Kylmien olojen voimanpesä Alaskasta
Alaskanmalamuutti on voimakas ja vahvarakenteinen koira, joka voi olla melkoinen mölymuutti innostuessaan ulvomaan. Sillä on paksu ja säänkestävä turkki, joten se pärjää hyvin Suomen talvessa. (Kuva: Kati Bruce)
Alaskanmalamuutti viehättää säänkestävyydellään, voimakkuudellaan ja alkukantaisuudellaan. Rotua ei kehitetty nopeaksi, vaan vahvaksi ja sitkeäksi puurtajaksi, joka on omimmillaan saadessaan vetää perässään rekeä tai muuta kuormaa. Malamuutti on ihmisille ystävällinen, mutta toisia koiria kohtaan varautunut
Alaskanmalamuutti on yhdysvaltalainen rotu, jonka ulkonäkö ja käyttötarkoitus on säilynyt lähes muuttumattomana. Se on edelleen lempeä ja ystävällinen perhekoira sekä vahva ja periksiantamaton vetojuhta. Kiinnostus jalostaa rotua lähti tutkimusmatkoista napaseudulle. Kun sopivia koiria kerättiin mukaan vetotehtäviin, heräsi kiinnostus rekisteröidä niitä. Rotu hyväksyttiin USA:ssa vuonna 1935.
Suomeen ensimmäiset alaskanmalamuutit tulivat jo 1960-luvulla, mutta ensimmäiset pennut syntyivät vasta 1978. Rekisteröinnit pysyttelivät pitkään alle sadan, kunnes ne nousivat vuonna 2004 toiselle sadalle ja ovat pysyneet siellä. Vuonna 2021 rekisteröitiin 164 malamuuttia. Ulkonäkö ei ole kaikilta osin yhdenmukainen ja esimerkiksi kokovaihtelu on suurta, oikea tyyppi on kokoa tärkeämpi.
Malamuutti ei sovi kaikille. Ihmisen pitää olla jämpti ja määrätietoinen, eikä koiralle saa antaa periksi. Rodulla on voimakas riistavietti, joka saattaa tulla monelle yllätyksenä. Malamuutti on älykäs, mutta miellyttämisenhalua ei juuri löydy. Se ei tule välttämättä toimeen toisten koirien kanssa ja on fyysisesti ja psyykkisesti todella voimakas. Aktiivisuus ja älykkyys voi olla hankala yhdistelmä. Jos malamuutti turhautuu, se osoittaa sen selvästi. Patoutunut energia on yleisin syy malamuuttien käytösongelmiin.
Jos lenkkeily, patikointi ja hiihtäminen maistuu ja osaa arvostaa rodun alkukantaista luonnetta, voi pennun saada ensikoiraksi. Näyttelyiden lisäksi suosituin harrastus on erilaiset vetolajit, kuten rekikoirien kilpailukokeet. Kuormanveto on sille sopiva koemuoto ja valioituminen siinä mahdollistui vuonna 2019. Lumettomana aikana vetoa voi harrastaa esimerkiksi pyörän, kickbiken tai mönkijän kanssa.
Alaskanmalamuutti on voimakas ja vahvarakenteinen koira, joka antaa vaikutelman suuresta aktiivisuudesta ja ylväästä ryhdistä. Toivottava korkeus on uroksilla 63,5 ja nartuilla 58,5 senttiä. Arvostelussa etusijalle tulee asettaa koirat, jotka ilmentävät sopivuutta raskaiden kuormien vetämiseen arktisilla alueilla. Pää on leveä ja syvä. Otsapenger on vähäinen, silmät ovat viistot, korvat pienet suhteessa pään kokoon; ne ovat kolmiomaiset ja kärjestään hieman pyöristyneet. Kaula on voimakas ja kohtuullisen kaareutunut. Runko on tiivisrakenteinen muttei lyhyt. Tuuhea häntä kiinnittyy keskikorkealle, se on asennoltaan selän yläpuolella silloin kun koira ei työskentele.
Raajat ovat jykeväluustoiset, kapälät ovat lumikenkämäiset, tiiviit ja syvät. Malamuutti liikkuu vakaalla, tasapainoisella ja voimakkaalla askelluksella. Harmaavalkoinen eri sävyissä on yleisin ja suosituin väri. Lisäksi malamuutti voi olla mustavalkoinen, punavalkoinen tai kokovalkoinen. Oikeanlainen karkea turkki on helppohoitoinen. Rotu ei ole trimmattava, mutta tassukarvoja voi siistiä. Karvanlähtö saattaa yllättää runsaudellaan.
Malamuutti on Pevisa-rotu ja jalostusyksilöiltä vaaditaan lonkka- ja kyynärkuvaukset sekä silmäpeilaus. Lonkkien raja-arvo on B ja perinnöllinen harmaakaihi on este jalostuskäytölle. Lisäksi rodulla tavataan LTV-muutoksia selässä sekä jonkin verran epilepsiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Koiramme-lehdessä 1–2/2022 on laaja rotuesittely alaskanmalamuutista.
