Pieni maavara, suuri persoona
Pohjimmiltaan mäyräkoira on metsästyskoira, mutta rotu taipuu moneen menoon minkä vuoksi sen suosio on kestävää kaikkialla maailmassa. Riistaviettiä riittää, ja liikunnasta, aktivoinnista ja johdonmukaisesta koulutuksesta tulee pitää huolta. (Kuva: Jaana Pitkänen)
Mäyräkoirien tavan mukaisesti on lyhytkarvainenkin jaettu kolmeen eri kokoluokkaan: normaali-, kääpiö- ja kaniinikokoisiin. Sinnikäs ja omapäinen luonne kiehtoo, ja rotu sopii niin metsästäjälle kuin aktiivista perhekoiraa etsivälle. Selkäterveys huolettaa kasvattajia, mutta mikäli selkä kestää, on mäyris yleensä pitkäikäinen kumppani.
Arkeologisten löydösten perusteella lyhytraajaisia koiria on esiintynyt ainakin nykyisen Egyptin sekä Perun ja Meksikon alueella 6000 vuotta sitten. Parin tuhannen vuoden takaisia löytöjä on tehty Etelä-Saksan ja Itävallan alueelta. Nämä koirat ovat todennäköisesti olleet pitkäjalkaisten ajokoirien lyhytraajaisia mutaatioversioita. Niitä pidetään mäyräkoiran esi-isinä ja Saksaa mäyräkoiran kotimaana.
Mäyräkoiran kolmesta karvanlaadusta lyhytkarvainen on mahdollisesti alkuperäinen. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1879. Lyhytkarvaiset mäyräkoirat kuuluvat mäyräkoirien omaan FCI-roturyhmään 4. Suomeen lyhytkarvaisia mäyräkoiria tuotiin jo ennen sotia, mutta vauhtiin päästiin 1940-luvun lopulla. Rotua rekisteröitiin viime vuonna yhteensä 678. Näistä 467 oli normaalikokoisia, 175 kääpiökokoisia ja 36 kaniinimäyräkoiria.
Sopeutuvainen rotu käy moneen harrastukseen, ja mikäli omistajalla riittää määrätietoisuutta ja ymmärrystä mäykyn itsenäisyydestä ja itsepäisyydestä. Monet pitävät luonteen miinuspuolina liiallista vahti- ja haukkuherkkyyttä. Lisäksi voidaan mainita varastelutaipumus ja kuoppien kaivaminen.
Näyttelyissä käyminen on harrastuksista suosituin, seuraavaksi yleisin laji on mejä. Luolakoirien taipumuskokeista on tuloksia monella sellaisella koiralla, jota ei käytetä metsästyksessä. Ajokokeiden starttimäärät ovat olleet ilahduttavassa nousussa.
Lyhytkarvainen mäyräkoira on matala, lyhytraajainen, pitkänomainen, tiivisrakenteinen ja lihaksikas. Maavara on noin kolmasosa säkäkorkeudesta. Lyhyistä raajoista huolimatta liikunta on ketterää, vaivatonta ja tehokasta.
Mäyräkoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan rinnanympäryksen perusteella. Mikäli rinnanympärys on yli 35 senttiä, kyseessä on normaalikokoinen mäyräkoira. Kääpiömäyräkoiran rinnanympärys on yli 30 ja korkeintaan 35 senttiä, ja kaniinimäyräkoiran korkeintaan 30 senttiä.
Peitinkarva on lyhyttä, tiheää, kiiltävää, pinnanmyötäistä, tiivistä ja kovaa. Sallittuja värejä ovat punainen, musta punaisin merkein tai ruskea keltaisin merkein. Jokaisesta väristä on olemassa myös laikullinen versio. Hieman harvinaisempi väri on juovikas, jolla on punaisella pohjalla tummia juovia.
Mäyräkoira on mukana Pevisassa. Jalostuskoirilta tulee tutkia silmät. Selkäongelmien on todettu lyhentävän mäyräkoirien elinikää eniten, joten se on mainittavin terveysmurhe.
Huhtikuun Koiramme-lehdessä 4/2024 on laaja rotuesittely lyhytkarvaisesta mäyräkoirasta.
