Pienpetopyynnistä apua vesilintukantojen elvyttämiseen

Vesilintukannat ovat muuttuneet etenkin Etelä-Suomessa merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana, todistavat vesilintulaskennat. Koko maassa rauhoitettu punasotka on lähestulkoon kadonnut seurantajärviltä, sinisorsa taas on jonkin verran runsastunut. Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön vetämissä Helmi- ja Sotka-hankkeissa pyritään parantamaan vesilintukantoja hoitamalla kosteikkoja sekä poistamalla vieraspetoja. Ajallisesti ja paikallisesti kohdennetulla pienpetopyynnillä voi olla huomattava merkitys lintujen pesimätulokselle.

Pienpetojen pyynti kannattaa tehostaa huippuunsa ennen kevään pesimäkautta. Varsinkin vieraspetojen, kuten minkki ja supikoira, tiedetään tekevän hyvin paljon vahinkoa pesintäaikana. Esimerkiksi saaristossa pienillä pesimäluodoilla on minkin vainuava koira verraton apulainen. Supikoirien pyynti iltahämärissä on hyvin tehokasta siihen koulutettujen nopeiden koirien avulla.

Noutajia ja kanakoiria voidaan käyttää monissa eri jahtimuodoissa. Hyviä metsästysnoutajan ominaisuuksia ovat muun muassa rohkeus, motivaatio ja vesityöominaisuudet. Rohkeus näkyy kykynä mennä pahoihin paikkoihin, sekä hankalan riistan kiinniotossa – kuten varikset, isot lokit, supikoirat ja minkit.

Pienpetojen pyynnissä mainioita apulaisia ovat myös mäyräkoirat, monet terrierit sekä joka paikan riistakoira, kotoinen suomenpystykorva. Monilta muiltakin koiraroduilta löytyy kykyjä ainakin paikallistaa pienpedot.

Vesilintulaskentaa vapaaehtoisvoimin

Suomen vesilintujen pesimäaikaiset laskennat ovat koko maailman mittakaavassa vertaansa vailla. Vapaaehtoiset lintuharrastajat ja metsästäjät laskevat satojen vesistöjen vesilintuparit joka kevät. Laskennat aloitettiin 1980-luvun lopulla, kohteita perustettiin yli tuhat aina Helsingistä Utsjoelle asti. Monet alussa perustetuista kohteista jäivät laskematta yli 30 vuodeksi, laskentaverkko on harventunut ja painottunut etelään. Vuosina 2020–2021 kohteet saatiin laskettua uudestaan. Tehostettuja laskentoja hyödyntäen selvitetään, mitä järvien sorsakannoille on tapahtunut 30 vuodessa.

Tavi- ja telkkäpareja sekä isokoskelopareja laskettiin noin 15 prosenttia vähemmän kuin 1980-luvulla. Haapana, jouhi- ja lapasorsa, tukkasotka sekä nokikana olivat vähentyneet merkittävästi, pareja laskettiin vain 40 prosenttia kolmen vuosikymmenen takaisista määristä. Tukkakoskelon ja silkkiuikun määrät puolittuivat 1980-luvun laskennoista. Kaikki lajit eivät ole vähentyneet, osa on jopa runsastunut 30 vuodessa. Yleisin riistasorsa – sinisorsa – runsastui havaintopisteillä 16 prosenttia 1980-luvulta.

– Punasotka on lähestulkoon kadonnut seurantajärviltä 30 vuodessa. Vielä 1980-luvulla laskettiin 195 punasotkaparia, nyt enää kahdeksan. Äärimmäisen uhanalaisen punasotkan lähes täydellinen romahtaminen on konkreettinen esimerkki luontokadosta vesistöissä, Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen toteaa.

Lähteet: Helsingin yliopisto ja Suomen Noutajakoirajärjestö

Kuva: Hannu Huttu

Yksi vesilintuja uhkaava vieraslajin edustaja on supikoira, joiden pyyntiavuksi voidaan kouluttaa monia erirotuisia koiria. (Kuva: Hannu Huttu)

Kommentoi:

Koiramme