Dalmatiankoirien suosituimmat harrastukset ovat koiranäyttelyt ja rally-toko. Kymmenen vuoden aikana metsästyskoirien jäljestämiskokeessa Suomessa on käynyt vain toistakymmentä dalmatialaista. Rotua kuitenkin rekisteröidään vuosittain noin parisataa.
Siivikkalassa Pirkanmaalla asuvien Leni ja Tommi Mielosen Nuga on saavuttanut metsästyskoirien jäljestämiskokeen (mejä) valionarvon Suomessa sekä Ruotsissa ja Norjassa. Syksyllä neljä vuotta täyttävä Nuga on viralliselta nimeltään Dallandian Chirpy Chirpy Cheep.
Kuinka päädyitte dalmatiankoiraan?
Ensimmäinen koiramme 1990-luvulla oli dalmatiankoira. Rodusta jäi hyvä mielikuva, vaikka silloisella koiralla olikin paljon terveyshuolia. Otimme sen kaveriksi rhodesiankoiran ja dalmiksen kuoltua toisen rhodesiankoiran. Kun niistä aika jätti, mietimme pitkään, kumman nyt valitsemme. Päädyimme dalmatialaiseen.
On ollut ilo tutustua koiriemme kasvattajaan Annakaisa Pesoseen. Häneltä saadut tsempit sekä tuki ovat olleet suuri tekijä onnistumisiemme takana.
Millainen dalmis on kouluttaa?
Nuga oli koko pentuaikansa tosi haastava energisyytensä vuoksi. Sille piti keksiä laji, jossa se sai purkaa ehtymätöntä energiaansa. Pääsimme mukaan pelastuskoirien henkilöetsintään, ja Nuga toimi siellä hyvin.
Arvelimme, että myös koirakaveri voisi tasapainottaa menoa, ja kun Nuga oli puolitoistavuotias, hankimme samalta kasvattajalta Camin, Dallandian Dancing Pearl. Koirista tuli parhaat kaverit. Niillä on samat energiatasot, mutta muuten ne ovat aivan erilaisia yksilöitä.
”Nuga ei koskaan saa päähänsä touhuta
omaa kivaa, kun olemme hommissa.”
Mielestämme dalmikset ovat hyvin koulutettavissa. Nugalla on hyvä työmoraali ja halu tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Siltä löytyy sinnikkyyttä, vaikka tehtävä olisi vaikeakin. Samalla se on hieman pehmeä, huolehtivainen ja lujatahtoinen.
Nuga ei koskaan saa päähänsä touhuta omaa kivaa, kun olemme hommissa. Mejässä on Nuga opettanut minua, eikä toisinpäin. Kun itse olen ollut epävarma, Nuga on vienyt meidät molemmat tilanteiden yli.
Cami on erilainen: pirskahteleva ja onnellinen koira. Sille jokainen päivä on kuin maailman hauskin päivä huvipuistossa. Sen kanssa touhutessa tulee väkisin itsekin hyvälle tuulelle.
Mistä keksitte mejän lajiksenne?
Minulla ei ollut siitä kokemusta, mutta Tommi oli kerran käynyt kokeessa rhodesiankoiramme kanssa. Kun Nuga oli noin vuoden, Tommi jutteli ystävällemme Juha-Pekka Lievolalle, että olisi kiinnostavaa nähdä, miten dalmatiankoira toimisi päästessään haavakon perään. JP harrastaa metsästystä, eikä mennyt kauan, kun hän, Tommi ja Nuga viettivät yön tähystyskopissa. Nuga pääsi haavakon perään ja teki miehiin vaikutuksen.
Keväällä JP teki meille pari harjoitusjälkeä ja ohjasi Nugaa. Se sujui niin hienosti, että innostuimme kokeeseen. Ensimmäiset kolme koetta JP ohjasi Nugaa. Tuomari Karla Sohlmanin sanat ovat jääneet muistiin: ”Tästä koirasta kuulemme vielä.” Jo silloin liikutus nousi palana kurkkuun.
Talven aikana mietimme, ettemme enää kehtaisi pyytää JP:tä käyttämään vapaa-aikaansa meidän koiramme harrastukseen. Keräsin rohkeuteni ja päätin kokeilla itse. Karla Sohlman opasti jäljen teossa, kertoi käytännön asioista ja imaisi meidät mukaan mejä-maailmaan. Hän on tsempannut, neuvonut ja osannut rauhoitella, kun jännitys meinaa ottaa vallan. Karlasta on JP:n lisäksi tullut meille järkkymätön tukipilari. Ilman heitä emme olisi innostuneet tähän harrastukseen.
Koe toukokuussa 2025 meni hyvin ja nousimme voittajaluokkaan. Sen jälkeen saimme pari peruutuspaikkaa ja kahdessa viikossa oli kolme koetta, kaikki yli 30 asteen helteessä. Melkein liikutuin, kuinka sinnikkäästi Nuga jaksoi. Seuraavista kokeista Nuga on saanut ykköstuloksen. Neljännestä kokeesta tuli Suomen jälkivalion arvo.
Harrastatteko jotain muuta?
Kuulumme molempien täplien kanssa Pirkanmaan Pelastuskoiriin. Se on hieno ja monipuolinen harrastus, jota koirat rakastavat. Pelastuskoirissa treenaaminen vaikutti suuresti siihen, että uskalsin mejä-kokeisiin. Mahtavien treenikavereiden avustuksella olen saanut Nugaan luottamuksellisen suhteen. Tunnen, että kaksin me pystymme mihin vain. Olemme tehneet myös hieman noseworkia, ja tytöt pääsevät välillä juoksemaan vieheen perään.
Miten innostuitte ulkomaille?
Viime kesänä Karla Sohlman sanoi, että seuraavaksi lähdette kokeisiin Norjaan tai Ruotsiin. Ajattelimme, että jo on kaverilla lennokkaat puheet. Kun Nuga napsi kaikista kokeista ykköstuloksen, aloimme miettiä, että mitäs jos. Lokakuussa Ruotsissa tuli jälleen ykköstulos ja Ruotsin jälkivaliotitteli.
Helmikuussa aloimme selvitellä Norjan koekäytäntöjä. Vappupäivänä Nugalla oli koe, ja päivän parhailla pisteillä se tuli Norjan jälkivalioksi sekä samalla Pohjoismaiden jälkivalioksi.
Ennen Ruotsin ja Norjan matkaa treenasimme muutaman kerran maiden jälkiä, ne kun tehdään hieman eri lailla eri maissa. Nyt kesällä tuskin treenaamme montakaan jälkeä. Riippuu siitä, miten saamme koepaikkoja.
Emme valmistaudu kokeeseen mitenkään erikoisesti. Edellinen päivä pidetään niin rauhallisena kuin näiden kahden kanssa on mahdollista. Panostamme nesteytykseen ja varmistamme, että koirat ovat kaikin puolin hyvässä kunnossa. Yhtenä tukipilarina ovat Pertti Rantala ja Seija Kotti-Rantala, jotka auttavat koiriemme kehonhuollossa.
Kuinka innostaisitte muita lajiin?
Suosittelemme lämpimästi, mejä sopii kaikille roduille. Laji on kiinnostava, sillä koskaan ei voi tietää, mitä metsässä tapahtuu. Aloittelijoina meidät otettiin hyvin vastaan, ja ilmassa oli uteliaisuutta. Kauden edetessä joku taisi mainita, että ”ai, teillä on SE dalmis.” Yleisin kommentti on, ettei ole aiemmin nähnyt tai arvostellut dalmatiankoiraa mejässä.
Kivaa on myös se, että jokainen tekee vain omaa koettaan eikä kyseessä ole kilpailu, paitsi mestaruuskisoissa.
Mukaan pääsee pienellä panostuksella, kamaa ei tarvita paljon. Vaihtovaatteita saa pakata mukaan monelle kelille, ja on omistajan vastuulla seurata koiran jaksamista.
”Mikään laji ei ole meille niin tärkeä, etteivätkö koirat saisi olla koiria.”
Mikä koe on jäänyt erityisesti mieleen?
Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskisat Ruovedellä syyskuussa 2025. Jännitin suunnattomasti elämäni ensimmäisiä arvokisoja. Odotukset eivät olleet korkealla, koska tiesin, kuinka huippuhyvien koirien kanssa kisasimme. Jännitin superpaljon, mutta tunnelma oli kannustava. Jälkipariksi sain mukavan henkilön, jolta opin paljon.
Toivoin ehjää suoritusta ja hyvällä säkällä ykköstulosta. Nuga teki mielestäni kauden parhaan jäljen, ja fiilis oli mieletön. Tuloksena VOI1 44 pisteellä ja kuudes sija. Upea viikonloppu, jonka muistan ikuisesti.
Miten tästä eteenpäin?
Toivottavasti saamme mejäillä paljon. Cami jatkaa Tommin kanssa hyvää tahtia Nugan tassunjäljillä. Pelastuskoirakoulutus jatkuu ja vieheenkin perään täplät pääsevät säännöllisesti. Ehkä kokeilemme muitakin harrastuksia. Kaikki kuitenkin tehdään koirien hyvinvointi edellä: mikään laji ei ole meille niin tärkeä, etteivätkö koirat saisi olla koiria.
Kaikkein parasta on käydä pitkillä metsälenkeillä, katsella koirien leikkiä pihalla ja kun ne kaivavat monttuja puskien juurille ja juoksevat nurmikolle urat – eli saavat elää koiran elämää. Tärkein tavoite on olla kasvattaja Annakaisan luottamuksen arvoinen ja tarjota koirillemme paras mahdollinen elämä.
MEJÄ-koe
MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta, jonka tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa pyritään jäljittelemään tositilannetta avoimessa luokassa ja voittajaluokassa, sekä mittaamaan koiran taito haavoittuneen hirvieläimen jäljestyksessä. Näistä taidoista on apuja myös käytännössä.
Kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat, joilla on näyttelypalkinto. oemuodosta voi myös saavuttaa jäljestämisvalion arvon (FI JVA) Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaisesti.
Kokeessa metsään vedetään verijälki naudan- tai hirvieläimen verellä, jota koiran tulisi itsenäisesti seurata. Jäljet tehdään edellisenä päivänä ennen koetta. Ne tehdään lumettomalle maalle ja pyritään sijoittamaan riistarikkaaseen maastoon. Jäljen päässä on kaato. Kaatona käytetään kuivattua, tuoretta tai tuoreena pakastettua ja koepäiväksi sulatettua hirvieläimen sorkkaa. Jokaisella koiralla on oma jälki kokeessa, joka arvotaan koeaamuna.
Jäljestävä koira on kytkettynä kuuden metrin pituiseen jäljestysliinaan ja ohjaaja seuraa narun päässä eikä saa puuttua koiran suoritukseen. Ennen metsään menoa suoritetaan laukauksensietotesti, joka koiran on läpäistävä jatkaakseen jäljelle. Koiran tulee jäljestää itsenäisesti jälki alusta loppuun sallitussa ajassa, joka on 45 minuuttia.
