Agilitytreeneistä seurasi onnellinen hurahdus

Korona-ajan treffit olivat juontaja, stand-up koomikko Janne Grönroosille käänteentekevät. Tapaaminen sovittiin agilitytreeneihin ja rakkauden lisäksi treeniradalla syttyi kipinä lajiin.

Kun agilitykouluttajana työskentelevä treffikumppani, nykyinen puoliso, kannusti Jannea kokeilemaan radan kiertämistä shetlanninlammaskoira Simin kanssa, mies tuskin arvasi, mitä oli tulossa.

– Hurahdin aivan täysin enkä pian tehnyt juuri muuta kuin töitä ja agilitytreenejä. Koska Sim jo osasi minua paremmin, ainoa koulutettava olin minä. Otin tavoitteekseni suorittaa rata ilman virheitä. Parissa kuukaudessa se onnistui.

Agilityssa Jannea viehättävät yhteistyö koiran kanssa, vauhti ja joka kerta vaihtuvat radat. Fyysisen puolen lisäksi myös aivot saavat haastetta.

– Aiemmin harrastamistani palloilulajeista ja tanssista on ollut hyötyä. Kisaan fudisnappikset jalassa tekonurmialustalla. Tarvitaan myös rytmitajua ja paritanssimeininkiä.

Sim poisti koirapelon

Ennen tutustumistaan Sim-koiraan Janne kiersi koirat kaukaa. Taustalla vaikutti lapsuudessa sattunut tilanne, kun mökkinaapurin mäyräkoira oli purrut Jannea. Kokemus jätti Janneen pienen pelon ja ajatuksen, että hän ei ymmärrä koiria.

– Todennäköisesti koira oli vartioinut laumaansa ja siksi puri. Pitkään ajattelin, että koirat hoitakoot omat asiansa ja minä omani. En tiennyt, miten niiden kanssa pitäisi käyttäytyä.

”Sim muutti mun elämäni.”

Sim muutti Jannen ajattelun. Kun koira saapui Jannen elämään, siitä tuli pian hänelle turvallinen luottokaveri. Pitkät lenkit ja yhteinen tekeminen toivat uudenlaista sisältöä.

 – Sim muutti mun elämäni, Janne sanoo nyt kahdeksanvuotiaasta koirasta.

– Sim on aina iloinen, kun tulen kotiin. Kun on suruja, se tulee viereen, painaa päänsä olkapäälle ja nuolee kyyneleet – ne ovat sen lempiruokaa. On vaikea edes kuvitella, että joutuisimme joskus hyvästelemään Simin, hän sanoo liikutusta äänessään.

Voitokas aloitus

Ensimmäisen kilpailunsa Janne ja Sim kisasivat Turussa keväällä 2021. Puoliso oli mukana kannustamassa. Kovasta jännityksestä huolimatta kaksikko voitti, suoritti radan virheettä ja oli kaikista kokoluokista nopein.

– Se oli aivan älytöntä. Hetken ajattelin, pitäisikö tähän huippusuoritukseen nyt lopettaa, Janne nauraa.

Ei kisaura kuitenkaan siihen loppunut. Janne nosti Simin ensimmäisestä luokasta kolmanteen. He ovat kisanneet European Openissa, PM-kisoissa sekä WAO-MM-kisoissa Alankomaissa useita kertoja. Janne on kuulunut agilityn Suomen maajoukkueeseen viitisen vuotta.

– On aika uskomatonta, että voi vielä tämän ikäisenä löytää maajoukkueurheilulajin ja päästä edustamaan Suomea.

”Mun ohjaustyylillä juostaan aina täysillä.”

FCI:n MM-kisoja lukuun ottamatta Janne on juossut kaikki arvokisat. Lähivuosien tavoitteena on arvokisamitali.

– Puolisoni on voittanut urallaan avoimet MM-kisat ja kun kisasimme samassa halli-SM-finaalissa, hän voitti. Kyllä minunkin jokin mestaruus olisi nyt voitettava.

Tyyli on täysillä

Vaikka Simillä on erityinen paikka Jannen elämässä, hän kilpailee myös perheen kahden muun koiran kanssa. Viisivuotias Sala ja kolmevuotias Shakki ovat Simin tavoin shetlanninlammaskoiria. Useimmiten kisareissuilla on mukana koko kolmikko – silloin myös mahdollisuuksia on kolmin verroin.

– Mun ohjaustyylillä juostaan aina täysillä. Jalkani ovat usein maitohapoilla kolmen juostun ratakierroksen jälkeen. Jos emme onnistu, toivon, että suoritustamme olisi viihdyttävä seurata. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, olen usein lähellä törmätä esteisiin ja joskus törmännytkin.

Kun perheessä on kolme koiraa, nelivuotias poika ja kesäkuussa syntynyt vauva, vauhtia riittää myös kotona. Janne hoitaa koirien lenkityksen yhdessä poikansa kanssa, joka on juuri oppinut pyöräilemään. Agilityn tekniikkaharjoitteita tehdään omalla pihalla ja kerran viikossa hallissa. Viikonloppuna on yleensä kisat.

– Parisuhde ja perhe ovat tärkein motivaationi tälle kaikille. Tämä on meidän yhteinen juttumme. Entisenä koirapelkoisena on hienoa katsoa omaa poikaa, jolle koirien kuuluminen perheeseen on ihan normihomma.

Koirat kuin huippu-urheilijat

Agilitymaailma on tuonut Jannen elämään paljon uusia ystäviä. Hänen mukaansa ilmapiiri on kannustava ja toisten onnistumisista iloitaan.

– Ihmisiin tutustuu nopeasti hengaillessa halleissa ja kisoissa. Kun käymme koirien kanssa kävelyillä, yhdessä voi olla jopa 15 koiraa omistajineen.

Kaiken keskiössä ovat tietysti koirat, joista pidetään hyvää huolta huippu-urheilijatyyliin. Monia koiria käytetään fysioterapeutilla ja vesijuoksemassa, ja niiden ruokavalio mietitään tarkkaan.

– On vapauttavaa olla tässä kuplassa. En tiedä, mitä harrastuskaverit tekevät työkseen, enkä aina meinaa tunnistaa, jos joku tulee työvaatteissa kadulla vastaan. Sitten tajuan, että ’ah, hänhän onkin sen pienen terrierin omistaja’.

Lue seuraavaksi: Nuga – timanttinen täplä