Sileäkarvainen collie on mutkaton perhekoira
Sileäkarvainen collie on toimelias mutta suhteellisen helppo koira. Sallittuja värejä ovat tricolour, blue merle ja soopeli. (Kuva: Tiina Kokora)
Sileäkarvainen collie on monipuolinen harrastuskoira, mutta rotu on aina jäänyt suosiossa pitkäkarvaisen serkkunsa varjoon. Colliella on pitkät perinteet paimenkoirana Brittein saarilla, mutta sen syntyhistoria ei ole täysin selvillä. Collien tehtävänä oli tehdä pitkää työpäivää paimenten apuna kosteissa sääolosuhteissa, eikä työkoirista pidetty kirjaa.
Ensiesiintyminen koiranäyttelyssä tapahtui vuonna 1860. Kennelklubin kantakirja erotteli karvamuunnokset toisistaan vuonna 1895. Rotunimiksi vakiintuivat rough ja smooth collie. Suomennos oli pitkään lyhytkarvainen collie, mutta se vaihdettiin sileäkarvaiseksi vuonna 2011. Ensimmäinen smooth tuli Suomeen vuonna 1977.
Sileäkarvaisten collieiden rekisteröinnit ovat pysyneet huomattavasti alhaisempina kuin pitkäkarvaserkkujensa. Viime vuonna rekisteröitiin 195 sileäkarvaista collieta, kun pitkäkarvaisia rekisteröitiin 627.
Molemmat versiot ovat parhaimmillaan iloisia ja helppoja yleiskoiria, jotka sopivat niin perheille kuin harrastuskoiraa etsiville. Sileäkarvaiset ovat usein vilkkaampia, avoimempia ja ketterämpiä, mutta yksilötasolla on paljon poikkeuksia.
Collie kiintyy syvästi omistajaansa. Rotu sopii myös ensikertalaiselle, kunhan pennunostaja ymmärtää, että koira tarvitsee hyvän peruskasvatuksen ja paljon aktiviteettia. On tärkeää, että pentu saa uusia kokemuksia ja sitä viedään erilaisiin ympäristöihin, sillä muuten seurauksena saattaa olla hermostuneisuutta ja ääniyliherkkyyttä. Kouluttaminen on melko helppoa, mutta ei tapahdu itsestään. Fiksuus voi ilmetä omistajan vedättämisenä, joten selvät rajat ovat tarpeen.
Sileäkarvainen collie kuuluu palveluskoirarotuihin vain Suomessa ja Ruotsissa, FCI ei luokittele sitä palveluskoiriin. Collieiden kanssa voi harrastaa monipuolisesti monia lajeja, myös perinteinen paimennus on nousussa.
Rotumääritelmän mukaan sileäkarvainen collie on erittäin hyvän rakenteensa ansiosta olemukseltaan ryhdikäs, tasapainoinen ja käyttötarkoitukseensa soveltuva. Se ei saa olla kömpelö tai karkea. Uroksen säkäkorkeus on 56–61 senttiä, nartun 51–56. Pää sekä älykäs ja valpas ilme ovat erittäin tärkeitä. Pään tulee muistuttaa edestä ja sivulta katsottuna tylppää, puhdaslinjaista kiilaa. Kallo on litteä. Selkä on vaakasuora ja kiinteä, lanne hieman kaartuva. Häntä on pitkä ja ulottuu vähintään kintereisiin, se ei saa nousta selän päälle tai suoraan ylöspäin. Hyvät liikkeet ovat tärkeät.
FCI sallii kolme väriä. Ne ovat soopeli-valkoinen, joka on väreistä suosituin, kolmivärinen eli tricolour ja sinimarmori eli blue merle, joka on nykyisin harvinaisin. Kriteerejä värien yhdistämisestä jalostuksessa on helpotettu. Soopelimerle ei ole sallittu väri. Karva on kovaa ja se sukeltaa todella tiukasti jopa jalkapohjaan kiinni.
Collie on ollut mukana Pevisassa lonkkien osalta jo vuodesta 1986. Nykyisin vaaditaan lisäksi silmätutkimus CEA:n ehkäisemiseksi sekä uusimpana kyynärkuvaus. Huolta herättävät liioitellut piirteet, sillä colliet ovat RKO-rotuja, eli rotuja, joilla tällaisia piirteitä voi esiintyä. Sileäkarvaisella colliella ne ovat liian pienet silmät ja liian kapea alaleuka. Uusimpana vitsauksena on noussut esiin sappirakon sairaus mukoseele. Rodun uroksille kaivataan parempaa sukupuoliviettiä.
Joulukuun Koiramme-lehdessä 12/2021 on laaja rotuesittely sileäkarvaisesta colliesta.
