Perunkarvatonkoira on ylväs ja varautunut, karvalla tai ilman
Perunkarvattomienkoirien suosiota kannattelee rodun oletettu sopivuus allergiaperheeseen. Karvaton koira vaatii pakkasella, sateella ja viimalla vaatteita, kesällä ihoa taas on suojattava liialta auringolta ja hyttysiltä. Kuvan koira on keskikokoinen. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Perunkarvatonkoira on ikivanhaa alkuperää, mutta virallisena rotuna uudehko. Nykyisin perunkarvatonkoira on Perun kansalliskoira ja suojelukohde. Virallisen aseman rotuna se sai vuonna 1985, kun rotumääritelmä hyväksyttiin.
Arkeologiset löydöt osoittavat, että perunkarvatonkoira on tuhansia vuosia vanha rotu. Rotua on käytetty historiansa aikana metsästyksessä, vartijana, uskonnollisissa tarkoituksissa sekä seurakoirana. Koirien merkitys muinaiskansoille oli suuri. Arkeologit ovat tehneet hautalöytöjä, joissa on kankaisiin käärittyjä ja nukkuviksi aseteltuja koiria osana hautajaisrituaalia. Joissakin perulaiskulttuureissa uskottiin, että koira on ihmisen opas tuonpuoleiseen.
Eurooppa sai kuulla karvattomista koirista ensimmäisen kerran 1500-luvulla espanjalaisten valloittajien myötä. Vanhat konkistadorien kirjoitukset kertovat koirista, joilla ”ei ole karvoja, vain pehmeä värillinen iho”.
Rotu on edelleen harvinainen kaikkialla, myös kotimaassaan Perussa, jossa rotua rekisteröidään vuosittain noin sata. Suomeen ensimmäinen perulainen tuotiin Saksasta vuonna 1989.
Rodusta on olemassa kolme kokomuunnosta, joita voidaan risteyttää keskenään. Pienet ovat 25–40 cm, keskikokoiset 41–50 cm ja isot 51–65 cm korkeita.
Karvattomuus on luonnollinen mutaatio, ei ihmisten aikaansaama erikoisuus. Karvallisia perulaisia ei tunnista monikaan. Rotumääritelmän mukainen karvapeite on sileä, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja kuviot ovat sallittuja. Karvattomille sallitaan hieman karvoja päässä, raajoissa ja hännässä. Toivotuinta on yksivärisyys.
Karvaton perulainen valitaan usein allergiasyistä, mutta viime aikoina myös karvallisten kysyntä on kasvanut. Karvaton muunnos sopii suurimmalle osalle allergisista, mutta täysin allergiavapaa rotu tämäkään ei silti ole.
Karvattomuuteen liittyy usein hampaattomuus. Pennulla on tyypillisesti täydellinen maitohampaisto, mutta pysyvistä hampaista osa voi jäädä puhkeamatta tai puhjeta epämuodostuneena.
Kun karvaa ei ole suojaamassa, on koiraa suojattava kesällä hyttysiltä ja auringolta, sekä talvella pakkaselta. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos itsellä palelee sormia, pitää koira pukea.
Rotumääritelmän mukaan perunkarvatonkoira on hyvä vahtikoira ja varautunut vieraita kohtaan. Sosiaalistaminen pennusta saakka on äärimmäisen tärkeää ongelmien ehkäisemiseksi.
Koiramme-lehdessä 6/2018 on laaja rotuesittely perunkarvattomistakoirista.
