Kooikerhondje on menevä ja herkkä tunteiden tulkki
Kooikerhondje on kotoisin Alankomaista, FCI hyväksyi rodun virallisesti vuonna 1990. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli houkutella villisorsia. (Kuva: Joanna Kaarnajoki)
Viehättävä ulkomuoto ja moneen menoon sopiva koko ihastuttavat kooikerhondjessa. Se on luonteeltaan ystävällinen mutta hieman pidättyväinen, joten pennun sosiaalistaminen ja luottamus omistajaan on erittäin tärkeää. Rodun geenipooli on kapea, mutta vahvistusta on luvassa roturisteytyksistä, joissa Suomi on edelläkävijänä.
Noutajien, ylösajavien ja vesikoirien kasiryhmään kuuluva kooikerhondje on hollantilainen rotu, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus oli houkutella villisorsia veteen sijoitettuihin monimutkaisiin, suuriin häkkiansoihin, eendenkooihin. Eend tarkoittaa ankkaa tai sorsaa ja kooi on häkki. Kooiker tarkoittaa häkin haltijaa ja hondje pientä koiraa. Metsästystapa on jossain määrin käytössä edelleen. Vanhin edelleen toimiva eendenkooi on peräisin 1500-luvulta.
Rodusta on mainintoja ja maalauksia jo 1400-luvulta, mutta FCI-rotu siitä tuli vasta vuonna 1990. Nykykoikkeri on pääasiassa aktiivinen seura- ja harrastuskoira. Rotu tuli Suomeen vuonna 1991 ja ensimmäinen pentue syntyi kolme vuotta myöhemmin. Rekisteröintimäärät ovat pysyneet hyvin maltillisina.
Koikkerin hankkijan tulee kiinnittää erityistä huomiota koiran sosiaalistamiseen, sillä rotu on aavistuksen pidättyväinen. Koulutuksessa ei vaadita useita toistoja ja motivointi on helppoa. Suosituimmat harrastukset ovat koiranäyttelyt ja agility, jossa rodulla on saavutettu arvokisamenestystä. Lisäksi kilpaillaan noseworkissä, rallytokossa, tottelevaisuudessa, koiratanssissa ja mejässä. Myös metsästystä harrastetaan jonkin verran.
Kooikerhondje on rakenteeltaan sopusuhtainen ja lähes neliömäinen. Uroksen ihannekorkeus on 40 senttiä, nartun 38. Pää on kohtuullisen pitkä, silmät ovat mantelinmuotoiset, korvat riippuvat poskenmyötäisinä ja niissä on hapsut. Mustat korvankärjet eli ”korvakorut” ovat erittäin toivotut.
Häntä kiinnittyy ylälinjan jatkoksi, se on asennoltaan selän tasolla tai lähes pystyssä. Turkki hylkii likaa, karva on suhteellisen lyhyttä eikä trimmausta tarvita. Rodun sallittu väri on oranssinpunaiset läiskät valkoisella pohjalla. Oranssinpunaisen tulee olla vallitseva väri.
Rodun terveyttä tutkitaan laajasti ilman erillistä tutkimuspakkoa. Kooikerhondje ei ole Pevisa-rotu, mutta liki kaikilta jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat. Lisäksi verinäytteestä tutkittavat selkäydinhalvaus ENM ja von Willebrandin perinnöllinen verenvuototauti tulee olla selvitetty jalostusohjeen mukaisesti.
Huhtikuun 2022 Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely kooikerhondjesta.
