Kastrointi – hyötyä vai haittaa?
Uroksen tulisi olla vähintään vuoden tai puolentoista ikäinen, ennen kuin se voidaan kastroida. Tällöin koira on kehittynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin aikuiseksi. Pohjoismaissa yleensä näin toimitaankin. (Kuva Shutterstock)
Kun nuoren uroksen käytös koetaan haastavaksi, omistaja saattaa harkita, pitäisikö sitä suitsia kastraatiolla. – Toimenpide tehdään enimmäkseen sairauden takia, ei varmuuden vuoksi, oikoo erikoiseläinlääkäri Susanna Martikainen. Kastraatio ei korjaa kaikkia käytösongelmia eikä sitä pidä tehdä keskenkasvuiselle koiralle. Käytännöt vaihtelevat eri maissa.
Nuori uros ärhentelee ja sählää, tuntuu haastavalta hallita tai kouluttaa. Kun omistaa tuskailee ongelmakäyttäytymisen kanssa, saattaa tuttava tokaista, pitäisikö se kastroida.
Eläinsairaala Mevetissä työskentelevä eläinlääketieteen lisensiaatti, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Susanna Martikainen on tehnyt praktiikkaa 1990-luvun lopulta saakka, eikä hän muista koskaan kastroineensa alle vuoden ikäistä urosta.
– Meillä Pohjoismaissa koiran annetaan yleensä kasvaa aikuiseksi ennen toimenpidettä. Vähimmäisikä, ellei siis kyseessä ole sairauden hoito, on noin vuodesta puoleentoista. Tällöin koira on kehittynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin aikuiseksi. Ylipäätään meillä toimenpide tehdään enimmäkseen sairauden takia, ei varmuuden vuoksi, Susanna Martikainen sanoo.
– Muistan vain joitakin omia tapauksia, jolloin koira olisi tullut leikkaukseen käytöshäiriöiden takia, sillä en voi luvata kastroinnin automaattisesti auttavan niihin.
Testosteronilla on suuri vaikutus
nuoren koiran kehitykselle.
Mitä kastrointi on?
Kastroinnin ensisijaisena tarkoituksena on estää suvun jatkaminen. Jokainen koirayksilö ei pääse lisääntymään – eikä tarvitsekaan.
Kirurginen kastrointi suoritetaan inhalaatioanestesiassa, ja eläinlääkärille toimenpide on rutiiniluonteinen: uroksen kivekset poistetaan ja potilas pääsee samana päivänä kotiin. Toipumisaika on tavallisesti pari viikkoa. Yleisimpiä leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita ovat nuolemisesta aiheutuneet tulehdukset.
Koira voidaan kastroida myös kemiallisesti, jolloin vaikutus on väliaikainen. Silloin koiran ihon alle asetetaan implantti, josta vapautuu testosteronin tuotantoa estävää hormonia. Vaikutus kestää puolesta vuodesta vuoteen.
On syytä huomioida, että Kennelliiton antidopingohjeen mukaan implantilla on kahden vuoden varoaika.
Kennelliiton valtuuston päätöksen mukaan kastroidun uroksen osallistuminen kokeisiin ja kilpailuihin hyväksytään, mikäli sillä on aikaisemmin todettu normaalit kivekset ja poistosta vaaditunlainen eläinlääkärintodistus. Leikatut urokset rinnastetaan normaalikiveksisiin koiriin ja ne voivat saavuttaa valionarvon ja SM-tittelin. Sama koskee myös steriloituja narttuja.
Käytöskouluun vai kirurgille?
Kastraatiossa koiran sukupuolivietti katoaa suurelta osin. Se ei kuitenkaan poista kaikkia käytösongelmia.
Koira saattaa rauhoittua, mutta jos se on jo oppinut jonkin ei-toivotun käyttäytymismallin, kuten tietyissä tilanteissa ilmenevän aggressiivisuuden tai reviirin vahtimisen, nämä jo kehittyneet käytösmallit todennäköisesti säilyvät.
Jos syy on luonnollinen käyttäytyminen, kannattaa mieluummin
panostaa koiran tapakasvatukseen.
Etenkin pelokkaan ja epävarman koiran käytös voi jopa pahentua, kun koiran testosteronin tuotanto kastroinnin seurauksena lakkaa. Siksi on syytä pohtia toimenpiteen hyviä ja huonoja puolia, keskustella vaikkapa asiantuntevan koirien käyttäytymisneuvojan ja ainakin eläinlääkärin kanssa.
Suhtautuminen uroskoiran kastraatioon vaihtelee eri maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lemmikkikoirat usein leikataan jo pentuina, jopa alle puolivuotiaina. Siellä enimmäkseen vain kasvattajilla on kastroimattomia uroksia, ellei puolivillejä kulkukoiria oteta lukuun.
Testosteroni on osa uroskoiran normaalia hormonituotantoa, joten sillä on suuri vaikutus nuoren koiran kasvulle ja kehitykselle. Lisääntymiskäyttäytyminen on yksi koiran käyttäytymistarpeista. Nuorella uroksella tuo käytös lisääntyy hormonitoiminnan käynnistyessä. Uros alkaa kiinnostua narttukoirista, se merkkailee enemmän ja ehkä myös sisätiloissa, se harjoittelee astumista ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti toisia uroksia, jopa ihmistä kohtaan.
Jos syy kastroinnille on ei-toivottu mutta luonnollinen, urosmainen käyttäytyminen, kannattaa mieluummin panostaa koiran tapakasvatukseen. Siihen kehottavat myös monet koirankouluttajat.Osa pitää jopa epäeettisenä, jos kastrointi tehdään vain ihmisen mukavuudenhalun vuoksi.
Hyvä, paha testosteroni
Testosteronin on todettu nostavan koiran itseluottamusta ja reaktiivisuutta, eli kynnystä reagoida ärsykkeisiin. Liiallinen testosteroni saattaa vaikuttaa koiran käytökseen sen elämänlaatua laskevasti, jos koira on esimerkiksi jatkuvasti stressaantunut. Mikäli koira ylireagoi ympäristön ärsykkeisiin eikä pysty rauhoittumaan, voi kastrointi olla perusteltua.
Normaali hormonitoiminta
ylläpitää nivelten terveyttä.
Koiran käyttäytymismuutoksia saattavat aiheuttaa myös kilpirauhasen tuottamat hormonit ja lisämunuaisten erittämät stressihormonit, joten testosteroni ei aina yksin ole syypää.
Suurin osa käytösongelmista on seurausta opituista käyttäytymismalleista. Murrosiässä käytös voi muuttua: Koira saattaa olla vaikkapa epävarma ja se alkaa kokeilla erilaisia tapoja selvitä hankalaksi kokemistaan tilanteista. Seuraukset vaikuttavat siihen, miten koira jatkossa toimii samanlaisessa tilanteessa. Se siis oppii, eikä silloin ole kyse hormoneista.
Ihmiseen kohdistuvaan aggressioon tai eroahdistuneisuuteen ei kastraatiolla ole tutkimuksissa todettu olevan vaikusta. Testosteronitason madaltuminen saattaa laskea koiran itseluottamusta. Uhkaavissa tilanteissa saattaa koiran tarve puolustautua kasvaa ja pahentua. Pelkotiloista kärsivälle koiralle ei siksi suositella kastraatiota.
Geenit talteen
Opaskoirina toimivat urokset ovat perinteisesti kastroituja. Toimenpide parantaa koiran keskittymiskykyä, kun hormonit eivät vaikuta sen työkykyyn.
Suomessa ei ole ollut kovin yleistä kastroida uroskoiria. Perhekoiratkin, joita ei ole ajateltu käytettäviksi siitokseen, ovat saaneet pitää sukukalleutensa. Moni kasvattaja pyytää urospennun valitsevaa ainakin ilmoittamaan aikeistaan kastroida koira, sillä kyseinen kasvatti voi olla harvoja sukuaan edustavia. Toisaalta koiralta voidaan nuorena ja viriilinä kerätä spermaa talteen ja säilyttää geenit spermapankissa.
Joissakin niin sanotuissa design-roduissa on jopa tavallista, että osana kaupan ehtoja pennunostaja sitoutuu kastroimaan tai steriloimaan koiransa.
– Olemme joskus omistajan pyynnöstä allekirjoittaneet sellaisia todistuksia leikkauksen jälkeen, kertoo Martikainen.
Kun syynä on sairaus
Yksi tavallinen syy kastrointiin on piilokiveksisyys, sanoo eläinlääkäri Susanna Martikainen.
– Jos uroksen toinen kives ei ole laskeutunut, suositellaan sen poistamista. Kastraatioon voidaan päätyä myös kiveskasvaimen, eturauhasvaivojen, virtsakivien, perianaalialueen ongelmien kuten kasvaimen, fisteleiden tai tyrän takia. Kemiallisella implantilla voidaan hoitaa näistä joitain.
Kastroinnin avulla voidaan ennaltaehkäistä joitakin sairauksia. Testosteronitasojen väheneminen pienentää esimerkiksi riskiä kehittää eturauhasen hyvälaatuinen laajentuma tai kivessyöpä.
Joissain tutkimuksissa kastraation on todettu lisäävän ikääntyvien koirien riskiä dementoitua. Myös erittäin pahanlaatuisella verisuonten kasvainsairaudella, hemangiosarkoomalla, on todettu yhteys kastrointiin.
Tietyillä roduilla on epäilty kastroinnilla olevan yhteyttä kilpirauhasen vajaatoimintaan, eturistisiderepeämiin ja lisääntyneisiin luusyöpätapauksiin. Susanna Martikainen tähdentää, että tiedot näistä ovat kovin hajanaisia.
– Näistä tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta.
Inkontinenssi eli virtsan pidätyskyvyttömyys on mahdollista kastroinnin jälkeen. Vaiva on uroksilla harvinainen, mutta esiintyessään se voi olla hankalammin hoidettavissa kuin nartuilla.
Riskinä ylipaino
Hormonaaliset muutokset vaikuttavat koiran aineenvaihduntaan hidastavasti. Yksi kastroinnin merkittävimmistä riskitekijöistä on ylipaino. Siihen voi liittyä muitakin terveydellisiä riskejä, kuten nivelsairauksia. Tiedetään, että normaali hormonitoiminta ylläpitää nivelten terveyttä.
Omistajan tulee pitää erityisen hyvä huoli leikatun uroksen sopivasta ruokavaliosta ja riittävästä liikunnasta. Testosteronin väheneminen vaikuttaa yleensä myös koiran lihaskuntoon ja aktiivisuustasoon.
Myös koiran turkin laatu voi muuttua. Pohjavillan määrä voi runsastua huomattavasti roduilla, joilla on kaksinkertainen karvapeite. Päällyskarva saattaa näyttää ja tuntua erilaiselta kuin ennen kastraatiota.
Käytös voi muuttua tai sitten ei
Jos kastroinnilla onnistutaan vastaamaan käytöshaasteisiin, se voi toki tehdä koiraperheen arjesta sujuvampaa. Monen koiran laumassa urosten väliset konfliktit voivat vähentyä. Rauhallisemman käyttäytymisen myötä uros saattaa sopeutua paremmin erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin.
Koirien välinen kommunikointi saattaa helpottua, jolloin esimerkiksi leikkiminen toisten koirien kanssa tulee mukavammaksi. Kastrointi voi vähentää kilpailua resursseista ja siten edistää rauhallista yhteiseloa perheen muiden, myös toisenlajisten lemmikkien kanssa.
Toisaalta kastroitu yksilö voi aiheuttaa hämmennystä: toiset urokset yrittävät paritella sen kanssa, ja nartut ovat aggressiivisia sitä kohtaan.
* * * * *
FAKTA
Testosteronin tasot laskevat asteittain.
Siittiöiden tuotannon loppuminen voi kestää jopa pari kuukautta.
Muutokset ovat yksilöllisiä; joillain koirilla käytös muuttuu muutamassa viikossa, toisilla hormonitasapainon muutos voi kestää kuukausia.
Opittuihin tapoihin ei kastroiminen yksin riitä. Koira tarvitsee aina myös koulutusta ja palkitsevaa ohjausta.
* * * * *
Vakuutusyhtiö Agria teki Ruotsin Kennelliiton kanssa Novus-kyselytutkimuksen koirien kastrointimääristä vuonna 2024. Tutkimus osoitti, että 41 % ruotsalaisuroksista oli kastroitu ja 29 % nartuista oli steriloitu.
Suomessa Kennelliiton Koirien terveyskysely suunnattiin vuoden 2009 jälkeen syntyneisiin koiriin ja se tuotti lähes 20 000 vastausta. Kysely avattiin maaliskuussa 2019 ja suljettiin marraskuussa 2025. Tänä vuonna on tulossa uusi kysely.
Kysymykseen ”Onko koira steriloitu tai kastroitu?” vastasi 28,3 % ”Kyllä” ja 71,7 % vastasi ”Ei”. Vastauksista ei voi eritellä, onko kyseessä uros vai narttu. Kyselyn pystyi myös täyttämään saman koiran osalta uudestaan.
Kyselyssä tiedusteltiin myös syytä kastrointiin/sterilointiin. 40,6 % ilmoitti syyksi ”Käytännön syyt arkielämän helpottamiseksi”, 36 % valitsi syyksi ”Sairauksia ehkäisevän toimenpiteen”. Eturauhaslaajentuman ja kiveskasvainten vuoksi kastraatioon päätyi vastanneista 7,3 %.
Eläinlääkäri Susanna Meriläisen käsitys on, että Suomessa on huomattavasti enemmän steriloituja narttuja kuin kastroituja uroksia.
Lue lisää: Terveystutkimukset auttavat jalostamaan terveempiä koiria
Lue lisää: Rekisteröintien lasku ei kerro koko totuutta koiraharrastuksesta
