Berni – omistajauskollinen seurakoira alppikylistä
Berninpaimenkoira tulee toimeen porukassa ja hyväksyy myös oman lauman ulkopuoliset koirat ja ihmiset kaverikseen. Bernin kanssa voi huoletta mennä koirapuistoon, sillä siinä ei ole tappelupukarin vikaa. (Kuva: Satu Ylä-Mononen )
Berninpaimenkoira on ystävällinen perhekoira ja lasten halikaveri. Vähintään peruskoulutus on tärkeää, sillä varsinkin uros on kookas ja voimakas. Bernien vitsauksena ovat syöpäkasvaimet, ja rodun keski-ikä jää melko alhaiseksi.
Sveitsiläisen berninpaimenkoiran alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia vetokoirana. Alppikylien talonpojat valjastivat koiran vetämään kärryjä, joilla kuljetettiin myytäviä tuotteita torille. Rotu kävi lähellä sukupuuttoa, kun koirien käyttötarve maatilan töissä väheni. Bernin alueella asuva kauppias Franz Schertenleib havaitsi tilanteen vuonna 1892 ja osti jokaisen riittävän tyypillisen yksilön. Tämä pelasti rodun ja se esiteltiin ensimmäisen kerran näyttelyssä vuonna 1902 nimellä Dürrbächler erään pikkukylän nimen mukaisesti. Myöhemmin rodun nimi vaihtui Berner Sennenhundiksi.
Suomeen ensimmäiset bernit tulivat Sveitsistä vuonna 1950, ne olivat samalla koko Pohjoismaiden ensimmäiset bernit. Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 314 berninpaimenkoiraa. Suosio on ollut viimeiset vuodet laskusuunnassa.
Berni hankitaan tyypillisesti perhekoiraksi ja lasten kaveriksi seurakoirakäyttöön. Yksi rotujärjestön toiminnan muodoista on vuonna 1999 perustettu Hali-Bernit. Vapaaehtoiset koirakot vierailevat sairaaloissa, hoivakodeissa ja päiväkodeissa. Berni soveltuu erityisen hyvin tähän tarkoitukseen, sillä rotu on pääsääntöisesti ystävällinen ja luoksepäästävä. Pääasiallinen harrastusmuoto on näyttelyissä käyminen ja nykyisin myös rallytoko on suosittua. Lisäksi harrastetaan koiratanssia, kaverikoiratoimintaa, jälkeä, hakua ja tokoa.
Berninpaimenkoira on pitkäkarvainen, aina kolmivärinen, keskikokoa suurempi, voimakas koira. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 66–68 senttiä, nartun 60–63. Pää on voimakas, muttei liian raskas. Tasapurenta sallitaan. Korvat ovat riippuvat, silmäluomet ovat tiiviit ja niiden löysyys on virhe. Häntä on tuuhea, riippuva ja vähintään kintereisiin ulottuva. Rintakehä on leveä ja syvä, mahdollisimman pitkä. Raajat ovat vahvaluustoiset.
Bernillä on paksu kaksinkertainen karva. Kun karva vaihtuu, sitä lähtee runsaasti. Pohjavilla takkuuntuu hoitamattomana helposti. Trimmaus ei kuulu rotuun, korva- ja tassukarvat siistitään, mutta ei enempää.
Berninpaimenkoira on Pevisassa lonkkien ja kyynärpäiden osalta. Bernejä vaivaavat lisäksi polven ristisidevammat, olkanivelen, polven ja kintereen osteokondroosi, munuaisviat, autoimmuunisairaudet sekä kasvainsairaudet. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan 41 prosenttia Suomen berninpaimenkoirista kuolee jonkin syöpäsairauden seurauksena. Yhdysvalloissa prosenttiluku on jopa 66. Syöpäkuolemat laskevat bernien elinikää, joka on noin kahdeksan vuotta. Yksi kansainvälinen jalostustavoite on nostaa keski-ikä kymmeneen vuoteen.
