Koiran selkäranka jaetaan anatomisesti viiteen osaan: kaularankaan, rintarankaan, lannerankaan, ristiluuhun sekä häntään. Koiralla on normaalisti 27 ristiluuta edeltävää nikamaa: seitsemän kaulanikamaa, 13 rintanikamaa, seitsemän lannenikamaa ja ristiluu, joka on muodostunut kolmen ristinikaman luutuessa yhteen, sekä yksilöstä riippuen noin 20 häntänikamaa.
Jaottelu perustuu nikamien tyypillisiin rakenteellisiin piirteisiin, joille on evolutiivinen tarkoituksenmukainen toiminnallinen syy ja perusta. Kolme ristinikamaa on yhdistynyt ja ne muodostavat ristiluun. Ristiluun selänpuolella on ristiluun keskiharjanne, joka on muodostunut ristinikamien okahaarakkeiden yhdistyessä.
Tutkimukset tallennetaan
Koirilla tutkitaan neljää erilaista selkämuutosta ja niistä annetaan viralliset tutkimuslausunnot. Suomessa selkäkuvaukset aloitettiin tutkimusprojektissa vuonna 1999, jolloin eläinlääkäri Anu Lappalainen ryhtyi antamaan IDD-lausuntoja mäyräkoirien kalkkeutuneista välilevyistä.
Boksereilla aloitettiin spondyloosilausunnot vuonna 2005. Nuo tulokset tallennettiin rotujärjestöille. Tutkimustietoon perustuvat lausuntaohjeet ja rotulistat teki Anu Lappalainen yhdessä eläinlääkäri Anu Saikku-Bäckströmin kanssa.
Kaikkien selkälausuntojen tallennus kaikille roduille alkoi Kennelliitossa vuonna 2013.
– Tuolloin Kennelliiton jalostustietojärjestelmään tallennettiin omistajien luvalla takautuvasti yhdistyksille julkisesti tallennettuja sekä joitain tieteellisissä tutkimusprojekteissa annettuja lausuntoja, muistelee pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Vilma Reunanen.
Hän on koirien selkämuutoksien kuvantamisesta väitellyt eläinlääketieteen tohtori, joka työskentelee Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja opettaa diagnostista kuvantamista eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Lisäksi Reunanen toimii Kennelliiton luustokuvien röntgenlausujana.
Koiran ikä vaikuttaa
Jossain selkätutkimuksessa on koiralle alaikäraja, jossain taas yläikäraja.
– Synnynnäiset kehityshäiriöt voidaan lausua vuoden iässä, kun koira on luustoltaan riittävän kehittynyt. Selvät muutokset ovat nähtävissä jo pentuna, pienempiä muutoksia ei pystytä varmasti määrittämään luuston kehityksen ollessa kesken, sanoo Vilma Reunanen.
Tutkimustieto osoittaa, että kalkkeumien lukumäärä saavuttaa huipputasonsa 24–27 kuukauden iässä, mutta voi alkaa vähetä nelivuotiaasta lähtien etenkin koirilla, joilla kalkkeutuneita välilevyjä on yli neljä. Välilevyrappeuma pysyy ja etenee, mutta kalkkeutuneiden välilevyjen lukumäärä voi siitä huolimatta vähentyä. Tämä voi tapahtua välilevytyrien vuoksi tai tulehdusreaktiossa tapahtuvan kalkkeuman liukenemisen vuoksi. Merkittävä tieto kuitenkin on, jos iäkkäämmällä koiralla on paljon kalkkeutuneita välilevyjä.
– Spondyloosi taas on etenevä rappeumamuutos, minkä vuoksi hieman vanhempana saatu tulos antaa luotettavamman asteen. Seulonnalla halutaan vastustaa etenkin kohtalaisen nuorena aikuisena ilmenevää perinnöllistä voimakasta spondyloosia, joten sanoisin, että hyvä kuvausikä sille olisi noin 3–4 vuotta, Reunanen sanoo.
Välilevytyrät ovat yleisiä
Eläinlääkäri Olli Saalastin vastaanotolle Eläinsairaala Aistiin potilaat tulevat tyypillisimmin yhden tai useamman jalan heikkouden tai halvausoireiden takia. Usein kipu paikallistuu juuri selkään.
– Yleisimmin kyseessä on välilevysairaus. Oireiden taustalla voi olla esimerkiksi selkäytimen verenkiertohäiriö, tulehdussairaus tai kasvain, Saalasti kertoo.
– Kirurgiseen hoitoon päädytään, kun todettu muutos on sen avulla hoidettavissa ja kun arvioidaan, että leikkauksella saavutetaan parempi lopputulos kuin konservatiivisella hoidolla.
Selkäsairauksia esiintyy kaikenrotuisilla ja -ikäisillä koirilla.
Saalasti on tyytyväinen siitä, että koirien kivun tunnistaminen ja hoito ovat kehittyneet huomattavasti.
– Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että koiran kaikki poikkeava käyttäytyminen, liikkuminen tai kuvantamislöydös ei automaattisesti tarkoita kipua.
Hänen kokemuksensa mukaan selkäsairauksia esiintyy kaikenrotuisilla ja -ikäisillä koirilla sekä molemmilla sukupuolilla eikä määrä ole oleellisesti kasvanut.
– Tosin erityisesti välilevysairauksissa kondrodystrofiset ja miniatyyrirodut ovat yliedustettuja. Meillä Aistissa selkäleikkauksia tehdään noin 200 vuodessa. Yleisin toimenpide on rinta-lannerangan tai kaularangan välilevytyrän leikkaus.
Liike on lääke
Vilma Reunanen toteaa, että jo pelkkä välilevyjen rappeutuminen voi tuottaa koiralle kipua.
– Jos ajatellaan välilevysairauksia, ihminen voi verrata asiaa vaikkapa omaan kokemukseensa. Kun ikää tulee, selkä helposti jäykistyy ja toisinaan ihminen kokee jäytävää alaselkäkipua. Kipu voi tehdä myös koiran äreäksi ja haluttomaksi.
Kun koira ei halua leikkiä, se väistää toisia koiria eikä halua hyppiä, se voi olla selkäkivun merkki. Jos tulee selkäytimen tai hermon puristumaa, jolloin yksi tai useampi raaja ei toimi tai jopa halvautuu, pitää hakeutua heti eläinlääkäriin. Jos koira ei pysty kävelemään, on nykykäsityksen mukaan leikkaushoito tarpeen.
Eläinlääkäri myös kokeilee koiran syväkiputuntoa – sen puuttuminen heikentää toipumisennustetta. Välilevytyrän toipumisennuste heikkenee sitä enemmän, mitä pidempään oireet jatkuvat hoitamattomina.
Vilma Reunanen mainitsee, että eläinlääkärin suunnittelemaa konservatiivista hoitoa, kuten lepoa, kipulääkettä ja fysioterapiaa, käytetään menestyksellä lievempiin oireisiin ja kuntoutukseen leikkauksen jälkeen.
– Välilevyt rappeutuvat paljon enemmän koiran jäädessä sohvalle. Jos koiralla on välilevyrappeumaa, on selän terveyden kannalta erittäin tärkeää, että koira pysyy liikkeessä.
Liikkuva selkä pysyy paremmassa kunnossa ja välilevyt saavat enemmän ravintoa.
”Välilevyt rappeutuvat paljon enemmän koiran jäädessä sohvalle.”
– Suosittelen aina omaehtoista vapaata liikuntaa maastossa, kunhan koira ei onnu. Hihnalenkillä koiran selkä pikemminkin jäykistyy, koska ihminen liikkuu koiran kannalta liian hitaasti, Reunanen tähdentää.
Kalkkeutuneet välilevyt kuvastavat yleistä rappeuma-astetta koko rangan alueella. Kalkkeutumattomatkin ovat keskimäärin rappeutuneita, sillä ensin välilevy kuivuu pieneksi rusinaksi ja lopulta kalkkeutuu.
– Jalostusvalinnoissa kasvattajan tulee harkita, käyttääkö koiraa, jolla on useita kalkkeutuneita välilevyjä. Ei saisi tuottaa sairastumisalttiita jälkeläisiä, ja yhdistelmän tulisi olla tältä osin rodun keskiarvoa parempi.
Taustalla geenimuutos
Selkärangan rakenteen on tarkoitus olla joustava, se ei ole ihan suora eikä liioitellun kaareva.
Jollain roduilla ihannoidaan lyhytselkäisyyttä, ja samalla toivotaan vielä pitkää kaulaa. Toiselle taas toivotaan karpinselkää, eli koiran päästä lanteeseen asti kohoavaa ylälinjaa, johon yhdistyy korkkiruuvihäntä.
Koiran selkäterveyden kannalta tällainen on ongelmallista. Tyypillisesti kehitys on tapahtunut jalostusvalinnoissa pikkuhiljaa ja melko huomaamatta.
– Oikein lyhytselkäisillä roduilla on välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) hyvin tyypillinen löydös. Niillä on usein ennen ristiluuta yksi nikama vähemmän kuin normaalirakenteisella koiralla. Sitten taas roduilla, joille toivotaan verrattain pitkää selkää, on yksi nikama enemmän kuin normaalisti, sanoo Reunanen.
Toisinaan vaivan taustalla on geenimuutos, joka altistaa koiran välilevyjen rappeumalle.
– Jokin geeni on toki voinut yleistyä tilanteessa, kun jalostuksessa on ollut pullonkauloja. Onneksi enää ei ylikäytetä uroksia niin paljon kuin takavuosina, Vilma Reunanen sanoo.
Kaikissa selkätutkimuksissa edes huonoin lausuntotulos ei estä jalostuskäyttöä, mutta kasvattajan harkintaa se vaatii.
– Uudessa jalostusasetuksessa tulee olemaan kieltoja ja suosituksia. Minusta niiden pitäisi koskea kaikkia muitakin koiria kuin vain rotukoiria. Tutkimuksissa on huomattu esimerkiksi kondrodystrofisten sekarotuisten sairastuvan välilevytyrään jopa nuorempana kuin rotukoirien, sanoo Reunanen.
”Jalostusvalinnoilla on päästy tuloksiin.”
– Kondrodystrofiageeniä esiintyy hyvinkin paljon eri roduilla, myös melko pitkäraajaisilla. Geenin vaikutus ei tunnu olevan kaikille ihan sama eli kaikki kondrodystrofiset rodut eivät ole neurologien tyyppipotilaita.
Reunanen kertoo, että welsh corgeilla on juuri alkamassa laaja selkätutkimus.
– Huomasimme yllättäen, että vaikka pembrokeilla ja cardiganeilla esiintyy yhtä paljon CDDY-geeniä, kalkkeutuneita välilevyjä tavataan pembrokeilla huomattavasti vähemmän kuin cardiganeilla. Yritämme tutkimuksella selvittää, mitä tämän taustalla on.
Myöhemmin selvitetään myös, sopivatko samat jalostusohjeet eri roduille.
– Jalostusvalinnoilla on päästy tuloksiin. Useissa roduissa on kasvattajia, jotka ovat hyödyntäneet pitkään kalkkeumaseulontaa ja saaneet terveempiä yksilöitä. Valitettavasti niitä kasvattajia on ollut vain vähän. Jos nyt yritetään vain geenitestillä näistä selvitä, voi tulla yllätyksiä. Monessa rodussa on niin vähän normaaligeenisiä koiria, että käyttämällä vain niitä, tulisi geneettinen pullonkaula.
Reunanen pohtii, että sairausgeenin täydelliseen karsimiseen risteytykset olisivat ainoa vaihtoehto.
– Geenitesti on hyvä jollekin yksinkertaisesti periytyvälle sairaudelle, mutta jos sairaudelle on muitakin geneettisiä tekijöitä, ei sitä voida yksinkertaisella geenitestillä vastustaa, hän muistuttaa.
Voiko tutkia turhaan
Kymmenessä vuodessa (1.1.2016–31.12.2025) Suomessa tehtiin koirille 182 739 selkätutkimusta, joiden tulokset kirjattiin Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Voidaanko selkiä tutkia jopa turhaan?
– Kliinikon näkökulmasta turha tutkimus on sellainen, jonka tulos ei vaikuta potilaan diagnoosiin, hoitoon, ennusteeseen tai jatkotutkimuksiin, Aistin eläinlääkäri Olli Saalasti aloittaa.
– Kuvantamisessa voidaan löytää muutoksia, joilla ei ole koiralle kliinistä merkitystä, mutta jotka voivat silti johtaa tarpeettomaan huoleen tai rajoituksiin
Hänen mielestään Kennelliiton viralliset seulontatutkimukset ovat kuitenkin eri asia.
– Niiden tarkoituksena on tuottaa tietoa jalostusvalintojen tueksi. Seulontalöydös voi siis olla jalostuksellisesti merkityksellinen ilman, että kyseinen yksilö olisi oireileva tai että löydös aiheuttaisi sille myöhemmin kliinisiä ongelmia, Saalasti summaa.
