Kiinanharjakoira on sosiaalinen, joskus palelevainen seuralainen
Kiinanharjakoira nauttii auringosta ja lämmöstä. Kesäisin nakujen iho kaipaa suojaa auringolta ja talvisin se tarvitsee vaatteet ylleen. (Kuva: Maarit Myllymäki)
Kaikilla karvattomilla koiraroduilla on todennäköisesti yhteinen menneisyys. Kiinassa ensimmäiset merkinnät karvattomista koirista löytyvät Han-dynastian ajalta noin 200 vuotta ennen ja jälkeen ajanlaskun alun. Kiinasta koirat päätyivät Keski-Amerikkaan, jossa niitä kutsuttiin kiinalaisiksi koiriksi, ja sieltä Yhdysvaltoihin, jossa niitä kutsuttiin meksikolaisiksi koiriksi. Lopulta ne tavoittivat myös Euroopan, ensimmäiset kiinanharjakoirat saapuivat 1860-luvulla matkamuistoina Iso-Britanniaan, joka on nykyäänkin rodun vastuumaa.
Pitkäkarvaiset puuterihuiskuversiot tunnettiin rodussa alusta asti. Niitä ei silti pidetty toivottuina, vasta 1980-luvulla mielipide puuterihuiskuja kohtaan alkoi muuttua.
Harjakoira sopii ensimmäiseksi koiraksi pienen kokonsa ja helpon koulutettavuutensa vuoksi. Johdonmukainen kasvatus toki tarvitaan, eikä koiraa saa pitää pumpulissa ja nostaa syliin joka tilanteessa. Urokset ovat pehmeämpiä kuin nartut, suorastaan mammanpoikia. Lisäksi niillä on herkästi tapana nostaa jalkaa sisällä, joten sisäsiisteyteen pitää panostaa pennusta lähtien erittäin säntillisesti. Luonne-eroja on paljon. Rotumääritelmän mukaan harjis on iloinen eikä koskaan vihainen. Pääasiassa rotu on ulospäinsuuntautunut ja reipas, joskin arkojakin yksilöitä on.
Harjakoira sopii ihmiselle, joka haluaa pitkäikäisen ja iloisen seurakoiran, eikä kaihda koiran vaatettamista. Sääolosuhteet vaikuttavat harjakoiran kanssa harrastamiseen.
Koko ja luuston vahvuus voivat vaihdella suuresti. Rotumääritelmä ei rajoita painoa. Ihannekorkeus uroksilla on 28–33 senttiä, nartuilla 23–30. Pään yleisvaikutelma on viehkeä ja ilme valpas. Kirsu ja kuono ovat kapeita. Nakuilla korvien tulee olla rotumääritelmän mukaiset pystykorvat, mutta puuterihuiskuille sallitaan myös luppakorvat.
Runko on keskipitkä tai pitkä ja notkea. Selkä on vaakasuora, raajat ovat pitkät ja sirot. Häntä on korkealle kiinnittynyt. Kaikki värit ovat sallittuja. Samaan pentueeseen voi syntyä sekä karvallisia että karvattomia pentuja.
Turkin- ja ihonhoito riippuu paljon siitä, onko kyseessä naku vai puuterihuisku. Puuterihuiskun turkki pestään, harjataan ja kuivataan viikoittain. Sekä nakuilta että puutereilta trimmataan näyttelyyn kuono. Tarvittaessa ajellaan selkä, jalat ja rintakehä, jonka jälkeen vielä poistetaan sänki partakoneella.
Ihoa rasvataan mielellään hajusteettomilla vauvojen tuotteilla. Kesällä iho suojataan aurinkovoiteella tai ohuella puvulla. Talvisin karvaton koira tarvitsee ehdottomasti lämpimät vaatteet ja pahimmilla pakkasilla pitkille lenkeille ei kannata lähteä.
Kiinanharjakoira ei kuulu Pevisaan, mutta niille suositellaan tehtäväksi silmä-, polvi- ja sydäntutkimukset. Kasvattajat mainitsevat yhtenä terveysongelmana epilepsian, selkäongelmat ja Legg-Perthesin (reisiluun kuolio).
Karvattomuusgeeni tuo mukanaan hammaspuutoksia, täydelliset suut karvattomilla on käytännössä mahdottomuus. Hyvin harvalla nakulla on kaikki välihampaat ja myös etuhammaspuutokset ovat yleisiä. Puuterihuiskuilla sen sijaan tulisi olla normaali hampaisto.
Kesäkuun Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely kiinanharjakoirasta.
