Kissamainen japanese chin on salonkikelpoinen seurakoira

Hovikoirasta tavallisen kansan koteihin kulkenut japanese chin on pieni ja lähes äänetön seuralainen, joka sopii erityisen hyvin kaupunkikoiraksi. Rotu on lapsiystävällinen, mutta hentoutensa vuoksi ei sovellu aivan pienten lasten leikkikaveriksi.

Kääpiökoirien ryhmään 9 kuuluva japanese chin on nimestään huolimatta alkujaan lähtöisin Kiinasta. Siitä, kuinka rotu päätyi Japaniin, ei ole varmaa tietoa. Eurooppaan rotu päätyi todennäköisesti 1600-luvulla. Englantiin rodu tuli 1613, mutta rotu nousi suurempaan suosioon vasta 1800-luvulla, jolloin kaksi Japanista tuotua chiniä lahjoitettiin kuningatar Viktorialle. Sen jälkeen lähes jokainen kauppalaiva toi Japanista koiria mukanaan niitä haluaville englantilaisille. Rotu hyväksyttiin Englannissa vuonna 1894. Kasvattajat suosivat tuolloin hyvin pienikokoisia koiria, niitä palkittiin näyttelyissä ja niistä maksettiin huimia summia. Rodun koko on vaihdellut sen koko historian ajan paljon, puolestatoista kilosta jopa kymmeneen kiloon.

Suomen ensimmäinen japanese chin tuli Ranskasta 1930-luvulla, mutta sota-aika kuihdutti kasvatustyön. Seuraavista, vuonna 1966 tulleista koirista alkoi kasvatustyö täällä. 1990-luvulla chinejä rekisteröitiin meillä pitkälle toistasataa vuosittain. Määrä lähti putoamaan uudelle vuosituhannelle tultaessa ja jää nyt alle puoleen huippuvuosien määristä. Viime vuonna rekisteröitiin 76 chiniä. Rotu on edelleen melko tuntematon ja tuskin nousee laajempaan suosioon, sillä ilmapiiri on lyttykuonoisia rotuja vastustava. Uusia harrastajia tulee rodun piiriin vain vähän. Rodussa ei ole koskaan ollut paljon kasvattajia ja määrä tuntuu edelleen vähenevän.

Japanese chinin luonnetta parhaiten kuvaava sana on viehättävä. Chinit tykkäävät makailla korkeammalla kuin muut ja katsella sieltä alamaisiaan kuin kissat. Ne ovat lähes äänettömiä ja sopivat siis myös kerrostaloasukeiksi. Suurin osa ei hauku missään tilanteessa, mutta juttelee toisinaan marsumaisella äänellä pulputtaen. Rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi, sillä kouluttaminen on melko helppoa. Osa on itsepäisempiä, mutta pääosin rotu on miellyttämisenhaluinen. Ihanneluonteinen rotunsa edustaja on itsevarma ja peloton jo pennusta lähtien, ja ottaa tilan kuin tilan haltuunsa aristokraattisen itsevarmasti, muttei pöyhkeillen.

Chinit ovat yhden ihmisen koiria. Ne kiintyvät syvästi omistajaansa, mutta vaativat omistajaltaan johtajuutta. Ne ovat älykkäitä ja jos niiden antaa määrätä, ne osaavat ottaa johtajan paikan talossa. Chinit ovat sosiaalisia ja tulevat laumassa toimeen keskenään. Ne haluavat tutustua reippaasti vieraisiin koiriin ja vieraatkin chinit sopeutuvat laumaan sopuisasti.

Näyttelyt ovat edelleen suosituin harrastusmuoto. Lisäksi muutaman chinin kanssa harrastetaan agilityä ja kaverikoiratoimintaa. Rotu on puhtaasti seurakoira, joka näkyy passiivisuutena kisakentillä ja tulostilastoissa. Vaikka rotu on mitä parhain seurakoira, on agility sille erittäin sopiva laji. Rotu on itsevarma, ketterä, älykäs ja nopea oppimaan asioita.

Rotumääritelmän mukaan japanese chin on pienikokoinen ja leveänaamainen koira, jolla on runsas karvapeite ja tyylikkään viehkeä olemus. Uroksen säkäkorkeus on noin 25 senttiä, nartut ovat hieman pienempiä. Tärkeää on pään muoto ja ilme. Chin on mitä suurimmassa määrin päärotu. Pää on leveä ja pyöristynyt, otsapenger syvä ja jyrkkä. Sieraimet ovat hyvin avoimet. Silmät ovat suuret mutta eivät liioitellut. Ne ovat pyöreät, kaukana toisistaan ja väriltään loistavan mustat.

Hännän kantamisasento on tärkeää oikean siluetin vuoksi. Häntä kaartuu lanteille ja on runsaan, pitkän ja silkkisen karvan peittämää. Japanese chin ei heiluta häntäänsä paljoa edes ollessaan riemuissaan. Turkki on silkkistä, pitkää, suoraa ja runsasta. Se kasvaa rungosta ulospäin ja näyttää siksi paksulta, vaikka koiralla ei ole pohjavillaa. Oikein laskeutuva silkkinen turkki on helppohoitoinen ja se pysyy valkoisena. Villava turkki menee takkuun. Sallitut värit ovat valkoinen mustin tai punaisin merkein.

Jalostuksen tavoiteohjelma chineille muistuttaa, että rodun hengitystä ja ulkonevia silmiä tulisi tarkkailla ongelmien ehkäisemiseksi. Chin ei ole lytty pahimmasta päästä ja sellaisena se tulisi myös pitää. Rodussa esiintyy sydän- ja polviongelmia, mutta mitään suuria ongelmia ne eivät ole. Olisi tärkeää pyrkiä käyttämään mahdollisimman laajaa jalostuspohjaa ja jättää ne kaikista pienimmät nartut pois jalostuksesta.

Kesäkuun Koiramme-lehdessä 6/2021 on laaja rotuesittely japanese chinistä.

Kommentoi:

Koiramme