Jämtlanninpystykorva on varma hirvikoira ja miellyttävä kotikoira
Hirvi on valtava sarvipää, joten suurriistakoiralta vaaditaan sekä sisua että nöyryyttä. Metsästäjät kiittelevät jämtin varhaiskypsyyttä haukkutyöskentelyssä, ystävällistä luonnetta sekä hyvää terveyttä. (Kuva: Hannu Huttu)
Jämtlanninpystykorva eli jämtti on Suomen yleisin hirvikoirarotu ja se kisailee vuosittain kärkikolmikkopaikasta kaikkien rotujen suosituimmuuslistauksessa. Se on suurikokoinen metsästyskoira Ruotsista, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on hirvenmetsästys, mutta rotua käytetään jonkin verran myös muulle riistalle, kuten karhun ja villisian metsästykseen.
Rotu on tunnettu Ruotsissa ja Norjassa jo pitkään, mutta ennen vuotta 1946 kaikki harmaat kippurahäntäiset metsästyspystykorvat pyrittiin niputtamaan samaan rotuun, norrlanninpystykorviksi. Koirissa oli kuitenkin niin suuria ulkonäöllisiä eroavaisuuksia, että niistä ei saatu luotua yhtenäistä rotua. Jämtlanninpystykorva sai oman rotumääritelmänsä marraskuussa 1946 ja harmaa norjanhirvikoira jatkoi omallaan.
Ensimmäiset yksilöt tuotiin Suomeen sodan aikana 1940-luvulla. Hirvikoirana sen suosio lähti hiljakseen kohoamaan hirvikannan kasvun myötä. Rotujärjestö perustettiin vuonna 1960.
Suomalaiskasvattajat eivät ole sortuneet jalostamaan pelkkää ulkomuotoa, vaan ovat panostaneet pääasiassa koiran käyttöominaisuuksiin niin hirven kuin karhun metsästyksessä. – Alkuperämaahan verrattuna koiramme ovat käyttöominaisuuksiltaan erittäin kilpailukykyisiä ja rotuna tasaisempia. Koiria viedään selvästi enemmän kuin tuodaan, sanoo Suomen Harmaahirvikoirajärjestön puheenjohtaja Jukka Immonen.
Rotu on melko terve eikä eriytyneitä kantoja rodun sisällä ole. Jotkut kasvattajat painottavat ulkomuotoa toisia enemmän, mutta pääpaino kaikilla on käyttöominaisuuksissa. Jämtti on noussut suurriistakoirana viimeisen parinkymmenen vuoden aikana selvästi suosituimmaksi. Rotu on yleensä melko varhaiskypsä, eli se osoittaa kiinnostusta haukkutyöskentelyyn jo nuorena.
Vuonna 2019 rekisteröitiin 1424 jämtlantilaista ja rotu on rekisteröintitilastossa Suomen toiseksi suosituin. – Parasta olisi, jos siitä ei tulisi liian dominoivaa rotua hirvikoirana, sillä terveen kilpailun rotujen välillä soisi säilyvän. Eri tarpeisiin löytyy paikkansa kullekin rodulle, tuumii Jukka Immonen.
Haukkuherkkänä ja liikuntaa vaativana rotuna jämpti ei ole helpoin pidettävä kerrostalossa, paksun karvapeitteensä ansiosta se pärjää paremmin ulkokoirana. Ensimmäiseksi koiraksi se sen sijaan sopii hyvin, sillä luonne on sosiaalinen, innokas, sopeutuvainen ja lempeä. Mutta riistavietti on voimakas, joten pelkäksi lemmikiksi ei jämtistä ole.
Jämtlanninpystykorva on korkeuttaan pitempi, suurikokoinen harmaa pystykorva. Se on kuiva, voimakas, tiivisrakenteinen, notkea ja ryhdikäs. Urokset ovat 57–65 senttiä korkeita, nartut 52–60. Karvapeite on kaksinkertainen. Peitinkarva on tiheää ja melko rungonmyötäistä. Aluskarva on lyhyttä, pehmeää ja vaaleaa, mieluiten kermanväristä.
Koiramme-lehdessä 1–2/2020 on laaja rotuesittely jämtlanninpystykorvasta.
