Tshekinpaimenkoira matkalla suosioon
Erinomaisena nenänkäyttäjänä tshekinpaimenkoira soveltuu erityisesti maastolajeihin. Ohjaajapehmeys ja herkkyys on harrastuksissa sekä plussa että miinus. Ensimmäinen Suomeen rekisteröity pentue syntyi vuonna 2013. (Kuva: Maria-Melina Väyrynen)
Pieni saksanpaimenkoira? Ei, vaan iloinen ja valpas tshekinpaimenkoira, melko tuore tulokas Suomen koirakartalle. Rotua käytettiin alkujaan omaisuuden vartiointiin sekä lammaslaumojen kuljetukseen ja pedoilta suojaamiseen. Nykytshekit vahtivat valppaina omistajan pihaa. Rotu on edelleen paimenensa koira. Se lukee ohjaajansa elekieltä ja tarvitsee ja haluaa ohjeet luotettavalta, oikeudenmukaiselta ja vahvalta ohjaajalta.
Tshekinpaimenkoiran alkuperäinen nimi on chodsky pes ja sen historia ulottuu noin 1300-luvulle saakka. Jalostustoimintaa tiedetään olleen jo 1500-luvulla. Rodun uskotaan olevan yksi saksanpaimenkoiran edeltäjistä.
Tshekinpaimenkoiran nykyinen jalostusohjelma aloitettiin vuonna 1984 ja rotukirjat suljettiin vuonna 2000. Rotu on kaikkialla harvinainen. Kannan koko maailmanlaajuisesti on yhteensä alle kolmetuhatta yksilöä. Kiinnostus tshekkejä kohtaan kuitenkin kasvaa jatkuvasti.
Suomeen rodun ensimmäiset yksilöt tuotiin vuonna 2009. Suomen ensimmäinen tshekkipentue syntyi vuonna 2012, mutta sitä ei voitu rekisteröidä Suomeen, sillä Pohjoismainen Kennelunioni ei ollut vielä tunnustanut rotua. Seuraavana vuonna hyväksyntä oli tapahtunut ja siitä eteenpäin rekisteröinnin suunta on ollut vahvasti nousujohteinen. Viime vuonna rekisteröitiin 56 uutta tulokasta. FCI ei ole rotua vielä hyväksynyt.
Rotua kutsutaan Suomessa kansanomaisesti tshekiksi, chodskyksi tai sotkuksi. Se kasvattaa nopeasti suosiotaan harrastuskoirana, mutta on vielä harvinainen kaikkialla. Kasvattajat ovat paljon vartijoina, kun geenipohjaltaan pienen rodun kysyntä lisääntyy. Ulkomaisia koiria ei pahemmin terveystutkita ja kotimaassa ei riitä tarpeeksi jalostusmateriaalia. Pevisa edellyttää suomalaisilta jalostuskoirilta lonkka-, kyynärpää- ja selkäkuvausta.
Rotua harrastavan yhdistyksen nimi on Suomen Tsekinpaimenkoirat ry ja rotujärjestönä toimii Suomen Palveluskoiraliitto.
Tshekinpaimenkoira on keskikokoinen ja rungoltaan suorakaiteenmallinen. Urosten säkäkorkeus on 52–55 cm, narttujen 49–52 cm. Ihannepaino on 18–25 kiloa. Väritys on black & tan, eli ainoa hyväksytty perusväri on musta ja siinä syvänkeltaiset värimerkit. Rungon peittää 5–12 senttiä pitkä kiiltävä, paksu ja karhea karva.
Korvat ovat pienet, pystyt ja eteenpäin suuntautuneet. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja hieman vinoasentoiset. Selkä on suora, kiinteä, ei liian pitkä. Lantio laskee hieman häntää kohti. Tshekinpaimenkoira liikkuu matalaa ravia, jossa selkälinja pysyy suorana.
Rotu on varsin koirasosiaalinen, ne tulevat laumassa toimeen. Vahtiviettisyys ja haukkuherkkyys on huomioitava rotua harkitessa. Vähäinen aggressiivisuus on arjessa erinomainen asia, mutta suojeluharrastuksessa voi olla puutteita juuri tältä osin. Tshekit ovat ohjaajapehmeitä ja herkkiä, nämä ominaisuudet voivat olla harrastuksissa sekä plussia että miinuksia. Rotu sai palveluskoirakilpailuoikeudet vuonna 2014.
Jalostuksen tavoiteohjelmassa toivotaan rekisteröintimäärien maltillista kasvua, jotta kannan koko saataisiin jalostuksellisesti turvalliselle tasolle. Voimakas pentujen kysyntä ei ole toivottavaa.
Lokakuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely tshekinpaimenkoirasta.
