Tiibetinspanieli – sylillinen itsetietoista vahtikoiraa
Tiibetinspanieli on pieni, toimelias ja valpas koira, rotu on hyvin suosittu ja varsin korkeatasoinen Suomessa. Itsepäinen luonne ei tee kouluttamisesta helppoa. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Tiibetinspanieli on reipas huiskuhäntäinen seuralainen, joka soveltuu niin maalle kuin kaupunkiin. Harrastuskoiraksi rotu ei ole ykkösvalinta, sillä se haluaa päättää itse, milloin omistajaa totellaan.
Vaikka tiibetinspanielin historia on Tiibetin eristyneisyyden vuoksi osittain hämärän peitossa, tiedetään tämän tyyppisiä koiria olleen alueella jo 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ne asuivat kodeissa lemmikkeinä ja vahtikoirina. Erityisesti luostareissa niiden tärkeänä tehtävänä oli vartioida muurien päällä ja ilmoittaa lähestyvistä kulkijoista alhaalla oleville tiibetinmastiffeille ja luostarin henkilökunnalle. Luostarit olivat kylmiä, joten pienillä ja karvaisilla koirilla oli kysyntää vuoteenlämmittäjinä.
Tipsut nauttivat edelleen siitä, että ne pääsevät tarkkailemaan ympäristöään korkeilta paikoilta. On toivottavaa järjestää tipsulle kotiin paikka, josta se voi katsella ulos. Siisteinä ja mukavuudenhaluisina koirina ne katselevat etenkin sadekelillä maailmaa ennemmin sisätiloista.
Rodun nykyinen kotimaa on Iso-Britannia, jonne kulkeutui koiria Intiasta ja Tiibetistä palaavien retkikuntien mukana 1890-luvulla. Ensimmäinen rotumääritelmä luotiin vuonna 1934, Suomeen ensimmäiset tipsut tulivat vuonna 1964. Viime vuonna rekisteröitiin 577 tiibetinspanielia ja rotu oli suosituimpien koirarotujen listalla sijalla 17. Kolmisenkymmentä vuotta sitten rekisteröintimäärät huitelivat Suomessa toisella tuhannella.
Tipsu on erinomainen ensikoira, se on helppohoitoinen ja ystävällinen. Se on luonnostaan siisti, joten siisteyskoulutus on helppoa. Rotu on taustaltaan karuissa oloissa vahtina toiminut koira, ei siis mikään niin sanottu kääpiökoira. Se oppii perustavat helposti, mutta muuten tekee mitä huvittaa. Suosituin harrastus on näyttelyissä käyminen. Tipsu ei palvele omistajaa, vaan odottaa omistajan palvelevan sitä.
Rotumääritelmä kuvaa tiibetinspanielia pieneksi, toimeliaaksi ja valppaaksi koiraksi, joka on sopusuhtainen ja jonka runko on säkäkorkeutta hieman pitempi. Sen säkäkorkeus on noin 25 senttiä ja ihannepaino 4,1–6,8 kiloa.
Silmien tulisi olla keskikokoiset ja kuonon keskipitkä, mutta lyhyt kuono ja suuret silmät ovat tällä hetkellä ongelma. Tipsu ei kuulu brakykefaalisiin rotuihin, mutta on riskirajoilla tulla lasketuksi mukaan niihin. Tipsun ei missään nimessä kuulu rohista, eikä sellaisia saisi palkita näyttelyssä.
Purenta on lievä alapurenta ja täysi hampaisto on toivottava. Korvat ovat riippuvat. Häntä on korkealle kiinnittynyt, runsashapsuinen ja liikkeessä iloisesti selän päälle kiertyvä. Kaikki värit ovat sallittuja, jos pigmentti on musta ja silmät tummanruskeat.
Turkin määrä lisääntyy koiran vanhetessa, joten joillakin koirilla sitä on jo todella liikaa. Peitinkarva on laadultaan silkkinen. Korvat ja eturaajojen takaosat ovat kaunishapsuiset, häntä ja pakarat tuuhea- ja pitempikarvaiset. Kaikenlainen trimmaus ja leikkaus sotii rodun alkuperää vastaan, joten sitä ei kuulu tehdä. Varpaiden väliset pitkät karvat on yksi rodun ominaispiirre, jota kannattaa vaalia, samoin korvahapsuja.
Rotu on pitkäikäinen. 15-vuotiaaksi ja sen yli eläneitä tipsuja on useita. Vaatimuksena rekisteröinnille on pentueen vanhempien silmä- ja polvitarkastus.
Joulukuun 2020 Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely tiibetinspanielista.
