Nipsu, 4,5-vuotias jackrussellinterrieri, osallistui ensikertalaisena tryffelikurssille alkusyksyllä 2025 Järvenpäässä. Etsintöjä harjoiteltiin kurssin jälkeen päivälenkeillä Vantaan Tikkurilassa. Tryffeliä oli pakattu sideharsopusseihin ja jemmattu maastoon Nipsun löydettäväksi.
Suomen maaperä ei ole lainkaan niin karu, köyhä ja kalkiton kuin yleisesti ehkä ajatellaan. Eteläisiksi lajeiksi miellettyjä sieniherkkuja, tryffeleitä, on koko Suomessa, Lappia myöten, kertoo Suomen Tryffeliharrastajat ry:n asiantuntija Kirsi Saloniemi.
Tryffelikauppaa ei vielä suuremmin käydä, mutta puskaradiosta ja harrastajilta saa melko helposti yhteyden myyjiin. Tätä juttua kirjoittaessani löysin esimerkiksi Turun seudulta maanomistajan, jolla oli tuottoisa tryffelialue.
Teorian kautta tositoimiin
Koirien tryffelikurssillamme asiantuntijoina ja opettajina toimivat Kirsi Saloniemi ja Maarit Liukolampi.
Ennen kuin Nipsu päästettiin tositoimiin, olin käynyt läpi parin tunnin verkkoluennon sekä kurssipäivänä tunnin teoriaosuuden. Saloniemi näytti vielä käytännössä oman koiransa Hertan kanssa, miten tryffelinmetsästys tapahtuu. Nuuhkimista, kiertelyä, innostunutta kaivamista – ja sitten Saloniemen kourassa jo olikin pieniä mullan murusilta näyttäviä nokareita. Ne eivät olleet multaa vaan ihka oikeita tryffeleitä.
Aloittelevalle tryffelinmetsästäjälle löydöt tosiaan näyttivät ensisilmäyksellä pikkuruisilta multanokareilta. Saloniemi kuitenkin tunnisti ne heti: ei mitään mullanmurusia vaan sieniä, suomalaisia tryffeleitä. Kirkas lamppu auttaa tunnistamisessa alkuun. Kun nokare halkaistaan, marmorikuvio tulee näkyville. Se paljastaa löydön tryffeliksi. Tällä kertaa kokoa oli vain noin sentin verran.
Kirsut edellä kenttätöissä
Koirat hinkuivat jo töihin. Jyhkeässä tammimetsässä ne halusivat työntää kuononsa lehtien ja mullan sekaan. Omistajat olivat yhtä innoissaan: Tästä voi tulla kiva harrastus, joku tuumi ääneen.
Koirat pidettiin kauempana, kun Kirsi Saloniemi piilotti näytenyytit viereiselle peltokaistaleelle. Sitten ne päästettiin nuuhkimaan yksi kerrallaan. Kääntyilyä ja nuuhkimista eri suuntiin, kunnes koira alkoi äkkiä innokkaasti kaivaa. Se oli merkki: tässä tuoksuu tryffeli.
”Hyvä Nipsu, hieno poika!”
Kun kukin koira teki löydön, sen ohjaaja keskeytti koiran työn ja palkitsi koiran. Sitten oli ihmisen vuoro jatkaa kaivamista varoen, kunnes valkoinen kuitukankainen nyytti tuli esiin – pieni tryffeli! Kun vieressä seuranneet kurssilaiset ihastelivat ja kehuivat löytäjää, koirat noteerasivat kehut.
Myös Nipsu löysi hetkessä maastoon piilotetut tryffelinyytit ja sai vuolaat kehut. Ensin yksi, sitten toinen piilo. Kaikki viisi piiloa löytyivät ihan yhtä nopeasti – hyvä Nipsu, hieno poika!
Jatko-opinnoille tarvetta
Sillä välin Maarit Liukolampi oli rakentanut tryffeliradan, jossa koiran tehtävänä oli löytää tryffelit ylösalaisin käännettyjen ämpärien alta.
Ensimmäinen rasti: Nipsu ei noteeraa.
Toinen rasti: Ohi.
Kolmas rasti: Ei löydy tryffeli. Ei, vaikka Maarit Liukolampi tulee hieman helpottamaan ja kohentaa tryffeliä.
Harjoittelua tarvittiin siis lisää. Ostimme koulupäivän päätteeksi harjoitustryffeleitä jatko-opiskeluun.
Koulutuspäivä oli melko pitkä, mutta koirat ja ihmisoppilaat olivat innoissaan. Kotona Nipsu etsi tryffeleitä koko illan ihan villinä. Jokainen nyytti löytyi nopeasti, myös hankalista paikoista, kuten ison maton alta, istumatyynyjen välistä ja lehtikorista.
Nyt myös läheinen vanha metsä on taas lumesta vapaa. Siellä me jatkoimme harjoittelua viime syksynä. Nipsu on niin innoissaan, että varmasti jossain vaiheessa se kaivaa maasta meille ihanat herkut.
Koiran kouluttamiseen ei tarvita huipputryffeliä
Suomi on tuleva tryffelimaa, Suomen Tryffeliharrastajien asiantuntija Kirsi Saloniemi uskoo.
Suomalaisia tryffeleitä tutkitaan tällä hetkellä myös tunnetuissa tryffelimaissa, Italiassa ja Espanjassa, yhteistyössä Suomen Tryffeliharrastajien kanssa.
Kirsi Saloniemi karistaa harrastukseen liittyviä myyttejä ja sanoo, että Suomessa koiria voidaan treenata puhtaan tryffeliaromin, -öljyn tai jopa -sipsien avulla. Hänen mukaansa koiraa ei tarvitse kouluttaa parhaaksi tryffeliksi mainitulla lajikkeella, tuber magnatumilla.
Suomalaistarhoilta löytyy aromikasta mustaa tryffeliä, voimakasaromista villitryffeliä luonnosta, ja tryffeliä voi myös tilata treeneihin ulkomailta.
Tryffelikoirien koulutus tapahtuu kahdentasoisilla kokeilla: A-kokeessa käytetään alueelle piilotettuja tryffeleitä, B-koe suoritetaan pelkästään luonnontryffeleillä. Molemmat kokeet vaativat maanomistajan luvan. Lain mukaan Suomessa koiran tulee kokeessa olla kytkettynä.
Tryffelit eivät ole Suomessa harvinaisuus ja havaittuja lajeja on ainakin kymmenen.
Saloniemi myös kyseenalaistaa keskusteluissa vilahdelleen väitteen ”arvotryffelistä”.
– Kuka määrittelee arvotryffelin? Suomalaisia villejä tryffeleitä myydään ravintoloihin myös ulkomaille ja huomattavasti kalliimmalla kuin esimerkiksi Keski-Euroopan niin sanottua taloustryffeliä (tuber aestivumia uncinatum).
Metsistä ja pelloilta
Helsingin yliopisto julkaisi toukokuussa tutkimuksensa, jonka mukaan tryffelit eivät ole Suomessa harvinaisuus ja havaittuja lajeja on ainakin kymmenen. Suomesta ei ole kuitenkaan löytynyt maailman kalleinta tryffelilajiketta, tuber magnatumia, sitä, jota Italiassa eniten arvostetaan.
Tryffelien tunnistaminen on haastavaa, sillä monet lajit muistuttavat ulkonäöltään toisiaan. Siksi nykytutkimuksessa lajimääritys perustuu geneettisen, morfologisen eli rakenteellisen sekä ekologisen tiedon yhdistämiseen. Maailmassa tunnetaan yli 200 nimettyä tryffelilajia, mutta todellinen määrä voi olla moninkertainen.
Suomessa tryffeleitä kasvaa laajasti metsissä, pelloilla ja puistoissa koko maassa. Pohjoisimman löydön teki tryffelikoira Martta Nuorgamista syksyllä 2024. Martta on rodultaan lagotto romagnolo.
