Jäyhä bouvier on jykevä turva
Bouvier on vahvarakenteinen, lyhytrunkoinen ja voimakas palveluskoira, joka ei koostaan huolimatta ole kömpelö. Paimenkoiraa paremmin sitä kuvailevat sanat karjakoira tai karjan vahtija. (Kuva: Arja Ritalahti)
Bouvier on suurikokoinen ja vahvarakenteinen koira, joka suhtautuu rauhallisen tarkkaavaisesti ympäristöönsä. Älykäs ja tilannetajuinen rotu vaatii johdonmukaista koulutusta.
Karjakoiriin kuuluva bouvier on belgialais-ranskalainen rotu. Sen kaltaisia koiria esiintyy varhaiselta keskiajalta peräisin olevissa maalauksissa. Pohjanmeren rannikolla sijainneessa luostarissa eli bouviereja, joihin munkit risteyttivät skotlanninhirvikoiria tai irlanninsusikoiria.
Sana bouvier on johdettu sanoista bovine herder, joka tarkoittaa karjan vahtijaa tai karjakoiraa. Paitsi karjakoirana, se toimi vartijana, vetojuhtana ja kirnun pyörittäjänä. 1900-luvun alussa rotu oli jakaantunut kolmeen päätyyppiin: pienin, pystykorvainen Bouvier des Àrdennes, lyhytrunkoinen ja typistettykorvainen Paret sekä suurin ja tummin Bouvier de Roulers. Rotumääritelmän laatiminen osoittautui hankalaksi. Kolmesta eri koiratyypistä oli mahdotonta päättää, mikä oli se oikea. Lopulta Paret tunnustettiin tyypeistä vanhimmaksi ja rotumääritelmää lähdettiin rakentamaan sen piirteiden mukaisesti. Rotumääritelmä valmistui vuonna 1937 ja FCI vahvisti sen 1965.
Hollannissa bouvier oli yleisin virkakoirarotu vielä 1960-luvulla ja eniten rekisteröity koirarotu 1970-luvulta aina korvien typistämiskieltoon saakka. Ensimmäinen bouvier rekisteröitiin Suomessa vasta vuonna 1974. Suomessa rotu pääsi sadan rekisteröidyimmän rodun joukkoon 1990-luvulla. Sen jälkeen se on tippunut sieltä pois ilmeisen pysyvästi. Turkin hoito, koiran koko ja huono tunnettuus pitävät suosion aisoissa. Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 39 pentua. Rotu on sen verran pienilukuinen, että jalostusvalintojen tekeminen on vaikeaa.
Bouvier on harkitseva ja tilannetajuinen, se on aina askeleen edellä ihmistä. Myös sanat älykäs ja itsenäinen kuvaavat rotua. Vieraita kohtaan se on hieman pidättyväinen mutta ystävällinen ja rohkea. Rodusta löytyy sekä yltiöavoimia että todella pidättyväisiä yksilöitä. Vahva pidättyväisyys teettää omistajalla töitä arjessa, joillakin se saattaa lieventyä koulutuksella.
Vartiointi kuuluu rodun luonteeseen ja se pitää osata ottaa huomioon pennun tapakasvatuksessa. Työkoirarodusta ei itsestään tule yhteiskuntakelpoista. Miellyttämisenhalussa on rodun sisällä paljon eroa. Pentua hankkiessa kannattaa kuunnella kasvattajaa. Pennuissa on eroja, kasvattaja tuntee ne parhaiten ja osaa valita pentulaatikosta kullekin sopivimman yksilön.
Bouvierin kanssa on kisattu liki kaikissa palveluskoiralajeissa, tokossa, koiratanssissa ja agilityssä. Jokunen virkatason pelastuskoirakin löytyy. Käyntejä on myös paimennuskokeissa. Muotovalion titteliin vaaditaan näyttelytulosten lisäksi koulutustunnus palvelus- tai pelastuskoirakokeesta. Suomen muotovalion tittelin saaneita koiria on vain vähän.
Rodussa alkoi näkyä jako käyttö- ja näyttelylinjaisiin koiriin jo 1980-luvulla. Näyttelyharrastuksen voimakas kasvu on muokannut turkkirodun jalostusta ja linjat ovat eriytyneet. Näyttelylinjaiset bouvierit ovat selvästi runsasturkkisempia kuin alkuperäiset.
Rotumääritelmä kuvaa bouvieria tiivis- ja vahvarakenteiseksi, lyhytrunkoiseksi ja voimakkaaksi koiraksi, joka ei koostaan huolimatta ole kömpelö. Uroksen korkeus on 62–68 senttiä, nartun 59–65. Pää näyttää voimakkaalta ja vaikutelmaa korostavat entisestään parta ja viikset. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset. Silmien tulee olla hieman soikeat ja asennoltaan vaakasuorat. Tasasivuisen kolmion muotoiset korvat ovat puolipitkät. Selän ja lantion ylälinja on vaakasuora, jäntevä ja kiinteä. Lantio on mahdollisimman vaakasuora. Häntä on suhteellisen ylös kiinnittynyt ja suoraan selkälinjan jatkeena, synnynnäinen töpöhäntä ei ole virhe.
Karvan tulee olla karhean tuntuista, kuivaa, kiillotonta ja noin kuusi senttiä pitkää. Helppohoitoinen ei bouvierin turkki ole. Vaikka turkki olisikin suhteellisen karkea, niin pehmeä pohjavilla pitää huolen siitä, että takkuja kerääntyy vähintään nivusiin, kainaloihin ja mahan alle. Karvapeite on yleensä harmaa, juovikas brindle tai hiilikko charbonnée.
Rodun Pevisa-vaatimukset ovat enintään C-lonkat ja ykkösen kyynärpäät. Lisäksi silmät tulee olla tarkastettu. Perinnöllistä kataraktaa sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Lisäksi Pevisaan on liitetty mukaan luonnenäyttövelvoite, joko palveluskoirakokeen koulutustunnus, hyväksytty pelastuskoirakoe, luonnetesti tai MH-kuvaus. Rodun keski-ikä on noin kymmenen vuotta, mutta monet elävät yli 12-vuotiaiksi.
Koiramme-lehdessä 5/2021 on laaja rotuesittely bouvierista.
