Australiankarjakoira on tinkimätön työmyyrä
Australiankarjakoira on luontaisesti energinen, ketterä ja älykäs rotu soveltuen vaativiin lajeihin, kuten pelastuskoiratoimintaan. Turkki on helppohoitoinen, likaa hylkivä ja säänkestävä. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Vaativaan nautapaimennustyöhön kehitetty australiankarjakoira on rohkea ja määrätietoinen koira, joka ei ole omimmillaan seurakoiran roolissa. Rodun historiasta ei ole edes Australiassa täyttä varmuutta. Ennen eurooppalaisten tuloa ei saarella ollut varsinaisia kesykoiria, vaan siellä asusti punaturkkisia dingoja.
Eurooppalaisten saapumisen myötä karjankasvatus lisääntyi ja sen tueksi tarvittiin karuja oloja kestäviä koiria. Perienglantilaiset paimenrodut eivät vastanneet ääriolosuhteiden asettamiin tarpeisiin. Kehitystyössä oli mukana esimerkiksi sileäkarvaista collieta, dingoa, dalmatiankoiraa sekä bull-tyyppisiä koiria.
Rotumääritelmä hyväksyttiin Australiassa virallisesti 1963 ja FCI:ssä vasta vuonna 1985. Australiassa tehdään edelleen työominaisuuksiin perustuvia risteytyksiä, jotka jätetään rekisteröimättä.
Suomeen ensimmäinen australiankarjakoira saapui Ruotsista 1984. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan suomalaisten australiankarjakoirien tehollinen populaatiokoko on erittäin pieni ja jalostuskäyttö kasaantuu liian harvoille koirille. Pentuja syntyy vähän, joten kannasta saadaan vain rajallinen määrä koiria jalostukseen. Pienissä roduissa tuonnit ja pakastesperman käyttö ovat välttämättömyys. Viime vuonna rekisteröitiin 25 karjista.
Rotua kuvaillaan periksiantamattomaksi, rohkeaksi, määrätietoiseksi ja itsenäisiin ratkaisuihin kykeneväksi. Kaupunki voi olla turhan haasteellinen ympäristö rodun nopean reaktiokyvyn vuoksi.
Jollei mitään koirakokemusta ole, karjista ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Koira voi olla yksilökohtaisesti helppo tai haastava. Joillakin ei ole kovin paljon miellyttämisenhalua, osa kyseenalaistaa käskyjä.
Yleisesti ottaen karjis ei ole kovin koirasosiaalinen. Se on yhden ihmisen koira, joka ei lähde vieraan matkaan. Rodulla on vartiointitaipumusta. Luonteet ovat muuttuneet vuosien varrella avoimemmiksi ja yhteiskuntakelpoisemmiksi, menettämättä kuitenkaan karjismaisuuttaan. Luonnetestaus on jalostustyössä äärimmäisen tärkeää.
Rotumääritelmän mukaan australiankarjakoira on vahva, tiivis ja sopusuhtainen työkoira. Pienikin taipumus liialliseen raskauteen tai honteluuteen on vakava virhe. Uroksen säkäkorkeus on 46–51 senttiä, nartun 43–48.
Pää on voimakas. Varoittava tai epäluuloinen katse on vieraan lähestyessä rodulle luonteenomainen. Korvat ovat pystyt. Rodun päävärit ovat sininen ja punainen, joista on erilaisia variaatioita. Pennut syntyvät valkoisina mahdollisten maskien kera. Väri alkaa muuttua pentujen kasvaessa ja on tunnistettavissa luovutusiässä.
Rotu kuuluu Pevisaan. Vanhempien tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattuja ja silmätarkastuslausunnon tulee olla astutushetkellä voimassa, eikä perinnöllistä kaihia tai PRA:ta sairastavien koirien jälkeläisiä rekisteröidä. Ennen toista pentuetta tulee selkä kuvata spondyloosin varalta.
Rodussa esiintyy kuuroutta, joten kasvattajat tutkivat pentujen kuulon ennen luovutusta. Karjakoirille on tarjolla myös laajasti erilaisia geenitestejä.
Rotu on pitkäikäinen ja usein parhaimmillaan vasta veteraani-iässä. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan kaikkien aikojen vanhin koira, jonka elinikä on luotettavasti kyetty varmentamaan, oli 29-vuotiaaksi elänyt Bluey-karjis.
Marraskuun 2020 Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely australiankarjakoirasta.
