Suomenpystykorva on kansalliskoiran arvonsa itse ansainnut
Suomenpystykorva on seurannut meitä suomalaisia jopa tuhansien vuosien ajan. (Kuva: Kaija Eerola)
Suomenpystykorvan olemus ja ilme ovat eloisan tarkkaavaiset. Sillä on tarvittaessa räjähtävä lähtönopeus ja sen liikkeet ovat vaivattoman keveät.
50 vuotta sitten suomenpystykorva oli kolmen yleisimmän koirarotumme joukossa. Sen jälkeen se on joutunut päästämään rekisteröintitilastoissa muita rotuja edelleen. Viime vuonna se oli 737 pennulla suosikkitilaston 13:s. Viime vuosina on pentuja syntynyt vuodessa 600–800.
Suomenpystykorvaa on käytetty turkisriistan ja kanalintujen metsästyksessä sekä asuin- ja leiripaikkojen vartijana. Viime vuosikymmeninä jalostuksen painopiste on ollut linnunmetsästysominaisuuksissa, mutta ne ovat tehokkaita myös pienpetojahdissa. Rotua käytetään jossain määrin myös sorsastuksessa ja hirvimetsällä.
Suomenpystykorvan käyttökelpoisuutta metsästyksessä lisää koiran erinomainen suuntavaisto ja säännöllinen yhteydenpito omistajaansa, sekä kyky palata lähtöpaikalle työskentelyn päätteeksi. Rodun kysyntä on aina seurannut pienellä viiveellä metsäkanalintujen kannanvaihteluita. Viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana kanalintukannat ovat taantuneet, eikä ole välttämättä liioittelua puhua suorastaan romahduksesta.
Rotumääritelmän mukaan suomenpystykorva on rakenteeltaan keskikokoa pienempi, neliömäinen, kiinteä, hyväryhtinen koira. Korvat ovat pystyt ja liikkuvaiset. Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinot ja tummat. Kirsu on aina musta. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 47 cm, nartun 42 cm.
Väriltään suomenpystykorva on kellertävän- tai ruskeanpunainen. Väritystä koristavat vaalennukset reisien takaosan housukarvoissa ja jopa valjaskuvioina kyljillä, sekä sisäkaaren karvoitukseltaan vaalea, kaarelle kiertyvä häntä, joka heiluu koiran haukkuessa ja lumoaa linnun puuhun.
Suomenpystykorva on seurannut meitä suomalaisia satojen, jopa tuhansien vuosien ajan. Teräväkäytöksinen, metsästysviettinen, punertavaturkkinen, kiekurahäntäinen pikinokkamme kuuluu harvoihin suoraan luonnonkannasta polveutuviin koirarotuihin. Usein pystykorvan haukku mainitaan haitallisena piirteenä, mutta juuri haukkunsa ansiosta se on yli vuosisatojen elänyt, ollut tarpeellinen ja kansalliskoiran arvonsa ansainnut.
Marraskuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely suomenpystykorvasta.
