Afgaaninvinttikoira on itsenäinen itsepäisyyteen asti
Liehuvaturkkinen afgaaninvinttikoira vangitsee katseen. Upean karvapeitteen alle kätkeytyy suurikokoinen koira, jonka turkki vaatii aikaa ja jonka luonne on itsenäinen. Koira on jotenkin kissamainen ja ovelakin.
Afgaaninvinttikoira on Keski-Aasian alueelta kotoisin oleva alun perin metsästykseen käytetty rotu, jonka historia ulottuu yli tuhannen vuoden taakse. Afganistanissa vinttikoirat, tazit, ovat jahtikäytössä edelleen. Niillä pyydetään pääasiassa pieniä ja keskikokoisia riistaeläimiä. Koira juoksee saaliin kiinni ja joko tappaa sen tai pidättelee sitä paikallaan omistajaansa odottaen.
Metsästysmaastot ovat usein vaikeakulkuisia, joten koiran tulee olla erityisen nopea, ketterä ja kestävä. Afgaani metsästää itsenäisesti ja oman taitonsa varassa. Itsenäisyys onkin yksi rodun merkittävimmistä luonteenpiirteistä.
Afgaanien historia länsimaissa alkoi noin sata vuotta sitten. Ensimmäiset kasvatit merkittiin tosin Intian kennelklubin rotukirjaan, sillä Intia oli silloin Englannin siirtomaa. Kasvatustyö oli aluksi englantilaisten upseerien käsissä. Kun he 1920-luvulla palasivat Eurooppaan, he toivat mukanaan yhteensä parikymmentä koiraa. Toiset olivat tasankotyyppisiä, toiset vuoristotyyppisiä.
Afgaaninvinttikoira esiintyi Suomen näyttelykehissä ensimmäisen kerran jo yli sata vuotta sitten, seuraavan kerran rotua nähtiin täällä toisen maailmansodan jälkeen. Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 64 uutta afgaania. Rodun suosio on ollut laskemaan päin kaikissa länsimaissa.
Afgaani on alkujaan itsenäinen metsästyskoira. Länsimaissa metsästetään asein, joten saaliinsa itsenäisesti tappava koira ei erityisesti sovellu metsästyskulttuuriimme. Joitakin 1930-luvulla Yhdysvaltoihin vietyjä afgaaneja käytettiin kojoottien metsästykseen, mutta muuten rotu on pääasiassa näyttely- ja seurakoirakäytössä.
Suomessa afgaanit ovat voineet saavuttaa käyttövalion tittelin vuodesta 1974. Muotovalion titteliin ei vaadita käyttötulosta. Viralliset käyttökokeet ovat rata- ja maastojuoksu.
Afgaanin liikkeet ovat sulavan tyylikkäät. Raajat ovat pitkät ja voimakkaat olematta silti raskaat. Selkä on vaakasuora, keskipitkä ja lihaksikas. Urosten ihannekorkeus on 68–74 cm, nartuilla 63–69.
Afgaaninvinttikoiran turkki on rodun viehätys ja kirous. Turkki tekee siitä erottuvan ja ihaillun, mutta ei päästä omistajaa helpolla. Säännöllisyys, oikeat turkinhoitoaineet ja tarvikkeet ovat kaiken a ja o.
Koiramme-lehdessä 5/2018 on laaja rotuesittely afgaaninvinttikoirasta.
