Liikkuva eläinlääkäri Laura Rajakallio vaihtoi klinikan pakettiautoon. Asiakkaille Petmobiilin saapuminen pihaan tarkoittaa helppoa arkea ja koirille rauhallista hoitoa tutussa ympäristössä.
Espoon maaseudulla olisi hiljaista, ellei valkoisen omakotitalon pihalta kuuluisi dieselmoottorin matalaa murinaa, joka puolestaan on saanut kaksi labradorinnoutajaa haukkumaan kuorossa. Ei se pahaa haukkua ole, enemmänkin innokasta
Moottorin ääni kuuluu pakettiautosta, jonka kyljessä lukee Petmobiili. Se on liikkuva eläinklinikka, jota pitää eläinlääkäri Laura Rajakallio. Hän on pihassa odottaville koirille aiemmilta kotikäynneiltä tuttu.
”Tässä työssä ajamista ei oikein saa vierastaa. Pysäköimisessä olen kehittynyt aika paljon, vaikka suoraan sanottuna ajan isolla autolla mieluummin maaseudulla kuin ahtaassa kaupungissa”, Rajakallio sanoo rullatessaan Petmobiilin parkkiin.
Oletko jo Kennelliiton jäsen?
Haluatko lukea lisää?
Koiramme on Suomen Kennelliiton jäsenlehti.
Jäsenenä saat itsellesi koko paketin: lukuoikeuden verkkojuttuihin ja näköislehteen sekä painetun lehden.
Jäsenenä saat
Koiramme-lehti jäsenetuna
- kaikki verkkolehden artikkelit ja lisämateriaalit
- näköislehti ja lehden arkisto
- painettu Koiramme-lehti kotiin kannettuna
Aitauksessa nuoret labradorinnoutajat hyppivät, näykkivät ja vöhisevät, kun Rajakallio saapuu niiden luokse. Nyt ei kuitenkaan ole niiden vuoro. Tänään Rajakallio on tullut tekemään pentutarkastuksen kahdeksalle kuusiviikkoiselle labradorinpennulle.
Magic Melliers -kenneliä emännöivä Kati Hokkanen toivottaa vieraat tervetulleiksi. Ystävällisyyden ja innokkuuden takaa pilkistelee välillä myös asiaan kuuluva pieni jännitys pentujen terveydestä.
”Vaikka pentueita on ollut ennenkin, tämä on meille erityisen tärkeä. Niin emä kuin isäkin ovat omia koiriamme, eli tämä on ensimmäinen täysverinen Magic Melliers -pentue”, Hokkanen kertoo.
Haaveesta työksi
Ei ole sattumaa, että Laura Rajakalliolla on tänäänkin stetoskooppi kaulallaan. Hän on työssä, joka oli jo pikkutyttönä hänen haaveammattinsa.
”Isosetäni toimi kunnaneläinlääkärinä Keuruulla, ja myös hänen tyttärensä oli eläinlääkäri. Kiertelin siinä mukana maatiloja ja halusin James Herriotiksi”, Rajakallio kertoo.
Herriot oli brittiläinen eläinlääkäri, joka tunnettiin maalaiseläinlääkärin arkea kuvaavista kirjoistaan. Lukion jälkeen Rajakallio opiskeli silloisessa Helsingin eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa. Valmistumisensa jälkeen hän hankki kurssikaverinsa kanssa Itä-Helsingin eläinlääkäriaseman, joka toimi kerrostalon alakerrassa.
Yrityskauppojen jälkeen pieni klinikka siirtyi ensin Animagille, sitten Evidensialle. Rajakallio jatkoi työtä pienen klinikan vastuueläinlääkärinä. Työ opetti, mutta myös kulutti.
”Huomasin väsyväni kiireeseen ja tarvitsin yrittäjän vapauden, etenkin kun asuimme yli 30 kilometrin päässä Espoossa ja lapset olivat pieniä. Kun myös eläinlääkärin kotikäyntejä näytti olevan runsaasti, aloin miettiä, eikö samaa työtä voisi tehdä muullakin tavalla”, Rajakallio muistelee.
Irti klinikan kiireestä
Rajakallio on tehnyt liikkuvaa työtään vuodesta 2018 asti Mercedes-Benz Sprinter -pakettiautossa. Se tuo mieleen saman mallin auton, johon Ylen Van Life -sarjasta tuttu toimittaja Aino Huilaja kuvaajamiehensä Jerry Ylkäsen kanssa rakensi itselleen kodin kiertääkseen Eurooppaa.
”Liikkuva työ on pääkopalleni rennompaa.”
Molemmissa on jotain samaa: kun kaikki on mukana, voi työskennellä tai asua missä vain.
”Liikkuva työ on pääkopalleni rennompaa. Saan tehdä aikataulut itse, ja kun klinikan kiirettä ei ole, ehdin rauhassa jutella asiakkaideni kanssa ja myös tutustua lemmikin tilanteeseen kokonaisuutena”, Rajakallio kertoo.
Kun päätös liikkuvasta yrityksestä kahdeksan vuotta sitten kypsyi, pohjatyössä tuli olla ahkera. Valmiita petmobiileja tai niiden valmistusohjeita ei ollut. Rajakallion piti itse tietää ja keksiä, mitä autoon tarvitaan. Nyt autossa kulkee mukana kaikki, mitä hän työssään tarvitsee.
”Ensin ajattelin matkailuautoa, mutta oli helpompaa rakentaa klinikan varustus puhtaalta pöydältä pakettiautoon. Mersun Sprinter valikoitui autoksi nelivedon sekä takatilan seisomakorkeuden vuoksi, jotka molemmat ovat liikkuvassa työssä välttämättömiä.”
Vaikka kiertävän eläinlääkärin on osattava paljon, myös omat rajat on tunnettava. Liekö sitten nimi eläinlääketieteen tapauksessa enne, mutta soitto- ja sähköpostikierrosten jälkeen Rajakallio valitsi rakentajaksi Verhoomo Sorsan, jolla on pitkä kokemus hyötyajoneuvojen erikoisrakentamisesta. Yhteydenpito Vantaalla toimivaan erikoisvarustelijaan on jatkunut rakentamisen jälkeenkin.
”Auto on työkaluni, joten on tärkeää, että se on aina kunnossa. Kerran törmäsin koiran juoksulankaan ja katolla oleva ilmastointilaite irtosi. Kattoon tuli reikä, josta tuprutti lunta sisään. Sorsan pojat korjasivat ruhjeen ensin pikaisesti ja myöhemmin vielä huolellisesti”, Rajakallio tarinoi.
Stetoskoopista puruleluksi
Kun Kati Hokkanen on päästänyt vieraat sisään, kolmivuotias labradori Ruska katselee hieman epäilevästi. Nisät ja aavistuksen uupunut katse kertovat, että viime ajat on oltu kovilla. Pentukarsinassa Ruskan kahdeksan pentua vetelevät enimmäkseen tirsoja.
”Erikoinen pentue, sillä ne ovat tosi siistejä. Emme ole tarvinneet sanomalehteä käytännössä lainkaan”, Hokkanen juttelee.
Samalla hän nostaa ensimmäisen pennun ylös ja ojentaa sen kumihanskoilla varustautuneen Rajakallion syliin. Eläinlääkärin työt ovat kuitenkin alkaneet jo ovelta, ennen kuin muut ovat sitä edes huomanneet.
”Kun tulen sisään, pesen ensin kädet. Se on muutenkin hyvä tapa, mutta erityisen tärkeää nyt, kun on pieniä pentuja, joiden vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan on vielä heikkoa”, Rajakallio sanoo.
Kahdeksan pentua on nimetty eri suklaalaatujen mukaan. Rajakallio aloittaa pojista, joilta hän tutkii, ovatko kivekset laskeutuneet. Muuten unisex-tarkastus noudattelee samaa kaavaa. Siniset hanskat käsissään Rajakallio kääntelee Dubaiksi nimettyä koiraa, tutkii yleiskuntoa ja vireyttä sekä limakalvojen väriä. Keuhkot ja sydämen hän kuuntelee stetoskoopilla, jonka tosin moni pennuista ottaisi mieluummin puruleluksi.
”Osa pentutarkastuksen löydöksistä ei vaikuta koiran elämään mitenkään, ja esimerkiksi purentavian asettumista voidaan seurata myöhemmillä rokotuskäynneillä. Jos taas esimerkiksi sydämestä löytyy sivuääntä, suosittelen ultraääntä ennen luovutusta, koska näin nähdään, onko kyseessä vakavampi vaiva vai oikovirtaus, joka menee iän myötä itsestään ohi.”
Kaikki pennut saavat puhtaat paperit. Ne Rajakallio tulostaa varusteistaan löytyvällä printterillä, joka nostetaan Hokkasen keittiön pöydälle. Nyt on hetki aikaa juoda kahvia.
Helpompi arki omistajalle
Kati Hokkanen on siviiliammatiltaan hieroja ja fysioterapeutti. Viime ajat työ on saanut olla sivussa, sillä aika on mennyt Ruskan ja pentujen parissa.
”Koiria minulla on ollut aina, mutta kasvattajana olen toiminut vuodesta kaksikymmentä lähtien”, Hokkanen kertoo.
”Kun klinikan kiirettä ei ole, ehdin rauhassa tutustua lemmikin tilanteeseen.”
Hokkaset ovat käyttäneet Laura Rajakallion palvelua useasti aikaisemminkin. Kun Rajakallio vielä toimi klinikalla, hän huomasi, että esimerkiksi eläkeläiset tai liikuntarajoitteiset lemmikinomistajat halusivat tilata eläinlääkärin kotikäynnille. Kati Hokkasen mielestä liikkuva eläinlääkäri on asiakkaalle helppo, koska muuta elämää ei tarvitse järjestellä lääkärikäynnin mukaan.
”Jos liikkuvaa palvelua ei olisi, joutuisin pakkaamaan pennut sekä tuon kenneltytön tuosta autoon, ajamaan lääkäriasemalle, purkamaan ja taas pakkaamaan pesueen vieraassa paikassa. On fantastista, kun eläinlääkäri katsoo pennut täällä kotona”, Hokkanen sanoo.
Työssään Rajakallio hoitaa osan potilaista sisällä kotona, osan pakettiauton tutkimushuoneessa. On kiinni eläimestä ja omistajasta, mikä milloinkin on parasta. Kaikki eivät välttämättä halua, että heidän kotiinsa tullaan. Joku taas ei halua, että oma lemmikki esimerkiksi kuolee kotona.
”Jättikoirat eivät oikein mahdu autoon hoidettavaksi, mutta olen tehnyt autossa eutanasian isollekin koiralle. Pyrin siihen, että aina löytyisi asiakkaalle ja eläimelle hyvä tapa”, Rajakallio sanoo.
Kaikkea ei tehdä autossa
Eläinlääkäri on aina ollut liikkuva ammatti. Niin tuotantoeläimet kuin hevosetkin on ollut helpompi hoitaa siellä missä ne muutenkin ovat.
Perinteisestä eläinlääkäristä Petmobiilin erottaa se, että Rajakallio ei hoida tuotantoeläimiä, vaan lähes yksinomaan koiria ja kissoja. Toinen ero on siinä, että pakettiautoon rakennetun liikkuvan klinikan ansiosta Rajakalliovoi tehdä käytännössä kaikki samat tutkimukset ja toimenpiteet kuin klinikallakin. On vaikea sanoa, kummalla tavalla yrittäjälle jää viivan alle enemmän.
”Autossa säästää toimitilan vuokran, toisaalta rahaa menee huoltoihin ja kallistuneeseen polttoaineeseen. Liikkuvalle työlle on paljon kysyntää, mutta toisaalta ajomatkojen vuoksi päivässä ei ehdi hoitaa yhtä monta potilasta kuin klinikalla”, Rajakallio miettii.
Palveluihin kuuluvat ensiapu ja kiireettömien sairastapausten hoito, rokotukset ja mikrosirutus, pienet kirurgiset toimenpiteet, lemmikkieläinpassien ja ekinokokkitodistusten myöntäminen, terveys- ja pentutarkastukset ja tiineysultraäänitutkimukset.
Autoon rakennetussa laboratoriossa voidaan tehdä myös yleisimmät laboratoriotutkimukset.
”Anestesiaa vativia hammashoitoja tai leikkauksia autossa ei voi tehdä, mutta muuten hoito on pitkälti samaa kuin klinikallakin. Myös sieltä vaativat tapaukset on lähetettävä suuremmalle klinikalle tai eläinsairaalaan erikoiseläinlääkärin hoidettavaksi”, Rajakallio sanoo.
Päivä jatkuu toisaalla
Yksi yleisimmistä toimenpiteistä on se surullisin eli lemmikille tehtävä eutanasia.
Pienen Dubai-pojan tuhistessa Kati Hokkasen sylissä viimeinen hetki tuntuu kaukaiselta, mutta kuuluu lemmikkiperheen elämään siinä missä iloinen syntymäkin.
”Huonotkin päivät kuuluvat lemmikkien pitämiseen, ja minullakin on niistä kokemusta. Kasvattajana ja lemmikin omistajana ajattelen, että on parasta, jos koira saa viettää viimeiset hetkensä tutussa ja turvallisessa ympäristössä ilman turhaan matkusteluun ja vieraaseen paikkaan liittyvää stressiä”, Kati Hokkanen sanoo.
Kun Rajakallio on sulkenut Hokkasen oven, hän suuntaa Nummelasta toiselle puollelle toiminta-aluettaan Helsingin Myllypuroon.
”Valmistelen edellisen työn jälkeen kuntoon seuraavassa toimenpiteessä tarvittavat välineet. Seuraavan potilaan luokse on mukavampi mennä, kun voin keskittyä välineiden sijaan potilaan kohtaamiseen”, Rajakallio sanoo.
Liikkuvat klinikat helpottavat arkea
Liikkuville eläinlääkäreille riittää töitä ympäri Suomen. Satakunnan alueella ajelee eläinklinikka Vilmavet.
”Puhelin soi enemmän kuin ehdin vastata. Tänä aamuna ensimmäisen vartin aikana vastaajaan tuli viisitoista puhelua”, kertoo eläinlääkäri Hanne-Maarit Kurkinen, joka perusti Vilmavetin vuonna 2020.
Kotikäynneille on suuri tarve helppouden vuoksi. Kurkisen mukaan erityisesti kissojen kuljettaminen eläinlääkäriin on usein vaikeaa.
”On myös koiria, joita ei millään tahdo saada autoon lääkärikäyntiä varten, tai sitten ihmisillä ei aina ole autoa. Ylipäätään monelle on vain helpompaa, kun eläintä voidaan hoitaa rauhassa tutussa ympäristössä”, Kurkinen sanoo.
Vuosien varrella palveluvalikoima on elänyt.
”Kun aloitin, ylivoimaisesti yleisin toimenpide oli kotona tehtävä eutanasia. Nykyisin teen eniten perusterveydenhuollon toimenpiteitä. Ihmiset ovat valmiita maksamaan vähän enemmän, kun asiat voi hoitaa kotona”, Kurkinen kertoo.
Pohjois-Savossa eläinlääkäri Ulla Huttunen varusti vanhan ambulanssin pari vuotta sitten eläintenhoitoon sopivaksi liikkuvaksi vastaanotoksi.
Huttunen painottaa, että auto ei ole klinikka, vaan perusvarusteltu liikkuva ajanvarausvastaanotto. Esimerkiksi laboratoriota autossa ei ole, sillä Huttunen on halunnut jättää tilaa toimenpiteille. Auton sisälle mahtuvat jopa isot tanskandoggit.
”Meillä on myös vastaanottotilat Siilinjärven Toivalassa, jossa hoidan eläimiä parina päivänä viikossa. Tilat toimivat auton tukikohtana ja tarvikevarastona, ja siellä teemme kaikki laboratorio- ja välinehuoltotyöt”, Huttunen kertoo.
Yksittäisten kotikäyntien sijaan Lemmikkilanssi nähdään aina päivän ajan vakiintuneilla toimipisteillä, joita on noin kymmenessä taajamassa sadan kilometrin säteellä Siilinjärveltä.
Huttunen tekee yleiseläinlääkärin työtä, joten autossa onnistuvat samat toimenpiteet kuin Toivalan vastaanotollakin. Eniten potilaista on koiria, toiseksi eniten kissoja, ja kolmantena tilastoissa ovat kanit ja pienet jyrsijät.
”Ajatukseni on ollut uida vastavirtaan ja tuoda palvelut myös pienille paikkakunnille, joista ne ovat poistuneet. Yhteistyötahojamme ovat marketit, liikenneasemat ja apteekit – paikat, joissa ihmiset muutenkin asioivat. Työtä on niin paljon, ettei toimintamallia ainakaan toistaiseksi kannata muuttaa”, Huttunen kertoo.
Vilmavetin ja Lemmikkilanssin lisäksi Suomessa toimii Kymenlaakson alueella mobiiliklinikka Vetway. Lisäksi monet eläinlääkärit tekevät kattavasti kotikäyntejä sekä liikkuvaa työtä esimerkiksi tuotantoeläinten parissa.
Juttu on julkaistu alun perin koiramme-lehdessä 2/26.
