Espanjanvesikoira on kiharaturkkinen luonnonlapsi
Espanjanvesikoiran turkki leikataan joko tasaisen lyhyeksi tai annetaan kasvaa nyörimäiseksi. Lyhyt turkki on helppo, pitempi vaatii enemmän hoitoa. Suositeltu näyttelyturkin pituus on 12 senttiä. (Kuva: Maria-Melina Väyrynen)
Espanjanvesikoira eli tuttavallisemmin perro on keskikokoinen, moniin harrastuksiin soveltuva perhekoira. Rotu on saavuttanut Suomessa melko nopeasti vankan suosion, ensimmäinen yksilö tuotiin Suomeen vuonna 1992. Suomalaiset tunsivat rodun omakseen, ja tällä hetkellä maailman suurin perrokanta alkuperämaan jälkeen löytyykin juuri meiltä. Viime vuonna niitä rekisteröitiin Suomessa 459.
Espanjanvesikoira oli alkujaan työmiesten yleiskoira Pyreneitten niemimaalla. Vuosisatojen aikana sen monipuolisiin tehtäviin kuului laivakoirana toimiminen, paimennus, pienriistan metsästys, rottien hävittäminen, pihojen vahtiminen sekä tavaroiden ja viestien vieminen. Vesi on ollut tärkeä elementti rodun käyttötarkoituksessa alusta alkaen. Kun lampaita piti lastata laivaan, paimenina toimivat koirat ajoivat ne sinne ja uivat sitten takaisin satamaan.
Vetiset ja vaikeakulkuiset metsästysalueet kuten suot olivat monille muille koirille liian vaikeita työmaita, mutta perrojen kanssa niillä metsästettiin sujuvasti. Perroja on edelleen metsästyskäytössä lähinnä noutavana vesikoirana.
Työkoirista ei pidetty mitään virallisia rekisteritietoja, kunnes vuonna 1973 rotu herätti työkyvyillään eläinlääkäri Andrés Floresin kiinnostuksen. Pari vuotta myöhemmin koiria alettiin koota vuoristoalueiden paimenilta ja espanjanvesikoira otti ensiaskeleensa kohti virallisen rodun asemaa. FCI hyväksyi rodun vuonna 1985.
Pieni varautuneisuus rodussa on edelleen näkyvä luonteenpiirre, vaikka sitä yritetään jalostusvalinnoilla karsia pois. Työkoiratausta näkyy edelleen, joten vahti-, paimennus- ja metsästysviettiä löytyy. Perroista löytyy paljon myös niitä sukulinjoja, joissa koira ei ole kiinnostunut muista kuin omista tutuista ihmisistään, ja joissa vieraita vahditaan ja vältellään.
Näyttelyssä käyminen on yleisin harrastusmuoto, mutta suosiota kasvattavat erityisesti agility, rally-toko ja metsästys. Perro sopii myös pelastuskoiraksi ja rodulla on Suomessa palveluskoirakoeoikeudet.
Espanjanvesikoira on keskikokoinen, karkearakenteinen ja sopusuhtainen koira. Uroksen säkäkorkeus on 44–50 senttiä, nartun 40–46. Rodun tunnistettavin piirre on kihara ja villava turkki. Laineikas tai täysin sileä karva on hylkäävä virhe.
Pää on voimakas, korvat kolmiomaiset ja riippuvat. Ylälinja on suora ja selkä vahva. Rintakehä on leveä, syvä ja tilava. Häntä kiinnittyy keskikorkealle, luonnostaan lyhythäntäisiä perroja syntyy myös. Kahta lyhythäntäistä koiraa ei saa jalostuksessa yhdistää.
Pevisa-vaatimuksena on lonkkien, kyynärpäiden ja silmien tutkiminen. Jalostuksen tavoiteohjelmassa listataan sairauksia ja vikoja, joita espanjanvesikoirilta on diagnosoitu. Kilpirauhasen vajaatoiminta on rodulla perinnöllistä. Silmätarkastuksessa todettu kaihi, PRA, PHTVL/PHPV sekä gRD tai tRD estää jalostuskäytön.
Lokakuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely espanjanvesikoirasta.
