Onko koiran hiilijalanjälki ympäristöuhka?

Julkaistu Koiramme-lehdessä marraskuussa 2018:  Koiria ja koiraharrastusta hyötyineen ja haittoineen voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Yksi näkökulmista on vaikutukset ilmastonmuutokseen. Jokapäiväisillä valinnoilla on merkitystä myös koiraperheissä. Koiran hiilijalanjäljestä puhuttaessa puhutaan luonnollisesti myös omistajan hiilijalanjäljestä, sillä koiran arkipäiväiset valinnat tekee pääosin ihminen.

YK:n alaisen IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin tuoreen raportin mukaan lähivuodet ovat luultavasti tärkein ajanjakso koko ihmiskunnan historiassa. Päästöjä on vähennettävä rajusti, pysyvästi ja nopeasti. Lopullisena tavoitteena on täysi päästöttömyys vuonna 2050. Tämän toteuduttua planeettamme ei lämpenisi hallitsemattomasti.

Vaikka raportti on tuotettu ensisijaisesti päättäjien tarpeisiin, koskevat sen aiheet myös tavallista kansalaista. Suurimmat kysymykset ilmastoasioissa koskevat teollisuutta, liikennettä, asumista ja ravintoa.

Näistä kolme viimeisintä ovat mitä suurimmassa määrin jokaisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuuksien piirissä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan kotitalouksien kulutusmenojen päästöt muodostavat noin 70 prosenttia Suomen kulutusperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä, eli tavallisista jokapäiväisistä valinnoista. Esimerkiksi lihatuotteiden vähentämistä korostetaan usein yhtenä vaikutusmahdollisuutena.

Seurakoira – luksustuote?

Lemmikkien ilmastovaikutuksista on tutkittua tietoa vain vähän. Vuoden takaisen Gregory S. Okinin tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa on 163 miljoonaa kissaa ja koiraa, ja ne tuottavat noin 64 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasuja. Tämä vastaa noin 13,6 miljoonan auton päästöjä. Iltalehti laskeskeli artikkelissaan, että jos tuloksia verrattaisiin Suomeen, kissamme ja koiramme aiheuttaisivat vuosittain saman verran päästöjä kuin reilut sata tuhatta autoa.

Länsimaissa seurakoiran omistamista pidetään perusoikeutena, eikä koiran odoteta erityisesti tuottavan mitään hyötyä. Tämä on verrattain uusi ilmiö. Sata vuotta sitten seurakoiria pystyi pitämään lähinnä vain vaurain osa kansasta. Köyhemmille koira oli etupäässä tuottamansa hyödyn arvoinen. Jos se piti varkaat loitolla ja tappoi rottia, se sai olla osa perheen arkea.

Ilmastolliselta kannalta katsottuna seurakoira on perheenjäsenenä hyödytön. Se vie resursseja antamatta mitään vastineeksi. Tottakai koiran tarjoamat hyödyt voidaan laskea myös muilla tavoilla. Se esimerkiksi vie lenkille ja on yksinäisen juttukaverina. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan noteeraa näitä ansioita. Omalla tavallaan seurakoira on luksustuote.

Koiraharrastajien olisi hyvä pysytellä kuulolla ilmastonmuutoksen aiheuttamista muutoksista ja vaatimuksista. Paitsi jokaisen oman kotipiirin tasolla, on ympäristöasioita mietittävä myös esimerkiksi koiraseura- ja yritystasolla. Myös asioista päättävien hallinnollisten tahojen olisi syytä antaa jonkinlaisia ulostuloja ympäristöasioiden huomioimisesta. Tämä nostaa harrastuksen positiivista mielikuvaa ja kertoo ajan tasalla olemisesta.

Koira vastaa köyhän maan asukasta

Koira ei itse valitse ruokakuppinsa sisältöä tai kuljetusmuotoa koiranäyttelyyn, mutta koirabisneksen kasvun myötä koirakin voidaan nähdä kuluttajana. Muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin verrattuna lemmikkieläinkulut ovat kasvaneet selvästi nopeammin. Koirat käyvät uimaloissa, hieronnoissa ja valmennuksissa.

Viime vuonna tehdyn norjalaistutkimuksen mukaan suomalaisten hiilijalanjälki on monista syistä johtuen yksi maailman suurimmista ja kotitalouksien osalta Euroopan suurin. Koska koira kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa päästöjä siinä missä ihminen, myös sille on periaatteessa mahdollista laskea hiilijalanjälki.

Hiilijalanjälki tarkoittaan tuotteiden, palvelujen tai toiminnan aiheuttamaa ilmastokuormaa, eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Hiilijalanjälkeä mitataan tonneissa, kiloissa tai grammoissa. Hiilineutraalin, eli ilmaston lämpenemiseen vaikuttamattoman asian hiilijalanjälki on nolla.

SYKEn mukaan suomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin reilut kymmenen tonnia vuodessa. Pienin hiilijalanjälki on yleensä kehitysmailla. Keskimääräinen luku koko maailmassa on noin 6.

Kehitysmaan asukkaan hiilijalanjälki on samaa kokoluokkaa kuin länsimaisella saksanpaimenkoiralla. Koirien hiilijalanjälkiä laskeskelivat muutama vuosi sitten kohua aiheuttaneet uusiseelantilaiset tutkijat Brenda ja Robert Vale, jotka vertasivat lemmikkikoiraa ja katumaasturia keskenään ja totesivat koiran puolet saastuttavammaksi.

Tutkimus osoitettiin monilta osin virheelliseksi, mutta totta on, että lemmikkien hiilijalanjälki ei ole merkityksetön, kuten käy ilmi myös Okinin tutkimuksesta. Jos jälkimmäistä sovelletaan Suomeen, ovat lemmikkien päästöt laskennallisesti lähes prosentin luokkaa koko maamme päästöistä, käy ilmi Talouselämä-lehden artikkelista.

Hiilitassunjälki alkaa ruokakupista

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran mukaan keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä 0,19 tonnia on peräisin lemmikeistä vuosittain. Tutkimus ei erottele lemmikkejä lajeittain tarkemmin, mutta koiran tiedetään olevan kotieläimistä hiilijalanjälkeä kasvattavin. Kultakalan ympäristövaikutukset ovat minimaaliset koiraan verrattuna.

Koiran päästöt syntyvät etupäässä lihankulutuksesta, ja kaikista eläinproteiineista selvästi runsaspäästöisin on naudanliha. Sen ilmastovaikutukset ovat kolminkertaiset sianlihaan ja jopa kymmenkertaiset kalaan verrattuna. Suomalaisten tutkimuslaitosten ylläpitämä ilmasto-opas kannustaa syömään lihaa kohtuudella ja valitsemaan kotimaisen lihan.

Ekologisin muona olisi mahdollisimman vähän eläinproteiinia sisältävä, mutta koiranomistajat suosivat toista ääripäätä, ja hyvästä syystä. Koirista ei ole vegaaneiksi. Niiden ruoansulatuselimistö ei kykene hyödyntämään esimerkiksi pähkinöitä ja palkokasveja samaan tapaan kuin ihmisen. Tästä huolimatta markkinoilla on myös vegaanisia nappuloita, joita valmistaa ainakin hollantilaisyritys Yarrah.

Valtaosa teollisesti tuotetusta koiranruoasta tuodaan ulkomailta. Koirien syömä liha on yleensä ihmisravinnoksi kelpaamattomia ruhonosia kuten luujauhoa ja sisäelimiä, joten ne ovat ihmisruokateollisuuden sivuvirtoja. Liha ei ole kuitenkaan ainoa ilmastokysymyksellinen asia ruokakupissa. Esimerkiksi riisi, jota moni nappula sisältää, synnyttää kasvunsa aikana runsaasti metaania, joka on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Ilmasto-oppaan mukaan kuljetustapa ja kuljetettavan tavaran laatu vaikuttavat eniten kuljetuksen kasvihuonekaasupäästöihin. Pitkien laivakuljetusten osuus koko tuotantoketjun hiilidioksidipäästöistä on useimmiten pieni, sillä kerralla voidaan kuljettaa paljon tavaraa. Sen sijaan lentokone- ja rekkakuljetukset ovat ilmaston kannalta huonompia.

Lähiruokaa käyttäessä tulee suosineeksi paikallistaloutta, maaseudun elinvoimaisuutta ja ruokaomavaraisuutta. Tällöin myös ympäristövaikutukset kohdistuvat omaan ympäristöön eivätkä jää muiden maiden vastuulle.

Lähiruoka myyntivalttina

Kiinnostus lähiruokaa kohtaan kasvaa. Tämän on havainnut myös Dagsmark Petfoodin toimitusjohtaja Laura Strömberg. Yritys toi reilu vuosi sitten markkinoille avainlippumerkityn koiranruokasarjan, joka kasvoi tänä syksynä uusilla tuotteilla.

– Kysyntä on ollut odotettua suurempaa, joten olemme nopeuttaneet tuotantoon liittyviä investointeja. Kotimaisuus on ollut selvästi kaivattu lisä kuivaruokatarjontaan. Haasteena on pääsy isoksi toimijaksi ja taistelu näkyvyydestä. Monikansallisiin yhtiöihin verrattuna olemme pieni tekijä.

– Osa koiranomistajista on erittäin valveutuneita ympäristöasioista, ja heille mahdollisimman pieni hiilijalanjälki on tärkeä asia. Tässä voimme olla avuksi, samoin kuin heille, jotka haluavat ostaa kotimaista. Yllättävän moni on ollut siinä luulossa, että tietyt kuivaruokamerkit ovat kotimaisia. Tähän vaikuttaa se, ettei lemmikkiruokapuolella ole pakko merkitä raaka-aineen alkuperää tai valmistusmaata, Strömberg pohtii.

– Kun tehtaamme on Suomessa ja käytämme lähialueen suomalaisia raaka-aineita, on lähtökohta tuotekehitykseen heti ekologisempi. Nautaa emme käytä lainkaan, emme myöskään riisiä. Olemme osa kiertotaloutta, sillä käytämme liha- ja poroteollisuuden sivuvirtoja. Kalaraaka-aineen osalta käytämme Itämeren kalaa, mikä vähentää Itämeren rehevöitymistä.

Laura Strömberg kertoo, että tuotannossa pyritään jatkuvasti energiatehokkaampiin menetelmiin. Tehdas tulee todennäköisesti siirtymään tuulivoimaan ja pakkauksia kehitetään ekologisempaan suuntaan.

– Ruokaamme ei myöskään kuljetella raaka-aineina tai valmiina tuotteina ympäri maailmaa. Kuljetuspäästömme ovat vain murto-osa muihin nappulavalmistajiin verrattuna. Kotimaisen raakaruokateollisuuden tavoin olemme ekotehokas toimija.

Katja Nortunen teki vuonna 2013 opinnäytetyönään tutkimuksen koiranruokien ekologisuudesta ja koiranomistajien kulutuskäyttäytymisestä. Sen perusteella kuivaruoka on suosituin tapa ruokkia koira. Seuraavana tulevat raakaruokinta ja kotiruoka.

Ihmisiltä jääneiden ruoantähteiden antaminen koiralle on hyvä tapa vähentää kotitalouksien ruokahävikkiä, joka on noin kymmenen prosenttia ostetuista elintarvikkeista. Kaikista mausteisin kastike kannattaa ehkä jättää antamatta, mutta tavallinen makaronilaatikko todennäköisesti katoaa kupista hyvillä mielin. Koirien järkevä käyttö jätemyllynä kannattaa ehdottomasti pitää mielessä. Ruoantähteiden ekologisuus riippuu tietysti siitä, mitä ihmisten lautasilta löytyy.

Ympäristövaikutusten minimointia pakkauksilla

Toinen kotimainen toimija, raakaruokaa tuottava MUSH on ollut markkinoilla pian 15 vuotta. Tuotteiden kotimaisuusaste on yli 90 prosenttia: ainoastaan kala tulee Norjasta, poro Suomen, Ruotsin tai Norjan Lapista ja kasvikset osittain ulkomailta.

– Meillä on vastuullisuusohjelma, jossa huomioidaan ympäristöasiat. Etenkin käyttämämme muovin ympäristövaikutusten minimointi on otettu vahvasti työpöydälle. Kuivatuotteidemme I’m Green -pakkausmateriaali valmistetaan sokerinvalmistuksen sivutuotteena syntyvästä etanolista. Se ei sisällä lainkaan fossiilisia raaka-aineita ja se voidaan kierrättää muun jätteen tavoin. Sokeriruoko on sataprosenttisen uusiutuva ja hiilidioksidia sitova luonnonvara, kertoo markkinointipäällikkö Elina Bergmann.

– Myös jäähdytyksestä tuleva hukkalämpö otetaan talteen ja hyödynnetään lämpövaihtimen avulla pesuveden lämmityksessä. Lisälämpöä saamme tehtaamme lähellä olevasta puuhakkeella toimivasta lämmityskeskuksesta.

Bergmann kertoo, ettei ympäristöasioihin liittyvää palautetta tule kovin usein. Kiitosta on tullut lähinnä suuremmista kuluttajapakkauksista, jotka ovat pahvia. Kotimaassa tuotetun ruoan hiilijalanjälkeä verratuna ulkomaiseen on hankala laskea, mutta MUSHilla on tarkoitus analysoida asiaa ja jatkaa selvitystyötä.

– Lihankulutusta pitäisi vähentää, mutta koira tarvitsee lihaa. Tämä on kieltämättä dilemma. Tulee kuitenkin muistaa, että kaiken lihan ympäristövaikutukset eivät ole samalla tasolla. Etelä-Amerikasta tuotu nauta tai Thaimaasta tuotu kana ovat ympäristövaikutuksiltaan erilaisia Suomeen verrattuna. Ideologiamme on, että Suomessa kannattaa suosia suomalaista lihaa.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton eli MTK:n viime vuonna julkaistun raportin mukaan maito- ja lihatuotanto on Suomessa poikkeuksellisen ympäristöystävällistä. Nurmirehu ja metsä nielevät merkittävän osan päästöistä eikä Suomessa käytetä maissia tai soijaa naudanrehuna. Tuotanto ei myöskään vähennä luonnon monimuotoisuutta, sillä Suomi hyödyntää satoja vuosia sitten raivattua maatalousmaata ja meillä on omasta takaa runsaat vesivarat.

– Kaikki käyttämämme liha on peräisin eläimistä, jotka on kasvatettu ihmisten ravinnoksi. Osa raaka-aineistamme, esimerkiksi sisäelimet, sopivat myös ihmisruoaksi, mutta suurelle osalle teuraaksi päätyvän eläimen ruhonosista ei ole kaupallista käyttöä ihmisten ruokapuolella. Mikäli emme käyttäisi niitä koirien ja kissojen ravinnoksi, ne menisivät mahdollisesti vientiin ihmisravinnoksi, turkiseläinten rehuksi ja biokaasulaitoksille, Bergmann summaa.

Kotisirkkaa koirankuppiin?

Bergmann kertoo, ettei MUSH ole toistaiseksi kartoittanut hyönteisten käyttöä tuotteissaan. Hyönteistuotteet, kuten sirkkaleivät ja -patukat, ovat tehneet tuloaan ihmisten ravinnoksi. Jää nähtäväksi, ovatko hyönteistuotteet ohimenevä trendi vai jäävätkö ne pysyvämmin osaksi ruokaympyräämme.

Vaikka Suomessa sirkat ovat vielä tuntematonta maaperää koirien ruokinnassa, on Saksassa niistä otettu koppi. Saksalainen Green Petfood on tuonut markkinoille InsectDog-kuivaruoan, jonka eläinproteiini on peräisin hyönteisistä.

Suomessa on muutamia kymmeniä sirkkakasvattamoja. Osa kasvattajista on uusia toimijoita maatalousalalla, osa taas on lopettanut sikatuotannon ja muokannut osan entistä sikalaa sirkoille sopivaksi. Sirkkatuotanto mahtuu merkittävästi pienempiin tiloihin. Possu vaatii tilaa, sirkka tykkää ahtaudesta.

– Tuotantotilojen lämpötila on noin 30 astetta ja ilmankosteus tuotantovaiheesta riippuen 40-80 prosenttia. Toiminnan hiilijalanjälki muodostuu pääosin lämmityksestä ja käytetystä rehusta. Tuottajamme käyttävät kehittämäämme kotimaista rehua hyönteisten ruokintaan, kertoo Lauri Jyllilä, Finsect Oy:n perustaja.

Sitra listasi joulukuussa hyönteistuotannon yhdeksi suomalaisen kiertotalouden kiinnostuksenkohteeksi. Hyönteisten ravintona voidaan käyttää vihannestiloilta muutoin mädätykseen menevää vihannesmassaa. Tilankäyttö on tehokasta ja vedenkulutus on muuta eläinproteiinituotantoa merkittävästi maltillisempaa. Myös rehua kuluu vähemmän.

– Pieniä kokeiluja lukuunottamatta Suomessa ei vielä käytetä hyönteisiä lemmikkien teollisessa ruoanvalmistuksessa. Läpimurto tapahtunee piakkoin, sillä nyt hyönteisten hinnat varsinkin isossa tuottajaverkostossa saadaan kustannustehokkaiksi. Kotisirkkoja edullisempia lajeja olisivat esimerkiksi jauhomadot ja sotilaskärpäsen toukat, mutta kotisirkkojen saatavuus on varmempaa, Jyllilä sanoo.

Hänen mukaansa sirkat sopivat koirien ravinnoksi hyvin, sillä niissä on hyvä rasvakoostumus ja ravinteikas sisältö. Hyönteisten sisältämä kitiinikuori saattaa tosin allergisoida joitakin koiria.

Treeneihin on päästävä

Ruokinnan ohella toinen merkittävä hiilitassunjälkeä kasvattava tekijä on liikenne. Koiranäyttelyn tai treenikentän parkkipaikka harvemmin huokuu ekologisuutta. Autot ovat monen koiran mentäviä farmareita, maastureita tai pakettiautoja, moni jo täysi-ikään ehtineitä. Kukapa haluaisi kuljettaa kuolaavaa ja karvaavaa ystävää uudenkarheassa pikkuruisessa kaupunkiautossa, jolla todennäköisesti jämähtää ensimmäiseen hiekkakuoppaan hakutreenien jälkeen?

Aktiiviharrastajalla ei tunnu missään huristaa viikonloppuisin koiratapahtumiin maan toiselle laidalle. Ajokilometrejä kertyy kuin huomaamatta. Ekologiselta kannalta olisi järkevää suosia julkisia kulkuneuvoja. Harmillisen usein harrastuspaikat sijaitsevat bussien tavoittamattomissa, joten paremmaksi vaihtoehdoksi nousee kimppakyyti.

Nykykoira matkustelee. Pääkaupunkiseudulta on lähestulkoon yhtä vaivatonta reissata Keski-Eurooppaan kuin Pohjois-Suomeen näyttelyyn. Liikkuminen kannattaisi suunnitella mahdollisimman vähäpäästöiseksi. Esimerkiksi koiraseurojen tai erilaisten kaupallisten matkanjärjestäjien koiranäyttelyreissut bussilla ovat lentomatkailua ekologisempia.

Vaikka kuinka yrittäisi kulkea julkisilla tai kimppakyydeillä, on monelle koiranomistajalle auton omistaminen tärkeää. Usein etenkin monen koiran omistajat päätyvät asumaan hieman kaupungin sykkeestä syrjemmälle, jolloin bussi ei välttämättä kulje kotiportille.

Valittu asumismuoto on yksi ympäristöä kuormittavista tekijöistä. Suomalaiset asuvat melko hajallaan ja pienissä perhekunnissa. Koiraharrastajat tarvitsevat ympärilleen neliöitä paitsi itselleen, myös koirille. Rauhallinen pentuhuone, trimmaushuone, suihkullinen kuraeteinen, mahdollisuus eristää tappelupukarit... Omakotitalo oman aidan ympäröimänä on ymmärrettävästi keskustayksiötä kiehtovampi.

Asunnon koko vaikuttaa asumisen hiilijalanjälkeen, sillä suuren asunnon lämmittäminen vie enemmän energiaa kuin pienen. Suuri asunto upottaa sisäänsä myös suuremman määrän tavaraa. Kaikenlaisissa asunnoissa voidaan kuitenkin pienentää hiilijalanjälkeä ja keinot vaihtelevat asuntotyypeittäin.

Herätys, kennelmaailma!

Australianterrierejä kasvattava Kirsi Ola pitää koiraharrastusta hieman muusta maailmasta eriytyneenä saarekkeena ympäristönsuojelun osalta. Hänen mukaansa viimeistään tuoreiden ympäristöraporttien tulisi herätellä myös koirakansaa.

– Yhteiskunnallinen vastuu koskee myös kennelharrastusta. Ajelemme isoilla autoillamme koiranäyttelyihin, kilpailuihin, astutuksiin, sijoituskoiria tuomaan ja viemään, treeneihin ja kokouksiin. Lisäksi välillä tulee lennettyä ulkomaillekin. Jos haluaa pärjätä joissakin pisteiden keräämistä vaativissa kilpailuissa, on koiran kanssa osallistuttava kilpailuihin lukuisia kertoja. Ajokilometrejä kertyy vuosittain jopa kymmeniä tuhansia, Ola pohtii.

– En ole mikään esimerkillinen itsekään. Muutin koirien takia Helsingistä Sipooseen omakotitaloon, jolloin työmatka piteni.  Auto on hankittu koiria silmällä pitäen. Itselleni lentäminen on kuitenkin se suurin kipukohta. Lomien takia tulee lennettyä pari kertaa vuodessa, ja tällä hetkellä käyn itseni kanssa vääntöä, lähtisinkö toukokuussa Yhdysvaltoihin erikoisnäyttelyyn. Järki sanoo, että hiilijalanjälkeni räjähtää ensi vuodelta sen takia.

Hän on alkanut kiinnittää ympäristövaikutuksiin huomiota omassa arjessaan. Halvan työn maissa tuotetut, pari leikkikertaa kestävät lelut eivät enää tunnu hyvältä ajatukselta. Näyttelyissä kierretään mieluiten lähialueilla, ja silloinkin auto täynnä muita osallistujia.

– Meidän harrastajien tulisi itse ymmärtää muuttaa ajattelutapaamme ja suhtautumistamme koiraharrastuksen ympäristönäkökulmiin. Jos ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä kunnolla, onko meillä enää lainkaan edellytyksiä koko harrastukselle?

– Koiraharrastajat ovat metsien ja ulkoilualueiden suurkuluttajia, joten moni kokee olevansa läheisessä suhteessa luontoon ja arvostaa sitä. Muilta osin ympäristövaikutuksista ei juuri puhuta, se on sellainen virtahepo olohuoneessa, Ola harmittelee.

Hän kokee enemmän huolta kuin syyllisyyttä, mutta myöntää, että mitä enemmän ilmasto-ongelmista tiedämme, sen enemmän alkaa syyllisyyskin kalvaa. Syyllistäminen ei tosin auta, sillä se saa ihmiset puolustusasemiin.

Ympäristörikoksena koirat ja lapset

Kahden lapsen äiti ja neljän koiran omistaja Saara Lehtiniemi ei pode maailmantuskaa, mutta tiedostaa valitsemansa elämäntavan ympäristöongelmat.

– Yritän elää mahdollisimman ekologisesti, mutta ympäristörikokseni ovat lapset ja koirat, hän naurahtaa.

Perheen lapset ovat alle kouluikäisiä. Koiria löytyy pennusta senioriin: suomenlapinkoira, kaksi lapinporokoiraa ja nuori bordercollie. Koirat harrastavat pääasiassa agilityä ja koiratanssia.

– Automme on vuoden 2006 farmari-Nissan ja treeniajoa tulee viitisensataa kilometriä kuukaudessa. Lisäksi tänä vuonna olen käynyt Saariselällä ja Vantaalla kisamatkalla ja Tampereella koiratanssin SM-kisoissa. Saariselälle lähdimme kimppakyydillä, muuten matkat kulkevat omin päin autolla. Juna olisi hyvä vaihtoehto, mutta sompailu junalta kisapaikalle usean koiran kanssa voi tulla turhan hankalaksi, hän pohtii.

Lehtiniemen perhe asuu koiraharrastajalle tyypilliseen tapaan vanhemmassa omakotitalossa. Oulun keskustaan on matkaa 25 kilometriä. Talo oli aiemmin öljylämmitteinen, mutta lämpenee nykyään maalämmöllä ja ilmalämpöpumpuilla.

Arjen ekologisuutta on yritetty kasvattaa kestovaipoilla, etätyöskentelyllä ja turhan kulutuksen karsimisella. Vanhat lakanat leikataan ja solmitaan koirien naruleluiksi, häkkejä ja muita tarvikkeita hankitaan netin kirpputoreilta. Facebookin kirppikset saavat Lehtiniemeltä kehuja, sillä ne tekevät kierrätyksestä entistä helpompaa.

Ruokinta-asioita hän ei ole pahemmin miettinyt. Aiemmin koirat söivät raakaruokaa, mutta neljän koiran kanssa pakastintilan rajallisuus tuli vastaan, ja pakastaminen myös kuluttaa paljon energiaa. Nykyään valinta on nappulat ilman minkään tietyn tuotemerkin suosimista. Kuppiin päätyy myös ihmisiltä jäänyt ruoka, ja koirat nuolevat muovipakkaukset puhtaiksi ennen niiden vientiä keräykseen.

Lämmitetty harrastushalli on energiasyöppö

Lehtiniemi on Oulun Koiraurheilukeskus ry:n hallituksen puheenjohtaja. Uudehko 1800-neliöinen halli on seuran ylpeys ja vuoroja myydään myös muille seuroille. Hallissa on noin kymmenen astetta lämmintä.

– Hallin käyttöaste on korkea. Päivisin siellä käy omatoimitreenaajia ja iltaisin pyörivät ryhmät. Viikonloppuisin on kisoja.

Korkeat ovat myös hallin lämmityskulut. Tammikuussa lämmitys vei lähes 18000 kilowattituntia, eli saman verran kuin omakotitalon lämmitys vuodessa. Kesäkuukausina kulutus putoaa kymmenesosaan.

Yhdistyksen hallitus pohtii aktiivisesti keinoja vähentää kulutusta. Esimerkiksi hallin lamput on vaihdettu ympäristöystävällisempiin. Lehtiniemi uskoo, että tulevaisuudessa määräykset hallirakentamiseen tiukentuvat ja viimeistään silloin on keksittävä ekologisempia keinoja harrastushallien ylläpitoon. Seuratasolla hallitilat ovat merkittävin yksittäinen hiilijalanjäljen nostaja, joten sitä kautta löytynevät suurimmat parannusmuutoksetkin.

– Tulee kuitenkin muistaa, että koiraharrastukseen käytetty raha ja aika on aina pois jostakin muusta. Meidän perheemme ei esimerkiksi matkustele ulkomailla. Reissaamme lähialueilla ja joskus yhdistämme niihin jonkin koiratapahtuman. Ilman koiria tulisi varmasti käytyä salilla, tanssikursseilla tai uimahallissa, jotka nekin omalta osaltaan lisäävät ympäristökuormitusta, Lehtiniemi sanoo.

Kommentoi:

Koiramme