Silkkiturkkinen jenkki hurmaa iloisella luonteellaan
Jenkki on hulvaton hömelö, hyväntuulinen ja humoristinen perhekoira. Eri värien luonteissa on jonkin verran eroavaisuuksia. Turkinhoito vaatii sitoutumista. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Kasiryhmään kuuluva amerikancockerspanieli sai alkunsa maailmansotien välillä, jolloin yhdysvaltalaisten cockerspanielikasvattajien piirissä tapahtui jako kahteen. Linjat lähtivät eriytymään toisistaan ja harrastajat jakaantuivat joko perinteisen tai runsasturkkisemman woolly cockerin kannattajiin. Woolly cockerilla oli runsaamman turkin lisäksi myös neliömäisempi runko ja lyhyempi kuono-osa. Eri tyypit erotettiin näyttelyissä omiin luokkiinsa vuonna 1936.
Suomen ensimmäiset kolme amerikancockerspanielia merkittiin rotukirjaan 1950-luvulla. Pohjoismaissa jenkki on sporttinen ja se nähdään yhtenä tasavertaisena rotuna muiden spenielien ja noutajien roturyhmässä. Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 142 jenkkiä.
Amerikancockeri on luonteeltaan utelias, vilkas, seurallinen, osallistuva, aktiivinen, eikä se saisi koskaan olla arka eikä ylivilkas. Se kulkee aina perässä ja varastaa ruokaa, vaikka olisi juuri syönyt oman annoksensa. Rodulta löytyy edelleen riistaviettiä. Jos pellolla on peuroja ja koira on irti, se hyvin suurella todennäköisyydellä lähtee jahtaamaan niitä. Käyttökoiran taustat tulee pitää mielessä. Se ei saa olla liian pehmeä eikä se saa menettää toimintakykyään yllättävienkään tilanteiden edessä. Kohtuullinen vilkkaus on tarpeen, mutta jenkki ei saa olla häiritsevän ylivilkas tai hermostunut.
Jenkille tärkeää on ihmisen kanssa vietetty aika, kunhan saa olla lähellä. Tämän asian kanssa saa olla tarkkana, sillä jenkistä saa helposti eroahdistuneen. Yksinolon harjoittelu on tärkeää. Eriväristen koirien luonteessa on eroavaisuuksia.
Kokonsa, ihastuttavan ulkonäkönsä ja herttaisen luonteensa puolesta jenkistä voisi hyvinkin tulla muotirotu, mutta turkin työläys varmasti mietityttää monia.
Jenkki tulee useimmiten hyvin toimeen laumassa. Pääosin ne ottavat kaiken vastaan positiivisin mielin ja tämän takia vieraatkin hyväksytään äkkiä mukaan porukkaan. Amerikancockerspanieli soveltuu luonteensa puolesta moniin harrastuksiin, mutta kaikista metsäisimmät lajit vaativat yleensä turkin leikkaamista.
Mittasuhteiltaan se on tasapainoinen ja terverakenteinen koira, joka ei milloinkaan saa vaikuttaa pitkältä ja matalalta. Uroksen ihannekorkeus on 38 senttiä, nartun 35,5 senttiä. Pää on mittasuhteiltaan tasapainossa kokonaisuuden kanssa. Ilme on älykäs, kiinnostunut, pehmeä ja vetoava. Kulmakaaret ovat korostuneet ja otsapenger on korostunut. Korvat ovat riippuvat, pitkät, ohutnahkaiset, runsashapsuiset ja kiinnittyneet alas, korkeintaan silmän alareunan linjalle.
Rungon ja raajaluuston tulee olla vahvoja ja kaulan kauniisti kaartuva. Mittasuhteiltaan jenkin ei kuulu olla neliö, vaan hieman korkeuttaan pidempi. Ylälinja laskee hieman kohti lihaksikasta takaosaa ja selkä on vahva. Häntä on liikkeessä selkälinjan tasolla tai hieman korkeammalla. Liikkeessä häntä heiluu iloisesti.
Sallittuja värejä on paljon: musta ja suklaanruskea sekä molemmat tan-merkein, punaisen tai vaaleanruskean eri sävyt tummasta punaisesta aina hyvin vaaleaan silveriin tai silverbuffiin sekä kaikki nämä valkokirjavana. Lisäksi sallittuja ovat roanit. Samassa pentueessa voi olla monenvärisiä pentuja.
Turkinhoito vaatii paneutumista. Karva on päässä lyhyttä ja hienoa, rungossa keskipitkää ja suojaavaa. Pohjavillaa on riittävästi. Korvat, rinta, vatsa ja raajat ovat runsaskarvaiset, eivät kuitenkaan liioitellun pitkät eivätkä ne saisi haitata käyttöä lintukoirana. Karvapeitteen laatu on erittäin tärkeä. Se on silkkistä, sileää tai hieman laineikasta ja laadultaan helppohoitoista. Liian runsas, kihara tai pumpulimainen karvapeite on erittäin virheellinen. Pehmeä ja pumpulimainen turkki on jopa mahdoton hoidettava.
Trimmaus tehdään 1–2 kuukauden välein, vaikka turkki olisi lyhyt. Erityisesti korvakäytävien suuaukot, silmien edusta ja huulipoimut kannattaa pitää lyhyenä jo ihan terveyssyistäkin. Turkinhoitoon tulee sitoutua eikä se ole laiskan ihmisen projekti.
Amerikancockerspanieli on Pevisa-rotu. Silmätutkimus on voimassa vuoden kerrallaan ja lonkat ja polvet tulee tutkia. Rekisteröinnin ehtona on, että polvitulos on 0 tai 1. Tuloksen 2–4 saaneen jälkeläisiä voidaan rekisteröidä vain EJ-rekisteriin. D-lonkkaiselle on käytettävä jalostuksessa A- tai B-lonkkaista kumppania.
Allergiaa ja autoimmuunisairauksia esiintyy, samoin epilepsiaa ja yksittäistapauksina usein huonoennusteista maksasairautta.
Koiramme-lehdessä 4/2021 on laaja rotuesittely amerikancockerspanielista.
