Labradorinnoutaja – maailman suosituin koirarotu
Labradorinnoutaja on vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja toiminnanhaluinen koira, joka ei saa olla raskas tai ylipainoinen eikä vähääkään hyökkäävä tai arka. (Kuva: Helena Kaitila)
Labradorinnoutaja on maailmanlaajuisesti loistanut suosituimpien rotujen listan kärjessä jo vuosia. Hyvä maine perhekoirana, iloinen luonne, helppohoitoisuus ja monipuolisuus tekevät rodusta kestosuosikin.
Noutajien kasiryhmään kuuluvan labradorinnoutajan maailmanvalloitus lähti liikkeelle Labradorin niemimaalta Kanadasta. Koirien tehtävänä oli toimia kalastajien apuna noutamalla vedestä kaloja ja verkkonaruja. Niillä oli voimakas noutotaipumus, into mennä veteen sekä paksu vettähylkivä turkki.
Koiria kulkeutui kalastusalusten mukana Iso-Britanniaan, jota pidetään rodun varsinaisena alkuperämaana. Siellä rodun kyvyt fasaanien ja vesilintujen pyynnissä huomattiin, mutta noutajien käyttö ei vielä ollut kovin yleistä.
Alkuperäinen labbis oli väriltään musta. Englannin kennelklubi hyväksyi rodun vuonna 1903 ja se alkoi saavuttaa suurempaa suosiota käyttöominaisuuksiensa vuoksi. Pian labbiksen seurakoiraominaisuudet huomattiin ja se alkoi saada ystäviä myös metsästyspiirien ulkopuolelta.
Suomeen ensimmäiset labradorit tuotiin jo 1900-luvun alussa, mutta nykyinen kanta on alkanut 1950-luvulla tuoduista koirista. Vuonna 2019 Suomessa rekisteröitiin ennätykselliset 2307 labbista. Kasvattajat tiedostavat, että rotu on ollut viime aikoina erityisen kysytty, suorastaan muodissa. Rekisteröintiennätyksen uskotaan rikkoutuvan myös tänä vuonna.
Rodussa on vahva jako näyttely- ja metsästyslinjaisiin. Lisäksi on niiden välimuotoa, eli sekalinjaa. Etenkään metsästyslinjaisia eivät kaikki heti tunnista labradoreiksi. Metsästyslinjaisia rekisteröidään noin viidennes ja niiden suosio on nousussa.
Linjojen välillä ei ole havaittu merkittäviä terveyseroja. Luustoterveys on suunnilleen samalla mallilla. Labradori on liioittelematon ja perusterve rotu, joka on kuulunut Pevisaan ohjelman alusta saakka, pian neljäkymmentä vuotta. Labradorinnoutajakerhon tekemän terveyskyselyn perusteella rodussa esiintyy hot spoteja, allergiaa ja furunkuloosia. Lisäksi on silmäsairauksia ja korvat saattavat oireilla.
Labbis on parhaimmillaan vesilinnustuksessa kaislikossa ylösajavana ja noutavana koirana. Se tarkenee kaksoisturkkinsa ansiosta vielä myöhäisen syksyn kylmissä vesissä. Muotovalion arvoon vaaditaan hyväksytty taipumuskoe (NOU). Kokeessa testataan, onko koira luonteeltaan tyypillinen noutaja ja onko sillä edellytyksiä metsästyskoiraksi.
Helppona pidetty perhekoirarotukin tarvitsee kunnollisen peruskoulutuksen ja mielekästä tekemistä. Jokaiselle omistajalle löytyy jokin harrastusmuoto. Ainoa, mihin labbis soveltuu huonosti, on vahtiminen ja suojelu. Monien harrastusten lisäksi labradori toimii laajasti työtehtävissä. Rotua käytetään esimerkiksi opas-, avustaja-, huume- ja rahakoirana. Labradorinnoutaja on yleisin opaskoirana käytetty rotu.
Labradorinnoutaja on vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja hyvin toiminnanhaluinen. Se ei saa vähääkään hyökkäävä tai arka. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 56–57 senttiä, nartun 54–56.
Pää on leveä ja puhdaslinjainen, korvat riippuvat päänmyötäisesti. Rintakehä on leveä ja syvä. Kylkiluut ovat tynnyrimäiset ja hyvin kaareutuneet. Täyteläinen vaikutelma ei saa johtua ylipainosta. Labradoria on kolmea väriä ja pentueisiin voi syntyä niitä kaikkia. Värit ovat musta, keltainen ja ruskea. Karvapeite on lyhyt, tiheä ja melko karkealta tuntuva. Siinä ei ole laineita eikä hapsuja. Aluskarva on vedenpitävä.
Syyskuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely labradorinnoutajasta.
