Saarloosinsusikoira jo kolme kuukautta karkuteillä
Tämä saarloosinsusikoira on elellyt luonnossa Pohjois-Karjalassa jo kuukausien ajan. (Kuva: Riistakamerasta)
Marraskuun lopulla Tuupovaaran Öllölästä omille teilleen lähtenyt nuori saarloosinsusikoira jatkaa yhä karkumatkaansa. Vuoden vanha uros oli vastikään muuttanut kasvattajan luota uuteen kotiin Pohjois-Karjalaan. Tarhaelämään tottuneen koiran sopeutumista uusiin omistajiin pyrittiin helpottamaan pitämällä koiraa sisällä. Koira pääsi kuitenkin karkuun avattuaan kaksi suljettua ovea.
Saarloos wolfhond eli saarloosinsusikoira on rotumääritelmän mukaan luonteeltaan itsetietoinen ja itsenäinen koira, joka noudattaa ainoastaan omaa tahtoaan eikä alistu. Isännälleen saarloos wolfhond on äärimmäisen uskollinen ja luotettava, vieraita kohtaan sitä vastoin pidättyväinen, eikä hae kontaktia.
Pitemmälle karkumatkalle lähtenyt koira villiintyy suhteellisen nopeasti, eivätkä saarloosinsusikoiran rotuominaisuudet suinkaan helpota karkulaisen kiinnisaamista.
– Aluksi koira kierteli muutaman kilometrin säteellä uudesta kodistaan ja oli varmasti rassukka vieraassa maisemassa, outojen hajujen keskellä aivan eksyksissä. Oltuaan nyt yli kolme kuukautta karkuteillä, elää se todennäköisesti jo kuin villi metsän eläin. Jos se saa ihmisen läheisyydestä aavistuksenkin, pakenee se saman tien jopa kymmeniä kilometrejä, kertoo poliisin ja eläinlääkärin valtuuttamana etsintöjä koordinoiva Keijo Rautanen Tuupovaaran Mannervaarasta.
Ei viikkoon havaintoja
Rautanen on hieman huolissaan siitä, että nyt maaliskuun alussa ollaan ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että kovasti suden oloisesta karkulaisesta ei ole saatu viikkoon ainuttakaan havaintoa. Koira on koko ajan karttanut visusti ihmisiä ja muita koiria, mutta on käynyt yöaikaan sellaisissa pihoissa, joissa ei ole ollut koiria ulkosalla.
– Lintujen talipalloja ja tyhjissä koirien tarhoissa olleita luita se on käynyt tavoittelemassa, Rautanen kertoo. Alkuun saarloos kävi myös sille asetettujen loukkujen lähistöllä, mutta enää sitä eivät loukkujen syötit kiinnosta. – Se on saanut näädille ja muille pienpedoille asetetuista loukuista napsuja kynsilleen, kun on pyrkinyt niiden syötteihin käsiksi. Se on varmasti opettanut varomaan myös isompia loukkuja. Karkuri on liian fiksu tähän hommaan, Rautanen naurahtaa.
Kolmen kuukauden aikana saarloos on kierrellyt laajalla alueella Venäjän rajan tuntumassa ja on useampaan kertaan myös ylittänyt sen. Venäjän viranomaisilla on tieto koirasta ja he ovat kiitettävästi kertoneet omista havainnoistaan. Eniten tietoa karkulaisen liikkeistä on saatu paikallisilta asukkailta ja myös riistakameroiden kuvista.
– Kun havainnot ovat nyt loppuneet, voi se merkitä sitä että koira on jo kaukana täältä. Tiedä vaikka ilmestyy synnyinseuduilleen Etelä-Suomeen. Sekin mahdollisuus on olemassa, että se on lähtenyt susien perään tai liittynyt susilaumaan. Kukaan ei tiedä, kohtaako se siellä ystäviä vai vihollisia, Rautanen tuumii.
Punertava, sutta muistuttava koira on noin saksanpaimenkoiran kokoinen ja sen jälki on suuri mutta koiramainen. Viimeksi otetuissa kuvissa koiralla on vielä ollut kaulassaan kirjava kangaspanta. Koiran kirsu ja anturat ovat maksanväriset.
Kaikki havainnot Öllölästä kadonneesta saarloosinsusikoirasta voi ilmoittaa Keijo Rautaselle puhelinnumeroon 0400 716 353.
– Koira on äärimmäisen arka eikä sitä pidä yrittää lähestyä. Parasta on tehdä ilmoitus, jonka jälkeen voimme rauhassa miettiä mitä on viisainta tehdä. Tavoite on saada koira metsästä pois.
