Husky vetää kun lumikentät kutsuvat
Siperianhusky on suosittu kaikkialla. Omimmillaan se on loputtomilla hangilla, reen edessä vetämässä. (Kuva: Jussi Pietikäinen)
Siperianhusky on erikoiskoira, joka suhtautuu ihmisiin ystävällisesti, mutta viihtyy parhaiten omassa laumassa kahden tai useamman lajitoverin kanssa. Kun tämä lauma vetää rekeä samaan suuntaan, maisemat vaihtuvat. Arktisissa rekikoirissa on jotain tarunomaista, joka viehättää ja koukuttaa ihmisiä, oli kyseessä turistin kertakyyti reessä tai elämänmittainen sitoutuminen jalaksille ja ajourille.
Siperianhusky on keskikokoinen ja kevytrakenteinen, arktinen pystykorva, jonka mittasuhteet ja rakenne kertovat kestävyydestä, nopeudesta ja voimasta. Rotu on perusterve ja pitkäikäinen. Lihaksiston jäntevyys ja liikkeiden joustavuus ovat välttämättömiä koiran kyvylle juosta valjakossa mittaamattomia matkoja lumi- ja jääpeitteisillä rekipoluilla.
Huskyt ovat hyvin aktiivisia ja toimintavalmiita, mikä yhdessä sopuisan luonteen kanssa tekee niistä oivia käyttökoiria. Rotu ei omaa vahtimis- eikä puolustustaipumusta. Siperianhusky ei myöskään ole tappelunhaluinen.
Vaikka husky on arktinen koira, se on suosittu kaikkialla, sielläkin missä ei lunta sada. Suomen rekisteröintitilastossa siperianhusky oli viime vuonna varsin korkealla, sijalla 21. Vuotuinen pentujen määrä vaihtelee 500:n ja 600:n välillä.
Rotu on kehittynyt Koillis-Siperian alkuperäiskansojen keskuudessa. Alaskan kultaryntäyksen aikaan tarvittiin sitkeitä rekikoiria ja husky levisi Amerikan mantereelle 1900-luvun alussa.
Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat rodulla sallittuja. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset, keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät sallitaan myös. Urosten säkäkorkeus on 53–60 senttiä, narttujen 51–56, urokset painavat 20–27 kiloa, nartut 16–23.
Joulukuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely siperianhuskystä.
