tuotujen koirien on havaittu kantaneen moniresistenttejä bakteereita.

Jos monikoiraperheessä todetaan yhdellä koiralla antibiooteille vastustuskykyinen bakteerikanta, asuu se usein myös perheen muissa koirissa. – Kaikki perheen koirat eivät välttämättä oireile tartuntaa, mutta niitäkin kohdellaan tartuntavaaran vuoksi kantajina, Grönthal kertoo eläinsairaalan käytännöistä.

Nykytiedoilla tartuntaa pidetään pysyvänä, koska sen parantumista on vaikea todentaa varmasti. – Vaikka koira saisi parista peräkkäisestä näytteenotosta negatiivisen tuloksen, saattaa resistentti bakteeri löytyä uudestaan myöhemmistä näytteistä, Grönthal selittää. Siksi kerran bakteerin saanutta koiraa kohdellaan eläinsairaalassa kantajana myös mahdollisten oireiden parannuttua.

Hoidetaan oireiden mukaan

Kun koiran havaitaan kantavan moniresistenttiä bakteeria, riippuvat jatkotoimenpiteet koiran voinnista. Oireetonta eläintä ei tarvitse hoitaa tai eristää ympäristöstään. Kantajuus pitää kuitenkin huomioida hoidossa, jos koira myöhemmin sairastuu. Omistajan tulee myös mainita asiasta eläinlääkäriasemalle jo aikaa varatessaan, jotta henkilökunta osaa minimoida tartuntariskin muihin potilaisiin.

Koska bakteerit säilyvät myös elottomilla pinnoilla, löytyy niitä tartunnan saaneen koiran kotoa. Siksi perheen muut koirat ja mahdolliset hoitokoirat saavat jatkuvan altistuksen vuoksi helpommin tartunnan. Oireettoman kantajan ulkona ympäristöönsä jättämät bakteerimäärät ovat niin pieniä, ettei Thomas Grönthal suosittele hyväkuntoisen koiran elämän rajoittamista.

Oireileva potilas vaatii tapauskohtaisesti eläinlääkärin arvioimaa hoitoa. Pinnallisia tulehduksia pyritään hoitamaan ahkeralla puhdistamisella ja paikallishoidolla. Antibioottikuureja vältetään, koska ne pahentavat tilannetta tappamalla enemmän eläimen normaalimikrobistoa kuin resistenttiä taudinaiheuttajaa.

Ihovaurioista erittyvä tulehduserite sisältää runsaasti bakteereita, joten tartuntavaaran vuoksi oireileva MRSP- tai MRSA-potilas eristetään vieraista koirista. Suolistossa asuva ESBL-bakteeri erittyy ulosteeseen, joten ESBL-tartunnan saaneen koiran ulosteiden kerääminen on erityisen tärkeää. Näillä toimenpiteillä omistaja voi osaltaan ehkäistä ongelman leviämistä.

MRSA ja ESBL eivät nirsoile isäntälajin suhteen, joten ne voivat tarttua myös omistajaan. Sen sijaan MRSP ei viihdy ihmisessä kauaa. Se voi asua hetkellisesti ihmisen iholla ja limakalvoilla, mutta tartunta häviää itsestään joidenkin kuukausien kuluessa altistuksen loppumisesta. Silti Grönthal suosittelee tehostettua hygieniaa kaikille tartunnan saanutta koiraa hoitaville. Kertakäyttöhanskojen käyttö haavoja puhdistaessa ja ahkera käsien peseminen pienentävät tartuntariskiä.

Grönthal rauhoittelee, ettei omistajan tarvitse menettää yöuniaan MRSA- tai ESBL-löydöksen jälkeen, sillä nämä bakteerit harvoin aiheuttavat oireita perusterveelle ihmiselle. Sen sijaan alentuneesta vastustuskyvystä kärsiville potilaille bakteerit voivat olla vaarallisia, joten niiden leviämistä sairaaloihin ja muihin terveydenhuollon laitoksiin pelätään. Siksi tartunnan saaneen koiran omistajan kannattaa mainita koiransa kantajuudesta terveydenhuollossa asioidessaan.

Eläinlääkärit ja kasvattajat avainasemassa

– Luultavasti bakteerien resistenssi lisääntyy tulevaisuudessa, Thomas Grönthal arvioi. Hän uskoo, että ongelman kanssa opitaan elämään uusilla toimintatavoilla, mutta ikävää kehitystä voidaan myös hidastaa. Eläinlääkärit ja koirankasvattajat nousevat avainasemaan ongelman hillitsemisessä.

Grönthal toivoo, että eläinlääkärit määräisivät antibiootteja harkiten. – Paikallisia tulehduksia voidaan hoitaa menestyksekkäästi myös ilman antibioottikuuria, vaikka se vaatii viitseliäisyyttä, hän selittää. Suomessa antibiootteja määrätään pieneläimille lähes tuplasti enemmän kuin naapurimaassa Ruotsissa, joten toimintatavoissa riittää kehitettävää.

Antibiooteilla hoidettujen toistuvien korva- ja ihotulehdusten taustalta paljastuu usein allergia tai atopia. Silloin on erityisen tärkeää selvittää ja hoitaa oireiden lisäksi taustasyy, joka ylläpitää tulehdusta. Iho-ongelmien taustalla voi olla esimerkiksi ruoka-aineallergia, vaikka koiran vatsa toimisi hyvin. Silloin sopivan ruokavalion löytäminen auttaa ulos tulehduskierteestä.

Koirankasvattajien tehtäväksi jää allergisten koirien karsiminen jalostuksesta. Varsinkin ihotulehdusten yleisyys vaihtelee suuresti roduittain, sillä taipumus iho-ongelmiin on periytyvä. Mitä enemmän koira sairastaa ihotulehduksia, joita hoidetaan antibiooteilla, sitä suurempi on sen riski moniresistentin bakteerin saamiseen. – Allergista tai atooppista koiraa ei pitäisi käyttää jalostukseen, Grönthal linjaa.

Enemmän pohdintaa tuottaa kysymys MRSP- tai MRSA-positiivisen koiran jalostuskäytöstä. Grönthal toteaa, että resistenttiä bakteeria kantava koira siirtää todennäköisesti tartunnan pentuihinsa. Pentujen mukana bakteeri leviää helposti eri puolille maata ja yleistyy. Toisaalta täydellinen ympäristönvaihdos luovutuksen yhteydessä vähentää pennun altistusta resistentille bakteerille, jolloin bakteerikanta saattaa poistua pennusta.

Opaskoirakoulu ei käytä MRSP-positiivisia narttuja jalostukseen estääkseen bakteerin leviämistä. Grönthal kiittelee rohkeaa linjaa, vaikka ymmärtää kasvattajien huolen. On vaikeaa rajata lupaava narttu jalostuksesta vain oireettoman bakteeritartunnan vuoksi. Toisaalta harva pennunostaja haluaa itselleen huolta moniresistentistä bakteerista, joka saattaa asua koirassa koko sen elämän ajan.

 

Kommentoi:

Koiramme