Saksanseisoja on metsästäjän luottoystävä
Saksanseisojista löytyy kolmea eri karvamuunnosta ja useita värejä. Kuvan koira on lyhytkarvainen. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Kanakoiriin eli seiskaryhmään kuuluva saksanseisoja on yleiskäsite kolmelle eri rodulle, jotka erottuvat toisistaan selvästi karvapeitteen perusteella. Kolmikon yleisimmät ovat lyhyt- ja karkeakarvainen, mutta valittavana on myös harvinaisempi pitkäkarvainen muunnos.
Saksanseisoja on kehitetty erityisesti kanalintujen metsästykseen. Se etsii linnun, osoittaa sen metsästäjälle seisomalla ja lopulta noutaa pudotetun saaliin. Monipuolisen koiran metsästyskäyttö ei tosin rajoitu pelkkiin kanalintuihin. Rodun kasvattajat haluavat myydä pennut ensisijaisesti metsästäviin koteihin.
Viime vuonna saksanseisojia rekisteröitiin yhteensä 658. Näistä yhdeksän oli pitkäkarvaisia, loput rekisteröinneistä jakautuivat tasaisesti karkea- ja lyhytkarvaisille, joiden suosio on pyörinyt jo vuosia parin-kolmensadan pennun hujakoilla.
Saksanseisojaharrastajien omistautumisesta metsästykselle ja rodulleen kertoo se, että noin puolet kunkin vuoden ikäluokasta osallistuu vuosittain järjestettävään arvostettuun alle kaksivuotiaiden koirien Junkkari-jalostuskatselmukseen. Sen järjestää vuonna 1943 perustettu Saksanseisojakerho. Junkkari-titteliä tavoittelee vuosittain noin kolmesataa mannermaista kanakoiraa ja se on Suomen suurin metsästyskoiratapahtuma.
Saksanseisojasta ei ole pelkäksi seurakoiraksi, vaikka koulutettu koira pärjääkin mainiosti perheenjäsenenä ystävällisen luonteensa ansiosta. Kyltymätön riistavietti vaatii toteuttamista alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, sillä muuten koira turhautuu ja osoittaa luonteensa ikävät puolet.
Seisojan kouluttamisen haasteellisuus voi tulla omistajalle yllätyksenä. Ne ovat aktiivisia koiria, jotka vaativat paljon liikuntaa ja hyvän perustottelevaisuuden. Koiraan on todella sitouduttava etenkin kahden ensimmäisen vuoden ajan.
Suosituin koemuoto on kanakoirien erikoiskoe KAER, joita järjestetään sekä metsä- että peltokokeena. Metsäkokeissa riistana ovat riekko, teeri, metso, pyy ja lehtokurppa, peltokokeissa taas fasaani ja peltopyy.
Lyhytkarvaisia saksanseisojia käytetään paljon myös valjakkohiihdossa, jossa suomalaiset ovat pärjänneet erinomaisesti maailmalla.
Saksanseisojat ovat karvamuunnoksesta riippuen 57–70 senttiä korkeita, tasapainoisia ja lihaksikkaita koiria, joiden ulkomuodon tulee ilmentää metsästyksessä vaadittavia ominaisuuksia. Niiden liikkeet ovat maatavoittavat ja voimakkaat, eivätkä koirat saa vaikuttaa kömpelöiltä.
Karkeakarvaisella rungon pituuden ja säkäkorkeuden tulee olla mahdollisimman lähellä toisiaan, kun taas lyhyt- ja pitkäkarvaiset ovat rungoltaan hieman korkeuttaan pidempiä. Pää on sopusointuinen ja kuiva, silmät ovat tummat. Korvat ovat riippuvat. Häntä ei saa olla liian pystyasentoinen. Levossa häntä riippuu alhaalla, liikkeessä se on selän jatkeena vaakasuorana.
Värivalikoima on laaja. Lyhytkarvaisella on sallittu kaikki maksanruskean ja valkoisen tai harmaan sekä mustan ja valkoisen tai harmaan yhdistelmät. Karkeakarvaisella yksiväristä mustaa ei sallita ja pitkäkarvaisella värikirjo rajoittuu maksanruskean ja valkoisen tai harmaan yhdistelmiin. Samaan pentueeseen voi syntyä yksivärisiä ja päistärikköjä pentuja.
Saksanseisojat ovat pysyneet rotuna yhtenäisenä, eikä erityistä jakoa metsästys- ja näyttelytyyppiin ole. Kaikki koirat voivat osallistua ja menestyä niin näyttelyissä kuin kokeissa. Rodussa on useita kaksoisvalioita.
Syyskuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely saksanseisojista.
