Paimenryhmän pienin ei jää jalkoihin
Schipperke on suuri koira pienissä raameissa. Se voi sopia ensikoiraksi, kunhan rodun luonnekuvasta on otettu selvää. Rodulla esiintyy vahti- ja riistaviettiä. (Kuva: Eija Kalliovaara)
Schipperke ei koostaan huolimatta ole mikään sylikoira, vaikka se sylissä viihtyykin. Rodussa on aimo annos reipasta vahtiviettiä, isottelua, uteliaisuutta ja vauhtia. Se on pitkäikäinen ja liioittelematon rotu, jonka kanssa voi harrastaa monipuolisesti, mutta itsepäisyys ja vähäinen miellyttämisenhalu saattavat vaikeuttaa kouluttamista.
Myös laivakoirana tunnettu schipperke on belgialainen rotu, joka on peräisin 1400-luvulta. Niitä pidettiin pääasiassa seura- ja vahtikoirina sekä rottakoirina proomuilla. Suomeen ensimmäinen schipperke saapui 1960-luvulla, viime vuonna niitä rekisteröitiin meillä 152.
Schipperke on henkisesti suuri ja vaatii käytöstapojen opetuksen arjen sujumiseksi. Rotu on aktiivinen ja sillä on kekseliäisyyttä, jota se tylsistyneenä käyttää herkästi pahantekoon. Kerrostalossa asuessa kannattaa huomioida, että kyseessä on vahtikoira, joka ilmoittaa asioista haukulla. Haukkumistaipumus on yksilöllistä. Oma piha-alue, auto tai vene herättävät jopa harmillisen voimakkaan omistushalun ja niitä vahditaan voimakkaasti. Myös vieraat urokset saavat uroksilta yleensä haukut. Lisäksi rodusta löytyy riistaviettiä, mikä saattaa aiheuttaa karkailua. Vapaana ulkoilua kannattaa harjoitella pennusta asti.
Rotu on pysynyt melko yhtenäisenä eikä suurempia linjajakoja ole päässyt syntymään. Schipperke on neliömäinen, pienikokoinen ja hyvin tiivisrakenteinen paimenkoira. Ihannesäkäkorkeutta ei ole määritelty, mutta tavoiteltu keskipaino on 4–7 kiloa.
Pää on kiilanmuotoinen muttei liian pitkä. Silmät ovat tummanruskeat, pienet, ilme on ilkikurinen, eloisa ja terävä. Korvat ovat täysin pystyt ja teräväkärkiset, tanakat ja äärimmäisen liikkuvaiset.
Häntä on korkealle kiinnittynyt. Jotkut yksilöt syntyvät hännättöminä tai töpöhäntäisinä. Peitinkarva on tuuheaa, tiheää, karheaa ja melko kovaa, kuivaa ja jäykkää. Kaulan ympärille muodostuu pystymmistä ja pidemmistä karvoista leveä kauluri, harja ja röyhelö. Hyväksytty väri on musta. Joissakin maissa hyväksytään myös fawn eli kermanvaalea. Turkki hylkii likaa, karvanlähtö on yleensä pari kertaa vuodessa ja sitä todella lähtee tupoittain.
Rotu ei ole mukana Pevisassa, mutta kasvattajat tekevät vapaaehtoisesti erilaisia terveystarkastuksia ja geenitutkimuksia. Yleisimmin tutkitaan polvet, silmät, lonkat ja kyynärpäät. Rotu on pitkäikäinen ja elää helposti päälle 15-vuotiaaksi.
Koiramme-lehden heinä-elokuun kaksoisnumerossa 7–8/2022 on laaja rotuesittely schipperkestä.
