Vesipeto Portugalista puhkuu tarmoa
Portugalinvesikoira on perimältään työkoirarotu, eikä sovi ihan jokaiselle. Rotu tunnistetaan leijonaleikkauksestaan. Mustalla ja ruskealla koiralla valkoista saa olla korkeintaan 30 prosenttia. (Kuva: Jaana Siltanen)
Veteen mielivä ja vedessä viihtyvä portugalinvesikoira ehti käväistä lähes sukupuuton partaalla. Vauhdikas ja turkiltaan vaativa koira ei sovellu aivan jokaiseen kotiin. Rotua saatetaan kaupitella allergiavapaana, mutta tähän kannattaa suhtautua varauksella.
Portugalinvesikoira on ikivanha rotu, jonka alkuperäisenä käyttötarkoituksena oli toimia kalastajien ja merimiesten apuna. Se veti verkkoja, sukelsi veneestä pudonneita esineitä sekä paikallisti kalaparven sijainnin. Lisäksi se vahti saalista ja venettä.
Rotumääritelmä julkaistiin 1938, FCI hyväksyi rodun 1951. Suomeen ensimmäiset portugeesit tulivat vuonna 1989. Rekisteröintimäärät ovat olleet maltillisessa kasvussa. Viime vuonna rekisteröitiin 135 uutta portugeesia.
Vaikka rotu on nykyisin pääasiassa seura- ja harrastuskoira, se on perimältään työkoirarotu. Noutamistaipumus ja uintikyky näkyvät siinä edelleen ja ankarissa merenkäyntiolosuhteissa kehittynyt karaistuneisuus on tehnyt siitä sopeutuvaisen ja itsenäisen. Viettiä metsälle löytyy, muttei haitaksi asti.
Rotu on älykäs, mutta käyttää välillä omaa päätään, joten jääräpäisyyttä löytyy. Rodun harrastajilla on kokemusta myös tappelunhaluisista vesikoirista. Reviirin vahtiminen voi olla vahvaa ja äänekästä, ja joskus jotkut koirat eivät yksinkertaisesti sovi samalle tontille.
Portugeesi voi sopia ensimmäistä koiraansa hankkivalle, sillä rotu on melko helppo kouluttaa. Tosikoille, hienostelijoille ja aroille ihmisille nämä eivät sovi. Monet portugeesit ovat myös karkailuherkkiä, eikä niitä pidättele edes aidat.
Etenkin nuorena portugeesi saattaa kunnostautua kodin tuhoamisessa. Myös kaikki näkösälle jätetty ruoka katoaa nopeasti parempiin suihin.
Portugalinvesikoira on rungoltaan lähes neliömäinen, vankkarakenteinen ja lihaksikas. Uroksen säkäkorkeus on 50–57 senttiä, nartun 43–52. Ylälinja on tasainen, selkä suora, lyhyt ja lihaksikas. Rintakehä on tilava ja syvä. Keskikorkealle sijoittunut häntä on luonnollinen, koira käyttää sitä taitavasti uidessaan ja sukeltaessaan.
Runsas ja vahva karvapeite peittää koko rungon. Rodulla ei ole aluskarvaa. Turkki vaatii säännöllistä trimmausta. Kotikoiran look on helppo toteuttaa ja ylläpitää, koneella kaikki pois noin neljästi vuodessa. Näyttelytrimmissä takapää ajetaan koneella lyhyeksi noin kylkiluihin asti. Turkkia ei saa muotoilla saksilla, sillä portugeesi on työkoira ja se saa sellaiselta myös näyttää. Sallitut värit ovat musta, ruskea, valkoinen, musta valkoisin merkein sekä ruskea valkoisin merkein.
Rotu on Pevisassa lonkkien, kyynärpäiden ja silmien osalta. Kahta D-lonkkaista koiraa ei tule yhdistää. Rodulla tavataan autoimmuunisairauksia kuten cushingin tautia, addisonin tautia, kynsisairaus SLO:ta ja kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Joulukuun 2020 Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely portugalinvesikoirasta.
