Paimenen työkaveri – pyreneittenpaimenkoira
Pyreneittenpaimenkoira on ollut paimenen paras ja usein ainoa työkaveri. (Kuva: Teija Sonni-Kautto)
Pyreneittenpaimenkoira on energiapakkaus hyvillä hoksottimilla. Rotu on vuosisatojen saatossa kehittynyt vaikeakulkuisessa vuoristossa, vaihtelevissa keleissä ja eristyneissä olosuhteissa tarkoituksenmukaiseksi, omanlaisekseen roduksi.
Se on alkuperältään Ranskan ja Espanjan välisen Pyreneitten laajan vuoristoalueen lammas- ja karjalaumojen itsenäinen koossapitäjä. Samalta alueelta kotoisin oleva suurempi serkku, pyreneittenkoira, taas huolehti laumojen suojelusta susia ja karhuja vastaan.
Rodun tärkein ominaisuus on ollut väsymättömyys ja luotettavuus. Rotu kuuluu paimenkoiraryhmään ja sen alkuperämaa on Ranska. Koirasta on kaksi muunnosta: pitkäkarvainen ja lyhytkarvainen. Pitkäkarvainen on huomattavasti yleisempi kuin lyhytkarvainen. Vielä tänä päivänäkin rotutyyppejä on erilaisia, kahta täysin samannäköistä koiraa on vaikea löytää.
Pitkäkarvaisen turkki on pitkää ja laadultaan kuin vuohenkarvan ja lampaanvillan välimuotoa. Kuivan ja villavan karvan sekoitus voi joillakin yksilöillä muodostaa suortuvia tai nyörejä, toisinaan laattoja. Lyhytkarvaisen turkki on korkeintaan puolipitkää.
Väreinä ovat hiekanvärit (fauve) hiilikkona tai ilman, erisävyinen harmaa, täplikäs siniharmaa, juovikas, musta tai musta vähäisin valkoisin täplin. Yksivärisyys on etusijalla. Pitkäkarvaisen säkäkorkeus on uroksilla 42–48 cm, nartuilla 40–46 cm; lyhytkarvaisen 40–54 cm ja nartuilla 40–52 cm.
Suomen Kennelliiton rekisteröintilastoissa ei edes pitkäkarvainen ihan mahdu 200 yleisimmän rodun joukkoon, pentuja syntyy Suomessa vuosittain 20–40 kappaletta, lyhytkarvaisen pentuja rekisteröidään joka vuosi kymmenkunta. Kaiken kaikkiaan Suomessa on kautta aikojen rekisteröity 778 pitkä- ja 163 lyhytkarvaista pyrenetittenpaimenkoiraa.
Syyskuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely pyreneittenpaimenkoirista.
