Pystykorvametsästys ei pääse Unescon kulttuuriperintölistalle
Pystykorvametsästys ei yltänyt Suomen ehdokkaaksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Pystykorvajärjestön, Metsästäjäliiton ja Kennelliiton yhteinen hanketyöryhmä aikoo valmistautua Unescon seuraavaan hakukierrokseen kolmen vuoden kuluttua. (Kuva: Hannu Huttu)
Opetusministeriö on päättänyt ehdokkaista Unescon aineettoman maailmanperinnön luetteloon. Pystykorvametsästys ei päässyt ehdokkaaksi. Kärkiehdokkaaksi nousi saunominen.
Kennelliiton, Pystykorvajärjestön ja Metsästäjäliiton yhteinen esitys Suomenpystykorva ja eräperinteen vaaliminen ei tullut tällä kertaa valituksi Suomen esitykseksi kansainväliseen luetteloon. Hakemuksia arvioinut asiantuntijaryhmä piti erityisesti metsästykseen ja koiranjalostukseen liittyviä eettisiä haasteita riskeinä, jos tämä hakemus olisi nostettu Suomen ehdokkaaksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt päätöksen koskien Suomen esitystä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ministeriö tiedottaa, että hakuprosessin seurauksena Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon valmistaudutaan esittämään kahta kohdetta. Ensimmäisenä kohteena esitetään haettavaksi saunomista (maaliskuussa 2019) ja toisena kohteena kaustislaista viulunsoittoa (maaliskuussa 2020).
Hakemuksia saatiin 18, joista 16 oli hakukelpoisia. Kaksi hakemusta hylättiin, koska kohteet eivät olleet kansallisessa luettelossa. Kaikki hakemukset olivat Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon (Representative list).
Hakemusten arvioinnissa asiantuntijaryhmä huomioi Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelon kriteerit. Lisäksi kohteita arvoitiin suhteessa Suomen kansallisiin kriteereihin. Tämän lisäksi otettiin huomioon hakijatahojen resursointi sekä mahdollisuudet koordinoida ja tuottaa annetussa aikataulussa kansainvälinen hakemus.
Aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmä perusteli suomenpystykorvahakemuksen epäämistä seuraavasti:
”Suomenpystykorva on kulkenut suomalaisten mukana vuosisadasta toiseen ollen tärkeä apu metsästyksessä sekä vahti- ja seurakoirana. Hakemus kattaa metsästyksen ohella myös lintu- ja hirvenhaukkukokeet, näyttelytoiminnan ja muut koiraharrastuksen muodot. Ilmiön kuvaus ja rajaus kokonaisuutena eivät ole täysin selkeät. Hakemuksen taustalla on kolme perinteeseen keskeisesti liittyvää järjestöä. Hakemus on pääosin hyvin laadittu. Hakuprosessiin on suunniteltu erilaisia tapahtumia, mutta yhteisöjen osallistamiseksi vaaditaan vielä tarkempaa suunnittelua. Hakemusprosessi on suunniteltu yksityiskohtaisesti, työtä on jo tehty ja siihen on osoitettu resursseja. Kohde täyttää osin Unescon kriteerit ja pääosin myös kansalliset erityiskriteerit. Perinnettä uudistetaan ja eri taustoista tulevilla ihmisillä on mahdollisuus osallistua perinteen harjoittamiseen. Perinne liittyy myös kestävän kehityksen ja ekologisuuden teemoihin. Toisaalta eläinten oikeuksiin liittyvät eettiset näkökohdat metsästyksen sekä myös koirarodun jalostamisen kannalta ovat haasteellisia. Kyseinen hakemus olisi näiltä osin riskialtis valinta Suomen ensimmäiseksi ehdotukseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, koska sen hyväksyntään voisi liittyä erityisiä haasteita.”
Asiantuntijaryhmä äänesti hakemuksesta ja äänet jakautuivat. Äänestyksen tuloksen mukaisesti asiantuntijaryhmä ei suosita kohdetta opetus- ja kulttuuriministeriölle esitettävien esitysten joukkoon.
Suomi allekirjoitti viisi vuotta sitten Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Sillä edistetään aineettoman kulttuuriperinnön suojelua ja tehdään ihmisten, yhteisöjen tai ryhmien erilaisia kulttuuriperinteitä näkyväksi. Museovirasto vastaa sopimuksen toimeenpanosta Suomessa.
Sopimukseen kuuluu myös, että kulttuuriperintöä luetteloidaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Unesco ylläpitää kahta aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa sekä parhaiden käytäntöjen rekisteriä. Luetteloiden avulla halutaan tuoda näkyvyyttä elävälle perinnölle ja jakaa hyviä käytäntöjä maiden kesken.
Suomessa aineetonta kulttuuriperintöä kerätään Elävän perinnön wikiluetteloon. Viime keväänä wikiluettelon kohteilla oli mahdollisuus hakea Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Marraskuussa opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi ensimmäiset 52 kohdetta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Näiden kohteiden joukosta Suomen on mahdollista ehdottaa vuosittain yhtä kohdetta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin.
(Alkuperäinen julkaisu 5.6.2018, nykyiseen julkaisuun vaihdettu päivämäärä.)
