Whippet – hienovaraista eleganssia ja energiaa
Liikunta vapaana, maittava ruoka sekä lämmin peti ovat avaimet whippetin tyytyväisyyteen. Alkujaan rotu on hajuaistin tai näön avulla metsästävä koira. (Kuva: Maria-Melina Väyrynen)
Whippet on Suomen suosituin vinttikoira. Rakenteeltaan siro mutta urheilullinen koira sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin. Ensimmäiset pari vuotta whippet voi olla riiviökin, mutta aikuistuttuaan se on kotioloissa varsin huomaamaton. Tärkeintä on, että se pääsee juoksemaan.
Whippet kehitettiin nykymuotoonsa Isossa-Britanniassa, jossa vuoteen 1832 asti tiukat lait säätelivät metsästysoikeutta ja koirien omistamista ja käyttöä. Vain riittävässä asemassa olevilla oli oikeus metsästää vinttikoirilla. Ylhäisön kenneleistä karanneista, varastetuista ja lahjoitetuista koirista alkoi talonpoikien käsissä syntyä whippet: pienempi kuin greyhound, mutta soveltuva rottien ja kanien pyyntiin. Koiria kutsuttiin köyhän miehen greyhoudeiksi.
Whippet hyväksyttiin roduksi ensimmäisenä Yhdysvalloissa, vuonna 1888. Kaksi vuotta myöhemmin myös Iso-Britannia hyväksyi rodun. Ensimmäiset whippetit tulivat Suomeen sata vuotta sitten. Viime vuonna meillä rekisteröitiin 332 whippettiä ja se on roturyhmänsä ylivoimaisesti suosituin. Rotu on jakautunut näyttely- ja juoksulinjoihin, sekä näiden risteytyksiin, eli sekalinjaisiin. Näyttelyissä juoksijoille ei ole yleensä palkintoja luvassa.
Kasvattajat pitävät whippettiä ensikoiraksi soveltuvana rotuna. Rodulle sopivat paremmin lyhytkestoiset ja täysivauhtiset suoritukset, hidastempoisiin ja yhtäjaksoista keskittymistä vaativiin lajeihin kouluttaminen voi olla työläämpää. Rotu soveltuu asumaan kerrostalossa, sillä se ei ole erityisen herkkähaukkuinen tai vahtimiseen taipuvainen.
Aikuiset whippetit ovat kotioloissa helppoja, mutta pentuna ja nuorena kaikkea muuta. Silloin vauhti ja järki eivät elä samassa koirassa. Tarve ja halu juosta näkyy jo pikkupennuissa. Whippet on sosiaalinen ja sen kanssa on helppo liikkua kaikkialla. Riistavietin vuoksi vapaana ulkoiluttaminen on riskialtista. Myös näyttelylinjaisilla on vietit tallella, ja nähtyään esimerkiksi rusakon koira saattaa kadota näköpiiristä hyvinkin nopeasti.
Whippetin paras kaveri on toinen whippet. Whippet leikkii mieluusti juoksemalla, jolloin se saattaa joutua muiden rotujen jahtaamaksi esimerkiksi koirapuistossa. Suosituimmat harrastuslajit ovat näyttelyissä käyminen sekä rata- ja maastokokeet.
Rotumääritelmä kuvaa whippettiä tasapainoiseksi yhdistelmäksi lihasvoimaa, jaloutta ja siroja ääriviivoja. Uroksen toivottava säkäkorkeus on 47–51 senttiä, nartun 44–47. Pää on pitkä, kuonoa kohti kapeneva, otsapenger on loiva. Korvat ovat pienet ruusukorvat. Ylälinja kaareutuu kauniisti, mutta selkä ei ole köyry. Rintakehä on erittäin syvä ja vatsalinja selvästi kuroutunut. Liikkeet ovat erittäin vapaat. Kaikki värit paitsi merle ovat sallittuja, ja pentueeseen voi syntyä useampia eri värejä. Ilmojen viilentyessä ja sadekeleillä whippet tarvitsee vaatetusta. Whippet ei kuulu Pevisa-ohjelmaan. Terveyttä tutkitaan kuitenkin jo paljon.
Lokakuun Koiramme-lehdessä 10/2024 on laaja rotuesittely whippetistä.
