Ihaillun ja parjatun saksalaisen suosio kestää
Hyvä saksanpaimenkoira soveltuu edelleen lähes kaikkeen työhön ja toimintaan, vaikka rotua parjataan pilalle jalostetuksi ja sairaaksi. Tasapainoiselle ja vahvahermoiselle perhekoiralle on aina kysyntää, eikä sen tarvitse olla kehäkettu eikä suojeluosaaja. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Pelottava susikoira, luotettava perhekoira, valkokankaan sankari, jalostuksella pilattu... Saksanpaimenkoira ei jätä ketään kylmäksi, sillä se jakaa mielipiteitä. Vaikka rodun jako käyttö- ja näyttelylinjaisiin on vahva, on se edelleen monipuolinen koira, josta saa oikeissa ja johdonmukaisissa käsissä mainion harrastus- tai työkoiran.
Saksanpaimenkoiralla on pitkä historia virallisena rotuna, sen ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin jo vuonna 1899. Silloin alkoi rodun suunnitelmallinen jalostus kohti vaativiin suorituksiin kykenevää palveluskoiraa. Saksassa tärkeimmäksi jalostustyökaluksi valikoitui suojelukoe, ja edelleen siellä on pentujen rekisteröinnin ehtona kummankin vanhemman suojelukoekoulutustunnus.
Brittiläiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat ihastuivat rotuun ensimmäisen maailmansodan aikana. He veivät koiria kotimaahansa ja rodun suosio lähti nopeaan nousuun. Schäferistä tuli suosittu työ- ja perhekoira, se on edelleen maailman käytetyin palveluskoirarotu.
Suomeen ensimmäinen saksanpaimenkoira tuli Helsingin poliisilaitokselle Saksasta vuonna 1909. Rotu yleistyi nopeasti viranomaiskäytössä ja sotien aikana sitä käytettiin myös rintamalla. Rodun kulta-aika oli 1940-luvulta aina 80-luvulle saakka. Sittemmin rotu alkoi eriytyä kahdeksi linjaksi ja lopulta myös kahdeksi eri roduksi, lyhyt- ja pitkäkarvaiseksi. Liki sata vuotta saksanpaimenkoira piti kiinni ykköspaikastaan viranomaisten työkoirana Suomessa. Nykyisin asemaa horjuttavat muut rodut.
Rodun suosio on säilynyt korkeana vuosikymmenet. Kasvattajia kiehtovat sen monipuoliset käyttöominaisuudet. Se ei ole missään paras, mutta se on kaikessa hyvä. Terveysasioissa on edistytty viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana paljon. Tällä hetkellä rekisteröinnit ovat Suomessa laskusuunnassa, mutta rotu on edelleen mukana rekisteröintitilastojen kärkikolmikossa.
Suomalaiskasvattajien mukaan jako käyttö- ja näyttölinjaisiin koiriin on saanut aikaan sen, että vielä 90-luvulla poliisikoira saattoi pärjätä näyttelykehässä, enää ei. Ennen yksi ja sama koira kykeni kaikkiin sille asetettuihin vaatimuksiin, kohtuudella. Ei haettu yhden lajin mestaria vaan kymmenottelijaa, jossa kokonaisuus ratkaisi. Näyttelylinjaiset saattavat olla jo liian raskaita ja ylikulmautuneita, käyttölinjaisissa taas hermorakenteissa alkaa olla sanomista. Vaikka linjat ovat eriytyneet, on harrastamisen monipuolisuus säilynyt. Saksanpaimenkoiria näkee kisaamassa monissa lajeissa. Rodun parhaana piirteenä on halu työskennellä yhdessä omistajansa kanssa. Kun suhde on kunnossa, koira palkkautuu sillä, että se saa kuulua omistajansa kanssa samaan laumaan. Yhteiskunnan vaatimuksesta, mutta rotumääritelmän vastaisesti saksanpaimenkoira on nykyään yhä enenevissä määrin perhekoira. Ihmisillä ei enää ole riittävästi taitoa, osaamista eikä perustietoa koiran käsittelystä. Koiria on pehmennettävä, jotta ne sopisivat jokaiseen käteen.
Nartut ovat usein uroksia energisempiä ja jopa pirullisen älykkäitä, joten ne vaativat ohjaajaltaan nopeampia refleksejä. Uros on usein jäyhempi, totisempi, ehdottoman suora ja rehellinen, mutta ajatuksenjuoksultaan narttua huomattavasti hitaampi.
Yhteiskuntakelpoisuuden saavuttamiseen tulee varata aikaa. Koiran kanssa tulisi käydä ohjatuissa koulutuksissa vähintään kerran viikossa ensimmäisen vuoden ajan, sekä treenata joka päivä kotona. Saksanpaimenkoira tarvitsee johdonmukaisuutta.
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas, kiinteä koira. Uroksen säkäkorkeus on 60–65 senttiä, nartun 55–60. Sen pää on kiilamainen, ei liian karkea. Kuononselkä on suora, purenta leikkaava. Korvat ovat pystyt ja teräväkärkiset. Rintakehä on kohtuullisen leveä. Tynnyrimäinen ja litteä rintakehä ovat yhtä virheelliset. Liikkeiltään rotu on ravaaja. Ihanteena on matala, maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä.
Saksanpaimenkoiralla on kaksi karvanmuunnosta, normaali ja pitkä, molemmissa on pohjavilla. Turkki on säänkestävä ja väriltään musta-ruskea, musta tai harmaa, ja pentueeseen voi syntyä eri värejä. Perinteinen musta-ruskea on väreistä suosituin.
Saksanpaimenkoira on mukana Pevisassa. Pentujen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla lonkka- ja kyynärkuvauslausunto, selkälausunto (LTV) sekä jokin luonnetta kuvaava arvio tehtynä. Jalostuksen tavoiteohjelma kertoo, että eläinlääkäreiltä saatujen tietojen perusteella saksanpaimenkoirilla esiintyy erittäin runsaasti erilaisia allergioita ja atooppisia reaktioita.
Heinä-elokuun Koiramme-lehden kaksoisnumerossa 7–8/2021 on laaja rotuesittely saksanpaimenkoirasta.
