Kaukasiankoira on tinkimätön laumanvartija
Kaukasiankoira ei turhaan hötkyile, mutta reagoi tarpeen vaatiessa tilanteisiin salamannopeasti. Varoitustapoja on monia. Suora raivoaminen, haukkuminen, murina tai pahanenteinen hiljaisuus voivat kaikki olla merkkejä siitä, että nyt ei ole asiaa enää yhtään lähemmäs. (Kuva: Katriina Raanto)
Kaukasiankoira ei ole halinalle, vaan itsenäinen vartiokoirarotu, jolla ei ole miellyttämisenhalua. Kerros- ja rivitaloasujien ei kannata haaveilla omasta kaukkarista, sillä se tarvitsee ympärilleen runsaasti tilaa ja vahvat aidat. Rotu soveltuu vain varmoihin käsiin.
Kakkosryhmään kuuluva kaukasiankoira on vanha rotu ja sen käyttötarkoitus laumanvartijana on pysynyt lähes muuttumattomana ainakin tuhannen vuoden ajan. Rotu on kotoisin karuilta ja laajoilta Kaukasus-vuoriston alueilta ja sen tehtävänä oli lammaslaumojen vartiointi sekä kylien ja omaisuuden vahtina toimiminen.
FCI virallisti kaukasiankoiran vuonna 1984 ja Neuvostoliiton valtionkennelit pitivät jalostuksesta huolen aina 80-luvun loppupuolelle saakka, jota ennen ei rotua saanut viedä ulkomaille.
Kaukasiankoiran tulee olla tinkimätön ja täysin itsenäisesti toimiva vahti, jonka ohi ei kuljeta ja jonka luottamusta eivät vieraat nauti. Se on omistajalleen lojaali, mutta ei jää kyselemään ohjeita vaan toimii kuten parhaaksi näkee. Pörröinen, laiskanletkeä ulkomuoto hämää, sillä kaukkari on reaktioissaan nopea ja toimissaan tehokas. Voimakas vartiointivietti ja omatoimisuus tuovat haasteita arkeen.
Suomalaisia kasvattajia on vain kourallinen. Rodun kasvattaminen on vaikeaa ja sen myötä koiriakin on melko vähän. Kasvattajien on tapana haastatella ostajaehdokkaat hyvin tarkkaan. Ymmärrys rodun vaarallisuudesta on oltava kunnossa. Viime vuosina maatiloilla tapahtuneet petovahingot ovat nostaneet kysyntää.
Pennun hinta on vain pieni osa kustannuksista. Kaukkarin kestävä tarha ja pihan aitaaminen saattavat tulla kalliiksi. Kaksimetrinenkään aita ei ole ylittämätön este, kun velvollisuus kutsuu.
Vartiointiviettiä ei tarvitse opettaa eikä sitä missään nimessä saa vahvistaa. Se on myötäsyntyinen ja puhkeaa kukkaan, kun on sen aika. Rodulla ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua, se on ruoka- ja vieraskoira-aggressiivinen ja vartiointivietti aktivoituu pimeän aikaan.
Koira ei enää aikuisena hyväksy estoitta vieraita koiria tai ihmisiä missään. Näyttelyitä varten ne opetetaan sietämään vieraan ihmisen kosketusta. Kaukkari soveltuu huonosti minkäänlaiseen harrastamiseen. Koiran verenperintö on vartiointi ja suojelu, eivätkä ne oikein muusta innostu.
Kaukasiankoira on rakenteeltaan tasapainoinen, kookas ja voimakas. Uroksen ihannekorkeus on 72–75 senttiä, nartun 67–70. Pää on suuri ja massiivinen ja poskiluut ovat leveät. Silmät ovat asennoltaan vinot, ilme on vakava ja tarkkaavainen. Korvat ovat riippuvat, alkuperämaassa ne typistetään.
Runko on erittäin hyvin kehittynyt, leveä, lihaksikas ja hyvin tasapainoinen. Häntä on sirpinmuotoinen tai kiertynyt. Peitinkarva on suoraa, karheaa ja pöyheää, aluskarva hyvin kehittynyttä. Rotumääritelmä edellyttää vähintään viiden sentin mittaista turkkia, mutta kaukasiankoira voi olla myös lyhytkarvainen. Väri on mikä tahansa yksivärinen, laikullinen tai täplikäs paitsi ei musta, geneettinen sininen tai maksanruskea.
Pevisa edellyttää molemmilta vanhemmilta lonkka- ja kyynärpäätuloksen. D-lonkkaiselle saa käyttää vain A- tai B-tuloksen saanutta kumppania. Rodulla on tullut ilmi myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, erilaisia syöpiä, autoimmuunisairauksia ja epilepsiaa.
Marraskuun Koiramme-lehdessä 11/2021 on laaja rotuesittely kaukasiankoirasta.
