Koiranjalostuksen ongelmat eivät poistu hetkessä
Koiranäyttelyiden tuomareita moititaan joskus aiheestakin liioittelun suosimisesta. Suomalaiset ovat tuomareinakin yleensä jalat maassa-tyyppejä ja kas kummaa, suomalaisia rotuja – esimerkiksi suomenlapinkoiria ja lapinporokoiria – tuskin koskaan kritisoidaan liioitteluista. (Tapio Eerola)
Satu Ylä-Monen on näyttelytuomarien yhdistyksen uusi puheenjohtaja. (Kuva: Mikko Marttinen)
Satu Ylä-Mononen Kangasalta on koiranäyttelytuomarien yhdistyksen uusi puheenjohtaja. Hän on myös uusi jäsen Kennelliiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnassa.
Liioittelu ulkomuototuomareiden syytä?
Satu Ylä-Mononen myöntää, että näyttelytuomarit ovat tärkeässä roolissa rotukoirien erilaisten ongelmien tunnistamisessa.
– Tehtävämme on puuttua liioittelusta johtuviin ongelmiin ja informoida koirien omistajia näkemästämme. On hyvä, että ongelmista keskustellaan nykyään avoimesti ja niihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, sanoo Satu.
Ylä-Mononen on itse kasvattanut 30 berninpaimenkoirapentuetta viimeisten 25 vuoden aikana.
– Pitää muistaa, että vain osa koirakannastamme osallistuu näyttelyihin. Tuomari ei voi toimia eläinlääkärinä kehässä, hän ei tee diagnooseja. Pelkkä tuomareiden puuttuminen rotujen epäkohtiin ei riitä, tarvitaan aktiivisuutta myös Kennelliitolta, kasvattajilta ja rotujärjestöiltä.
– Mitkään ongelmat eivät koiranjalostuksessa poistu hetkessä, siihen tarvitaan useamman sukupolven jalostusstrategia ja tavoitteellista kasvatustyötä muiden ehkäisytoimien ohella. Kasvattajat viime kädessä yhdistelmän suunnittelevat ja pennut maailmaan saattavat.
Täydennyskoulutus pitää kartalla
– Suomalainen kennelharrastus ja tuomareiden koulutus ovat laadukkaita. Näin ei ole läheskään kaikkialla maailmassa! Suomessa tuomareiden peruskoulutukseen kuuluu nykyään aina osana myös eläinlääkäriluennot, jotka käsittelevät ulkomuodon muuttumisen vaikutusta terveyteen, esimerkiksi koiran hengitykseen sekä tuomareiden roolia rotukoirien terveyden vaalimisessa. Tuomareita täydennyskoulutetaan jatkuvasti muun muassa Kennelliiton ja Ulkomuototuomarit ry:n järjestämillä koulutuspäivillä. Viimeksi helmikuussa koulutuspäivillä kuultiin norjalaisen asiantuntijan erinomainen luento hammasongelmista ja niiden vaikutuksista koiran terveyteen.
– Koiranäyttelyihin on Pohjoismaissa laadittu rotukohtaisia erityisohjeita (RKO) liioiteltujen piirteiden tarkkailuun. Liioiteltuja piirteitä pitää tuomareiden erityisesti huomioida arvosteluissaan ja raportoida ne. Näyttelyissä täytetyistä RKO-lomakkeista saadut tiedot analysoidaan; ne toimitetaan rotujärjestöille ja tuloksia käsitellään tuomaripäivillä. Tarvittaessa rotukohtaisiin erityisohjeisiin tehdään päivityksiä ja tarkennuksia.
– Suomessa on aloitettu lyhytkuonoisille roduille kävelytestit Kennelliiton ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Kennelliitto suunnittelee myös uutta koirien terveydenhuollon koulutusohjelmaa. Kaikkien näiden ohjelmien tavoitteena on parantaa rotukoirien terveyttä ja elinkelpoisuutta, summaa Ylä-Mononen.
Muunmaalainen on mansikka?
– Näyttelyissä arvostelee paljon ulkomaalaisia tuomareita. Osa tulee maista, joissa ei ole ollut perusteellista tuomarikoulutusta. Ei riitä, että suomalainen tuomari jolla on koulutusta, osaa puuttua ulkonäöllisiin terveysongelmiin; tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja tahtotilaa jotta asioihin saadaan muutosta maailmanlaajuisesti.
Eniten Suomessa arvostelevien näyttelytuomarien joukossa on useita ulkomaalaisia. – Ensi vuoden alussa voimaan tuleva sääntö, jonka mukaan aina tietty prosentti näyttelyn tuomareista tulee olla Suomesta tai Pohjoismaista, on hyvä uudistus. Suomalainen tai pohjoismaalainen tuomari ei välittämättä ole se koiranomistajien suosikki, joka antaa kaikille kehän koirille automaattisesti ERI:n. Hän ei välttämättä ole se viihdyttävin persoona ja illallisseurueen ilopilleri, mutta jokainen hänelle koiransa ilmoittanut voi olla varma, että hänellä on koulutus tehtäväänsä, napauttaa Ylä-Mononen.
Eurooppa vs. muu maailma
Yhdysvaltojen arvostetuin näyttely Westminster pidettiin taas äskettäin, ja jälleen nousivat tuomareiden nettikeskusteluissa esille ryhmäkehissä nähdyt koirat, joilla monilla oli tavalla tai toisella liioiteltuja piirteitä. Kyseessä on toki vain yksi näyttely, mutta arvosteltuaan monia kertoja Yhdysvalloissa ja Kanadassa on Ylä-Monosella jonkinlainen käsitys aiheesta Eurooppa vs. uusi manner.
– Tuomari arvostelee näyttelyssä koiran verraten sitä aina rotumääritelmään. Yhdysvalloissa, Brittein saarilla, Australiassa ja FCI-maissa, joihin Suomikin kuuluu, on kaikissa omat rotumääritelmänsä ja ne saattavat poiketa toisistaan joiltain osin oleellisestikin. Tämä selittää osin tyyppierot esimerkiksi yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten koirien välillä. Tuomarin tehtävänä on aina tutustua kyseisen maan rotumääritelmään ja noudattaa sitä.
– Minun kokemukseni mukaan kaikista maanosista löytyy koiria ja rotuja, joilla on liioiteltuja piirteitä; Euroopassakin on vielä paljon tehtävää. Arvostelin kaksi vuotta sitten Westminsterin näyttelyssä useita rotuja, muun muassa belgianpaimenkoirat, rottweilerit, tanskandoggit, leonberginkoirat, bouvierit, berninpaimenkoirat ja newfoundlandinkoirat. Missään näistä roduista ei tuossa näyttelyssä ollut tyyppieroja eurooppalaisten koirien kanssa eikä liioiteltuja piirteitä missään ominaisuuksissa, Ylä-Mononen vakuuttaa.
– Koiranjalostus on nykyään kovin kansainvälistä, Westminster-voittajienikin takaa löytyi paljon eurooppalaisia linjoja. Rottweilereiden taso oli siellä mielestäni paras koskaan arvostelemistani sen rotuisista.
– Sikäläiseen näyttelykulttuuriin kuuluvat ammattihandlerit ja sen myötä erinomaisesti treenatut ja esiintyvät koirat. Tästä syystä siellä on tuomarin aina ilo arvostella. Negatiivisena puolena on suurempi kaupallisuus kuin meillä, isot markkinointikoneistot jne. Minä tahtoisin pitää koiranäyttelyt jatkossakin harrastuksena, enkä ammattilaisten pelikenttänä.
Laatuarvostelun pitää säilyä
Satu Ylä-Mononen liputtaa laatuarvostelun puolesta: – Kirjalliset arvostelut ja laatuarvostelupalkinnot tulee ehdottomasti säilyttää meillä. Kirjallisten arvosteluiden kautta tuomari viestittää koiranomistajalle myös terveydellisistä ongelmista. Ilman kirjallisia arvosteluita näyttelyt ovat vain kilpailua ja show’ta ja sen myötä ne menettävät merkityksensä jalostuksen ohjauksessa.
Useassa Euroopan maassa on siirrytty käytäntöön, jossa ei enää laadita kirjallisia arvosteluja vaikka laatupalkintosijat annetaankin.
– Tuomarin näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kehän jälkeen lukuisat koiranomistajat jonottavat tuomarin puheille ja pyytävät suullisia perusteluja koiriensa palkintosijoille tai sijoituksille. Tuossa vaiheessa ei enää mitenkään voi muistaa jokaista koiraa ja tilanne on turhauttava kaikille osapuolille, Ylä-Mononen huokaa.
Koulutusta suomalaisopein muuallekin
– Suomalainen näyttelytuomareiden peruskoulutus on vaativa ja laaja. Meillä tuomarioikeuksia ei voi ostaa rahalla eikä saada kaverisuhteilla tai asemallaan. Täällä kokelaalta vaaditaan tietämystä ja asiantuntemusta jotta hän läpäisee kaikki vaadittavat kurssit. Ja jotta kurssille pääsee, pitää taustalla olla jo vuosia aktiivista koiraharrastusta – näin ei ole ollenkaan kaikkialla maailmassa. Varsinaisella tuomarikurssilla käydään läpi kattavasti eri alueita terveydestä sääntöihin ja liikunnasta rotumääritelmän tulkintaan.
– Pitää silti muistaa, että tuomarikurssin läpäissyt henkilö on kuin ajokortin saanut nuorukainen: vasta kokemus tuo taidon. Useampien eri rotujen arvostelukokemuksien myötä kehittyy tuomarille rutiini. Tässäkään työssä oppiminen ei lopu koskaan. Uusia tuomareita tarvitaan, sillä myös suomalainen tuomarikunta ikääntyy.
– Esimerkiksi Iso-Britanniassa ei ole ollut organisoitua tuomarikoulusta vielä juuri lainkaan, mikä kuulostaa uskomattomalta kun kyseessä on niin perinteinen kennelmaa. Nyt sitä suunnitellaan sielläkin. Britit ovat olleet kiinnostuneita Suomen koulutusjärjestelmästä ja toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä.
- Tapasin viikonloppuna turkkilaisia tuomareita. Turkissa vasta rakennetaan koiranäyttelykulttuuria ja heillekin lähtee infoa meidän koulutuksestamme. Heitä hämmästytti kovin, että jossakin maassa on toiminut tuomariyhdistys jo 40 vuotta, kertoo Satu.
Ny tehrään tästä numero!
Suomen tuomariyhdistys lienee maailmanlaajuisesti kaikkein aktiivisin tuomareiden ammattiyhdistys, sillä tuskin missään muussa maassa tuomarien yhdistys järjestää niin paljon koulutuksia tai opintomatkoja.
Tuomariyhdistys on viime vuosina profiloitunut erityisesti koulutukseen ja mentorointiin. Yhdistys on vuosittain järjestänyt tiettyyn FCI-roturyhmään paneutuvan koulutusviikonlopun. Sen yhteydessä on pidetty virallinen näyttely, jolloin kehissä on ollut tavallista enemmän harjoitusarvostelijoita. Tänä vuonna vuorossa oli FCI 3, eli terrierit. Yhdistyksen koulutusnäyttely pidetään toukokuussa Lahdessa.
Satu Ylä-Mononen tietää, että tuomariyhdistyksen puheenjohtajan rooli ei ole helppo. Tietyt perinteet ja hyväksi havaitut toimintatavat on säilytettävä, mutta uudistuakin pitäisi.
– Haluan lämpimästi kiittää Paula Heikkinen-Lehkosta hänen työstään tuomarikoulutuksen hyväksi. Tuomariyhdistys on nimittänyt yhdistystä 16 vuotta luotsanneen Paula Heikkinen-Lehkosen kunniapuheenjohtajakseen.
– Ulkomailla arvostellessani voin aina ylpeydellä sanoa tulevani Suomesta, sanoo Satu Ylä-Mononen.
– On tärkeää, että meillä on aktiivinen Kennelliitto, aktiiviset kasvattaja- ja tuomariyhdistykset, rotujärjestöt sekä osaavat kasvattajat ja tuomarit. Yhteistyössä on voimaa ja yhteistyöllä saadaan parhaiten tuloksia aikaan.
– Ollaan ylpeitä itsestämme ja tekemisestämme! Unohdetaan perisuomalainen ”Ei tehrä tästä ny numeroo” -mentaliteetti. Kaikkien meidän yhteisenä tavoitteena tulisi olla mahdollisimmat terveet, liioittelemattomat ja pitkäikäiset rotukoirat. Kehotan kaikkia tuomareita ja kasvattajia puuttumaan näkemiinsä terveydellisiin epäkohtiin entistäkin herkemmin, Satu Ylä-Mononen neuvoo.
