Jäyhä jököttäjä Skotlannista on muuttunut rennommaksi
Skotti on luonteeltaan itsenäinen ja itsepäinen filosofinen pohdiskelija. Luonnetta on kuitenkin pyritty jalostamaan sosiaalisempaan suuntaan, ja tässä myös onnistuttu. Hyvätapainen skotti sopii mainiosti perhekoiraksi. (Kuva: Christa Ahlbom)
Skotlanninterrieri on Skotlannin kansalliskoira ja symboloi synnyinjuuriaan mainiosti. Se on urhea, itsepäinen ja uskollinen, aivan kuten skotlantilaiset ihmiset. Ensimmäiset maininnat rodusta ovat piispa John Leslien vuonna 1561 kirjoittamassa kirjassa, jossa hän kertoo karkeakarvaisista, matalista ja voimakkaista koirista. Niiden tarkoitus oli pitää mäyrien, kettujen ja rottien määrät kurissa.
Ensimmäisen kerran skotlanninterrieri esiintyi näyttelyssä vuonna 1860 Birminghamissa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin se sai oman rotumääritelmänsä ja jalostus alkoi siirtyä skotlantilaisten käsistä englantilaisille. Ensimmäinen maailmansota aiheutti katkon jalostustyöhön, mutta 1920-luvulla toiminta jälleen vilkastui ja 1930-luvulla rotu nousi muotiin.
Suomen ensimmäinen skotti oli Anna Eklundin Englannista vuonna 1928 tuoma Scotch Lassie. Eklund kasvatti Highland-kennelnimellä monia menestyksekkäitä skotteja ja 1930-luvulla rotu löi Suomessakin itsensä läpi isosti. Se oli yksi voitokkaimmista roduista terrieriryhmässä ja Eklundin kasvatustyö jatkui myös läpi vaikeiden sotavuosien.
Suomalaisia kasvattajia on vähän ja rekisteröinnit pysyttelevät 60–80 pennun välillä vuosittain. Vähäiset määrät takaavat sen, että rotu tuskin nousee muotiroduksi. Maailmalla rekisteröinnit ovat laskusuunnassa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa rekisteröitiin toissavuonna 438 skottia, mikä on yli 30 prosenttia vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin.
Skotit ovat pikku filosofeja. Ne saattavat keskittyä vaikka seuraamaan muurahaista pihakivetyksellä pitkiksi ajoiksi. Niillä on hyvin syvät tunteet ja vahva omanarvontunto.
Rotu sopii kerrostaloon ja myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan ostaja paneutuu turkinhoitoon ja ymmärtää, että kyseessä on terrieri, joka tarvitsee säännöt ja hierarkian. Sukupuolten välillä ei ole kovin suuria eroja. Urokset ovat terrieriksi suhteellisen maltillisia.
Skotti on itsenäinen ja itsepäinen, mutta nykyisin luonne on pehmentynyt ja koirasta saa määrätietoisella kasvatuksella miellyttävän koko perheen lemmikin. Metsästysvainua on vielä tallella, joten metsäpoluilla kannattaa olla varuillaan. Jos ihana haju löytyy niin korvat menevät tukkoon eikä skottia pidättele mikään.
Rotumääritelmä kuvaa skotlanninterrieriä vankaksi, lyhytraajaiseksi, ryhdikkääksi ja valppaaksi koiraksi, joka on pienestä koostaan huolimatta voimakas ja toimelias. Säkäkorkeus on 25–28 senttiä ja paino 8,5–10,5 kiloa.
Pää on pitkä ja sen asento on ryhdikäs. Kuono on voimakas ja syvä, silmät ovat mantelinmuotoiset, melko kaukana toisistaan ja kulmakarvojen varjostamat. Ilme on valpas ja älykäs. Korvat ovat pienet, ohuet, teräväkärkiset ja pystyt. Ylälinja on tasainen ja vaakasuora, selkä suhteellisen lyhyt ja hyvin lihaksikas. Häntä on keskipituinen, tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva ja korkealle kiinnittynyt.
Skotin karkea ja vettähylkivä päällysturkki sekä lämmin pohjavilla ovat ihanteellisia Skotlannin olosuhteisiin. Sallitut värit ovat musta, vehnänvärinen ja brindle. Turkki tulee trimmata vähintään neljä kertaa vuodessa, näyttelykoiralta huomattavasti useammin. Trimmauksen lisäksi hoitorutiineihin kuuluu takuttomana pitäminen perusteellisella viikoittaisella kampaamisella. Oikein trimmattu skotti on ilo silmälle, ja sen turkki hylkii likaa.
Tavanomainen elinikä on noin 11–13 vuotta. Se ei ole Pevisa-rotu, mutta pääsääntöisesti jalostuskoirien silmät ja polvet tarkastetaan. Silmäsairaudet ja maksaongelmat ovat yleistyneet.
Astutukset ja pentujen hoito sujuvat tavanomaiseen tapaan, sen sijaan synnytykset ovat usein hankalia ja keisarileikkaus on tarpeen. Kasvattajille suunnattiin vuosina 2014–18 kysely, jossa selvitettiin lisääntymisvaikeuksia. Kyselyn aikana 72 prosenttia pentueista syntyi sektiolla, 18 prosenttia luonnollisesti ja 10 prosenttia niin, että osa pentueesta syntyi luonnollisesti ja osa sektion avulla. Jalostustoimikunta suosittelee käyttämään jalostuksessa narttuja, jotka kykenevät luonnolliseen synnytykseen. Kahdesti leikattua narttua ei tulisi astuttaa enää.
Lokakuun 2020 Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely skotlanninterrieristä.
