Bullmastiffi – seurakoira, jolla on vahdin sydän
Bullmastiffilla on korkea ärsytys- ja kipukynnys, joten se tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa. Suuri koko voi aiheuttaa ongelmia, mutta aikuisten valvonnassa yhteiset leikit sujuvat. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Bullmastiffi kehitettiin alkujaan metsänvartijan koiraksi salametsästäjiä vastaan. Nykyisin se on pitkäpinnainen seurakoira, mutta koiran suuri koko ja vahvat voimat on aina huomioitava. Tämäntyyppisistä koirista löytyy viitteitä jo 1700-luvun loppupuolelta niin kuvataiteesta kuin kirjoituksista. Englannin Kennelklubi hyväksyi bullmastiffin viralliseksi roduksi vuonna 1924.
Englannissa on metsästysoikeus ollut perinteisesti sidottu maanomistukseen, joka yleisti salametsästystä. Metsänvartijan koiran tuli olla suuri, liikuntakykyinen ja peloton. Sen tuli tavoittaa salametsästäjä, kaataa hänet maahan ja pitää painonsa avulla aloillaan kunnes metsänvartija saapui paikalle. Kotioloissa niiden piti tulla toimeen koko perheen kanssa, joten paitsi käyttöominaisuuksiin, jalostus keskittyi myös luonteeseen. Vähitellen bullmastiffi muuttui seurakoiraksi, jota se nykyään etupäässä on kaikkialla maailmassa.
Ensimmäinen bullmastiffi tuli Suomeen vuonna 1955 ja ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1959. Rodussa ei ole jakoa käyttö- ja näyttelylinjaisiin, mutta rotumääritelmä ja nykyinen rotutyyppi herättävät keskustelua kasvattajien ja harrastajien keskuudessa.
Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 139 bullmastiffia. Pentueet ovat suuria. Rodusta kiinnostuvat yleensä isoista koirista pitävät ihmiset, jotka etsivät mahdollisesti vahtivaa mutta hiljaista koiraa.
Erityisesti uroksen suuri koko ja voimat voivat aiheuttaa omistajalle hankaluuksia, ellei tiedä, mihin on ryhtymässä. Joukosta löytyy myös suuremmalla toimintakyvyllä varustettuja yksilöitä, joten peruskoulutus on tärkeää. Rotu ei välttämättä ole laumakoira eikä aikuisen bullmastiffin kanssa suositella koirapuistoissa käyntiä.
Bullmastiffi on vahvarakenteinen, erittäin voimakas koira, jonka ei tule vaikuttaa kömpelöltä. Kuono ja kallo ovat lyhyet, pää on suuri ja joka suunnalta katsottuna neliömäinen. Kuolan määrä vaihtelee yksilöittäin. Runko on lyhyt ja suora. Sallitut värit ovat brindle, punainen ja fawn. Uroksen säkäkorkeus on 64–69, nartun 61–66 senttiä. Painoa 41–59 kiloa.
Rotu on Pevisassa kyynärpäiden ja lonkkien osalta. Terveydessä huolestuttavat erityisesti erilaiset syövät, jotka alentavat rodun keski-ikää.
Huhtikuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely bullmastiffista.
