Vinttikoirista pienin on elegantti seuralainen
Italianvinttikoira saattaa omata vahvan metsästysvietin ja napata jopa itseään suuremman rusakon. Talvisin ja sadekelillä kylmänarka rotu tarvitsee Suomessa vaatteet. (Kuva: Aino Pikkusaari )
Italianvinttikoira on vauhdikas ja mukavuudenhaluinen koira. Se nauttii kiitämisestä maastossa ja radalla, mutta aivan yhtä sujuvasti se pujahtaa sohvalle peiton alle.
Aluksi kääpiökoirien ryhmään kuulunut, mutta myöhemmin vinttikoirien kymppiryhmään siirretty italianvinttikoira on rotuna ikivanha. Pitkään se oli vain aateliston ja muun ylhäisön lemmikki, joita esiintyy monissa muotokuvissa hyvin samannäköisinä kuin nykykoirat ovat. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia hovinaisten seuralaisena, toisinaan koirat pääsivät mukaan metsästysretkille.
Ensimmäiset italianvinttikoirat tulivat Suomeen jo 1910-luvulla, mutta kasvatustyö käynnistyi vasta 60-luvulla. Rotu alkoi saavuttaa suosiota uudelle vuosituhannelle siirryttäessä. Rekisteröintimäärät ovat pysyneet melko matalina.
Italiaano ei ole mikään koiramaisin koira ja siltä puuttuu koirille normaali miellyttämisenhalu. Kätevä koko ja iloinen luonne vetävät puoleensa. Pentueisiin syntyy usein erikokoisia pentuja, joista voi kasvaa ylisuuria tai alamittaisia, vaikka vanhemmat olisivat sopivankokoisia. Myös rotutyyppi vaihtelee rodun sisällä voimakkaasti.
Kerrostalossa asuessa tulee koiralle opettaa yksinolo huolellisesti. Myös sisäsiisteyden kanssa saa tehdä ahkeria toistoja. Italiaanot ovat itsepäisiä eivätkä mielellään ulkoile huonolla kelillä – ne rakastavat aurinkoa ja lämpöä. Italianvinttikoiralle on todella tärkeää päästä juoksemaan erilaisissa maastoissa aivan pikkupennusta saakka. Näin koiralle kehittyy hyvä tukilihaksisto, vahvuutta ja taitoa, mitkä ovat olennaisia ehkäisemään tapaturmia. Jalkojen murtumiset etenkin ensimmäisen elinvuoden aikana tulisi estää kiinnittämällä huomiota kodin vaaranpaikkoihin. Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan 14,6 prosentilta oli murtunut jalka, ja murtumat olivat selvästi yleisempiä nuorilla kuin vanhemmilla koirilla.
Italianvinttikoira on leikkisä ja seurallinen, ja ne rakastavat olla ihmisen lähellä. Metsästysviettiäkin löytyy ja seurakoira syttyy hetkessä riistalle sellaista nähdessään. Suosituimmat harrastukset ovat näyttelyt sekä maasto- ja ratajuoksu. Saman koiran kanssa voi harrastaa monipuolisesti. Harrastamista rajoittava tekijä on kylmyys ja koiran mukavuudenhalu.
Italianvinttikoira on tyylikäs, viehättävä, hienostunut, hoikkarakenteinen ja mittasuhteitaan neliömäinen koira. Vaikka olemus on pieni ja hentoinen, se on yhtä aito vinttikoira kuin ryhmänsä suuremmat serkut. Säkäkorkeus sekä nartuilla että uroksilla on 32–38 senttiä ja paino korkeintaan viisi kiloa. Korkeuden ylittäminen tai alittaminen on hylkäävä virhe.
Pää on pitkänomainen ja kapea, silmät suuret ja pyöreähköt. Korvat ovat ohutrustoiset ruusukorvat, hyvin korkealle ja taakse kiinnittyneet. Liikkeet ovat joustavat ja tasapainoiset, ravi on hieman kohoavaa. Laukka on nopeaa ja tehokasta. Sallittuja värejä ovat ruskean eri sävyt, kerma, harmaan eri sävyt ja musta. Valkoinen väri sallitaan pienenä merkkinä rinnassa ja varpaissa. Rotu on sileäkarvainen eikä sillä ole pohjavillaa. Jos koira saa juosta vapaana tai lenkki on reipas, ei sille tarvitse pukea vaatteita heti ilmojen viilettyä.
Rotu on Pevisassa silmien ja polvien tutkimisen osalta. Terveydessä huolestuttavat erityisesti epilepsia, kortikaalinen katarakta, sydänviat, autoimmuunisairaudet sekä polvilumpion sijoiltaanmeno.
Heinäkuun Koiramme-lehdessä 7–8/2021 on laaja rotuesittely italianvinttikoirasta.
