Cairnterrieri tuli luolista ja kivikoista kaupunkilaiseksi
Vaikka cairnterrierin harrastuskäyttö painottuu näyttelykehiin, vaalitaan rodussa edelleen luonnollista ulkonäköä, itsevarmaa ja rohkeaa luonnetta sekä oikeanlaista, metsästyskäyttöön soveltuvaa rakennetta. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Cairnterrieri on iloinen veijari, jonka pörröinen ulkonäkö sukeltaa suoraan monen sydämeen. Pentua harkitessa tulee muistaa, että rodulla on edelleen tallessa sinnikkään metsästyskoiran vaistot. Rajojen asettaminen ja mielekkään tekemisen tarjoaminen on tärkeää, sillä virtaa ja valppautta riittää.
Cairnterrieri on yksi vanhimmista brittiläisistä terrieriroduista. Ahtaisiin pesäluoliin, kallionkoloihin ja kivikkoihin ei ihmisellä ollut asiaa, mutta ketterä ja sitkeä pieni terrieri kykeni toimimaan niissä sujuvasti. Koiria jalostettiin käyttötarkoitus edellä, eikä ulkomuotoon kiinnitetty juuri huomiota. Tärkeä ulkomuodollinen piirre oli kuitenkin oikeanlainen rakenne, joka mahdollisti ankaran työskentelyn.
Vuonna 1911 cairnterrieri sai oman rotumääritelmänsä. Alkuperäisiä metsästysominaisuuksia ei tietoisesti pyritty hävittämään tai säilyttämään, mutta rotua lähdettiin kehittämään seurakoiramaisempaan suuntaan. Metsästyskoiralle ominaiset piirteet kuten itsevarmuus, kestävyys ja rohkeus näkyvät rodussa edelleen.
Ensimmäinen cairnterrieri tuli Suomeen vuonna 1933. Pieni ja kätevä koko, miellyttävä ja sopeutuva luonne sekä varsin hyvä terveystilanne nostavat kiinnostusta, mutta turkin nyppimistarve tasoittaa sitä. Viime vuonna cairnterrieri oli neljänneksi suosituin terrierirotu 303:lla pennullaan.
Cairnin luonteen tulee olla vahva, sinnikäs, periksiantamaton, temperamenttinen ja iloinen. Rotu sopii myös elämään kerrostalossa, sillä se ei ole erityisen haukkuherkkä tai eroahdistunut.
Näyttelyt on harrastuksena suosituin, mutta myös agility, rallytoko, nosework ja jäljestäminen ovat kasvussa. Cairnilla on osallistumisoikeus rodunomaisiin käyttökokeisiin, kuten luolakoirien taipumuskokeeseen. Koekäyntitilastot osoittavat, että rodun harrastajat eivät käy koirineen metsästyskokeissa.
Rotu on itsenäinen eikä sillä ole miellyttämisenhalua, mutta sen sydän on puhdasta kultaa. Koulutuksessa tulee huomioida itsenäinen terrieriluonne ja huolellinen tapakasvatus.
Rotumääritelmä kuvaa cairnterrieriä ketteräksi, valppaaksi ja sievistelemättömältä ja luonnolliselta vaikuttavaksi koiraksi. Sen tulee vaikuttaa toimeliaalta, rohkealta ja kestävältä. Säkäkorkeus on 28–31 senttiä. Pää on runsaskarvainen ja pieni mutta sopusuhtainen runkoon nähden. Korvat ovat pienet, teräväkärkiset ja iloisesti pystyt. Selkä on suora ja keskipituinen. Häntä on lyhyt, iloisesti pystyssä ja runsaskarvainen muttei huiskumainen.
Turkki on kaksikerroksinen. Peitinkarva on runsas ja karkea muttei jäykkä. Vähäinen laineikkuus sallitaan. Aluskarva on lyhyt, pehmeä ja tiivis. Väriskaala on laaja. Melkein kaikki värit sallitaan, paitsi täysin valkoinen, kokonaan musta ja musta ruskein merkein. Rotu trimmataan sormin nyppimällä. Ylitrimmausta tulisi välttää, sillä cairnin kuuluu olla siisti mutta luonnollinen.
Cairnterrieri ei ole mukana Pevisassa. Kasvattajilta toivotaan, että vanhemmat ovat silmä- ja polvitarkastettuja ja pennut pitäisi sappihappotestata maksashuntin varalta. Kaiken kaikkiaan rotu on hyvin terve ja pitkäikäinen.
Syyskuun Koiramme-lehdessä 9/2021 on laaja rotuesittely cairnterrieristä.
